Harry S. Truman

Harry S. Truman
Harry S. Trumanin virallinen muotokuva vuodelta 1947.
Yhdysvaltojen 33. presidentti
12. huhtikuuta 1945 – 20. tammikuuta 1953
Varapresidentti	Alben W. Barkley
Edeltäjä	Franklin D. Roosevelt
Seuraaja	Dwight D. Eisenhower
Yhdysvaltain 34. varapresidentti
20. tammikuuta 1945 – 12. huhtikuuta 1945
Presidentti	Franklin D. Roosevelt
Edeltäjä	Henry A. Wallace
Seuraaja	Alben W. Barkley
Yhdysvaltain senaattori Missourista
3. tammikuuta 1935 – 17. tammikuuta 1945
Edeltäjä	Roscoe C. Patterson
Seuraaja	Frank P. Briggs
Henkilötiedot
Syntynyt	8. toukokuuta 1884 Lamar, Missouri
Kuollut	26. joulukuuta 1972 (88 vuotta) Kansas City, Missouri
Ammatti	yrittäjä
Puoliso	Bess Truman
Tiedot
Puolue	demokraatit
Uskonto	eteläinen baptisti
Nimikirjoitus
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Harry S. Truman (8. toukokuuta 1884 Lamar, Missouri, Yhdysvallat – 26. joulukuuta 1972) oli Yhdysvaltain 33. presidentti (1945–1953). Hän astui virkaan Franklin D. Rooseveltin kuoltua 12. huhtikuuta 1945, toisen maailmansodan viimeisinä kuukausina. Truman oli mukana perustamassa Natoa, antoi Marshall-apua Länsi-Euroopan maille, vastusti kommunismin leviämistä ja hänen hallintokautensa aikana Yhdysvallat lähti puolustamaan Etelä-Koreaa Korean sodassa. Lisäksi hän valtuutti ensimmäisen ja ainoan ydinaseiden käytön sodassa, lopetti rotuerottelun Yhdysvaltain asevoimissa ja tuki juuri itsenäistynyttä Israelia. Truman oli myös mukana perustamassa Yhdistyneitä kansakuntia. Ennen presidenttikauttaan hän toimi senaattorina ja muutaman kuukauden Rooseveltin varapresidenttinä. Vaikkei hän ollut suosittu virkakautensa aikana, ovat asiantuntijat arvioineet hänet Yhdysvaltain parhaiden presidenttien joukkoon.

Osa artikkelisarjaa
Sosiaaliliberalismi
Käsitteet Ammattiliitto Egalitarismi Fair Deal Internationalismi Hyvinvointivaltio Kansalaisoikeudet Keynesiläinen taloustiede Kolmas tie Klassinen taloustiede Kulttuuriliberalismi New Deal Osuuspankki Oikeudenmukaisuusteoria Progressivismi Progressiivinen vero Tasa-arvo Samaa sukupuolta olevien avioliitto Sekatalous Solidaarisuus Sosiaalidemokratia Sosiaalinen markkinatalous Suhdannevaihtelu Talousliberalismi Työväenliike Utilitarismi Valtiososialismi Vapaakauppa
Filosofit Arnold Brentano Bentham Beveridge Bobbio Bosanquet Carlyle Clark Dewey Dickens Durkheim Dworkin Fouillée Hill Green Hobhouse Hobson James Kant Kelsen Keynes Krugman Mill Nussbaum Popper Rawls Sen Spencer
Poliitikot Abzug Addams Atatürk Biden Brandeis Bourgeois Carter B. Clinton H. Clinton Conyers Du Bois Dukakis Friedan Galbraith Gore J. Jackson Johnson King Jr. J. F. Kennedy La Follette Lewis Lloyd George Long McGovern Moore Mossadeq Nader Obama Pelosi Reich Reuther Roh F. D. Roosevelt T. Roosevelt Schlesinger Sontag Steinem Trudeau Truman Vidal Wallace Wilson
Organisaatiot AFL-CIO ACLU AHA DDP FPO NAACP SDP (Saksa) STCC Työväenpuolue Uudet demokraatit Yhdysvaltain demokraattinen puolue
Katso myös Poliittinen keskusta Progressiivisuuden kausi Keskusta-vasemmisto Kristillisdemokratia Sosiaalidemokratia

Trumanin oppi on nimetty Harry S. Trumanin mukaan.

