Gertrud Nivellesiläinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pyhää Gertrudia esittävä maalaus 1400-luvulta Knivstan vanhassa kirkossa.
Pyhän Gertrudin pyhäinjäännöslipas Nivellesissä Belgiassa.

Pyhä Gertrud Nivellesiläinen (626 Landen659 Nivelles, Belgia) oli frankkien major domuksen Pipin I:n tytär ja Nivellesin luostarin abbedissa[1], jota kunnioitetaan pyhimyksenä sekä katolisessa että ortodoksisessa kirkossa. Hänen muistopäivänsä on 17. maaliskuuta,[1] joka sen mukaisesti on myös Gertrudin ja Kertun nimipäivä.

Gertrudin vanhemmat olivat frankkilainen major domus Pipin I ja hänen puolisonsa Pyhä Itta. Hän oli Andennen abbedissan, Pyhän Beggan, Pyhän Bavon ja Grimoald I:n sisar. Pipinin kuoltua vuonna 640 Itta perusti Nivellesiin, nykyiseen Belgiaan, kaksoisluostarin Maastrichtin piispan, Pyhän Amanduksen neuvosta. Gertrudista tuli luostarin ensimmäinen abbedissa.

Pyhän Gertrudin kultti levisi 1300-luvun puoli­välissä myös Pohjois­maihin. Muun muassa kaupunkeihin, joissa asui saksalaisperäistä väestöä, perustettiin Gertrud-kiltoja. Myös Suomessa toimi keskiajalla Pyhälle Gertrudille omistettuja kiltoja ainakin Ulvilassa ja Turussa.[2]

Pyhimyslegendan mukaan Gertrud olisi pelastanut muutamia meren­kulkijoita, jotka olisivat huutaneet hänelle todettuaan olevansa merihädässä. Tämän vuoksi hänestä tuli keski­ajalla matkustajien suojeluspyhimys. Niinpä ennen matkalle lähtöä juotiin malja Pyhän Gertrudin muistoksi.

Gertrud kuvataan tavallisesti benediktiiniasussa kädessään kirkon pienois­malli, kirja tai abbedissan sauva. Toisinaan hänellä on kruunu päässään. Kirkon pienoismalli hänen attribuuttinaan viittaa siihen, että hän kannatti innokkaasti uusien kirkkojen rakentamista.

Myöhäis­keski­ajalla hänet kuvattiin toisinaan rottien ympäröimänä. Hänet kuvataan rotilta ja hiiriltä suojelevana pyhimyksenä 1400-luvulla mustan surman aikana erityisesti lounaisessa Saksassa, Alankomaissa ja Kataloniassa. Gertrud on myös monien kirkkojen suojelus­pyhimys, ja häntä kutsutaan auttajana kuolin­hetkellä. 1980-luvulta lähtien hänet on satunnaisesti esitetty kissojen suojeluspyhimyksenä, mutta tästä ei ole aiempaa aineistoa[3].

  • Orrling Carin: Medeltidens ABC, s. 139. Tukholma: Bokförlaget Prisma, 2001. ISBN 91-518-3926-1 Teoksen verkkoversio. (ruotsi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Dick Harrisonn: Krigarnas och helgonens tid: Västeuropas historia 400.800 e.KR, s. 72, 317. Tukholma: Prisma, 2001. 91-518-3897-4 (ruotsi)
  • Tuve Skånberg: Glömda gudstecken: från fornkyrklig dopliturgi till allmogens bomärken. Lund Universitets Kyrkohistoriska Arkiv, 2003. 91-89515-06-4 Teoksen verkkoversio.
  • ”Gertrud”, Nordisk familjebok, 9. osa (Fruktodling–Gossensass, s. 1065. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio.
  1. a b ”Gertrud”, Otavan iso Fokus, 2. osa (El–Io), s. 895. Otava, 1973. ISBN 951-1-00272-4
  2. Juhani Rinne: Turun tuomiokirkko keskiaikana II Alttarit ja kirkolliset toimitukset, s. 73. Turku: Turun tuomiokirkon isännistö, 1948.
  3. John Philip O'Neill, Metropolitan Cats, New York, Metropolitan Museum of Art, 1981, p. 47

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: sv:Gertrud av Nivelles