Lapsuus ja nuoruus

Truman syntyi 8. toukokuuta 1884 maanviljelijä John Anderson Trumanin ja Martha Ellen Young Trumanin toisena lapsena. Hänelle ei annettu toista nimeä vaan pelkkä nimikirjain, mikä oli varsin yleinen tapa etelävaltioissa. Kirjain oli kompromissi isoisien Anderson Shippe Trumanin ja Solomon Youngin nimistä. Periaatteessa nimen S-kirjain kuuluisi siis kirjoittaa ilman perässä olevaa pistettä, mutta Truman itse kirjoitti aina nimensä papereihin pisteellä. Nuorena hänen harrastuksiaan olivat musiikki ja lukeminen. Erityisesti hän oli kiinnostunut historiasta.

Truman hoiti vuosina 1906–1917 perheensä kotitilaa Missourissa. Hän suoritti lakitieteellisen tutkinnon 1922 ja aloitti tämän jälkeen työskentelyn Jacksonin piirikunnassa tuomarina. Vuosina 1926–1934 hän oli tuomioistuimen puheenjohtaja.

Osallistuminen ensimmäiseen maailmansotaan

Truman asepuvussa vuonna 1918.

Truman liittyi Missourin kansalliskaartiin vuonna 1905. Hänen yksikkönsä ensimmäisessä maailmansodassa oli 35. jalkaväkidivisioonan 129. tykistörykmentin patteri D, jonka päällikkönä hän toimi.

Hänet ylennettiin kapteeniksi vuonna 1918, majuriksi 1919 ja reservin everstiksi vuonna 1927.

Poliittisen uran alkutaipaleet

Truman hankki poliittiset kannuksensa Kansas Cityn voimakkaan, mutta korruptoituneen Pendergastin suvun suojattina. Vuonna 1925 hänet valittiin Jacksonin piirikunnan virkamieheksi. Säilyttäessään oman moraalisen puhtautensa ja selkärankansa hän oli varsinainen kummajainen kaupungin politiikassa. Tom Pendergast päätti tukea hänen valintaansa senaattiin vuoden 1934 vaaleissa, joissa hän tuli valituksi. Monet pitävät vaalivoittoa vuoden 1940 kongressivaaleissa käännekohtana hänen poliittisella urallaan.

»Jos näemme Saksan voittavan, meidän on autettava Venäjää, ja jos Venäjä on voitolla, meidän pitäisi auttaa Saksaa, ja tällä tavalla antaa heidän tappaa niin monia kuin mahdollista, vaikka en halua nähdä Hitleriä voittajana missään olosuhteissa.»
(New York Times, 24.6.1941)

”Truman-komitean” puheenjohtajana hän puuttui korruptioon ja varojen väärinkäyttöön asevoimissa. Rooseveltin hallinto pelkäsi komitean haittaavan taistelutahtoa, mutta Truman vakuutti kirjeessään presidentille komitean tukevan hallintoa. Komiteaa pidettiin menestyksenä ja sen arvioidaan säästäneen noin 15 miljardia dollaria. Työstään komitean johdossa hän sai kansallista julkisuutta, ja hänet valittiin Time-lehden Vuoden henkilöksi vuosina 1945 ja 1948.

Varapresidenttinä

Rooseveltin kunto alkoi nopeasti huonontua vuoden 1944 puolivälistä, mitä ei yleisesti tiedetty. Hänen avustajansa päättivät estää liian liberaalina pidetyn Henry A. Wallacen jatkon varapresidenttinä. Heille oli selvää, että varapresidentiksi valittu tulisi todennäköisesti jatkamaan presidenttinä. Roosevelt viivytti valintaa Chicagossa järjestetyn Demokraattien puoluekokouksen lopulle. Truman suostui vastahakoisesti. Roosevelt ja Truman saivat 432 valitsijamiesääntä vuoden 1944 vaaleissa republikaanien Thomas Deweyn ja John W. Brickerin 99:ää vastaan.

Truman vannoi virkavalan 20. tammikuuta 1945 ja toimi varapresidenttinä alle kolme kuukautta, minä aikana Roosevelt ei juurikaan ottanut yhteyttä häneen.

Presidenttiys

Greta Kemptonin maalaus Trumanista.

Ensimmäinen kausi 1945–1949

Roosevelt piti Trumanin pitkälti pimennossa monien keskeisten salaisten asioiden suhteen. Kun Roosevelt huhtikuussa 1945 kuoli ja Truman nousi presidentiksi, hänellä ei ollut harmainta aavistusta esimerkiksi ydinasetta valmistelleen Manhattan-projektin olemassaolosta.

Presidenttinä Truman osallistui Potsdamin konferenssiin 17. heinäkuuta–2. elokuuta 1945. Hän kertoi Stalinille aikovansa käyttää uudenlaista asetta Japania vastaan, minkä Stalin jo tiesikin vakoojiensa ansiosta. Saksan sotakorvauskysymykset ja Neuvostoliiton osallistuminen sotaan Japania vastaan sekä Neuvostoliiton oikeus Japania koskeneisiin aluevaatimuksiin olivat ongelmakysymyksiä. Stalin otti neuvotteluissa esille oikeuden siirtää tehtaita Mantšuriasta Neuvostoliittoon. Saksan kysymyksessä luotiin jakolinja, joka johti Euroopan jakautumiseen Itä- ja Länsi-Eurooppaan.

Atomipommien pudotus Japaniin

Pääartikkeli: Hiroshiman ja Nagasakin pommitukset

Presidentti Trumanin päätöksellä pudotettiin ensimmäinen atomipommi Hiroshimaan elokuun 6. päivänä 1945, sen jälkeen kun Japani oli hylännyt Potsdamin julistuksen. Nagasakiin pommi pudotettiin elokuun 9. päivänä, mistä Truman kuuli risteilijä USS Augustan kannella ollessaan matkalla takaisin kotiin Potsdamin konferenssista. Japani antautui elokuun 14. päivänä.

Ulkopolitiikka

Truman kannatti voimakkaasti Yhdistyneiden kansakuntien perustamista, ja nimitti Eleanor Rooseveltin ensimmäiseen yleiskokoukseen osallistuneeseen Yhdysvaltain valtuuskuntaan.

Kreikan sisällissotaan johtaneen kommunistien vallankaappausyrityksen jälkeen Truman tuli siihen tulokseen, etteivät Neuvostoliiton edut olleet yhteneviä Yhdysvaltojen kanssa. Vaikka republikaanit olivat enemmistössä kongressissa, hän onnistui saamaan tuen Trumanin opilleen ja Marshall-avulle, jonka tarkoitus oli avustaa Eurooppaa jälleenrakentamisessa. Hän allekirjoitti uuden turvallisuuslain, joka yhdisti sotaministeriön ja laivastoministeriön puolustusministeriöksi. Lailla perustettiin myös CIA, kansallinen turvallisuusneuvosto sekä ilmavoimat omaksi puolustushaarakseen.

Truman tunnusti Israelin valtion 14. toukokuuta 1948, yksitoista minuuttia sen perustamisen jälkeen.

Toinen kausi (1949–1953)

Truman teki yllätysvoiton vuoden 1948 presidentinvaaleissa ja kukisti ennakkosuosikin Thomas Deweyn. Toisella kaudella hänen oli sopeuduttava Amerikan ydinasemonopolin menettämiseen Neuvostoliiton tehtyä oman ydinkokeensa 29. elokuuta 1949. Hän antoi 31. tammikuuta 1950 käskyn kehittää vetypommi. Trumanin lakiesitys parantaa värillisten työoikeudellista asemaa kaatui kongressissa 24. helmikuuta 1950. Hän julisti 20. huhtikuuta 1950 käynnistetyksi maailmanlaajuisen propagandataistelun kommunismia vastaan. 7. tammikuuta 1953 Truman ilmoitti Yhdysvaltain ensimmäisestä vetypommikokeesta.

Valkoisen talon remontti

Pääartikkeli: Valkoisen talon remontti (1949-1952)

Yhdysvaltain presidentin virka-asunto Valkoinen talo oli huonossa kunnossa Trumanin noustessa valtaan. Varsinkin päärakennuksen lattiarakenteet olivat paikoin jo romahdusvaarassa. Vuonna 1949 rakennus julistettiin asuinkelvottomaksi ja presidentti perheineen joutui muuttamaan evakkoon Blair Houseen. Remontti alkoi 1949 ja se valmistui 1952. Urakan aikana päärakennuksen kaikki sisärakenteet, seinät ja lattiat purettiin ja rakennettiin uudelleen.

Korean sodan puhkeaminen

Pääartikkeli: Korean sota

Kim Il-sungin johtaman Pohjois-Korean kansanarmeijan joukot hyökkäsivät Etelä-Koreaan 25. kesäkuuta 1950 valloittaen nopeasti Soulin. Truman julisti Korean laivastosaartoon.

Salamurhayritys

Griselio Torresola ja Oscar Collazo, kaksi puertoricolaista nationalistia, yrittivät murhata Trumanin Blair House ulkopuolella 1. marraskuuta 1950. Torresola ampui kuolettavasti Leslie Coffeltia, Valkoisen talon poliisia, ja kuoli itse Coffeltin ampumana. Collazo tuomittiin kuolemaan osallisuudesta murhaan. Truman muutti hänen rangaistuksensa myöhemmin elinkautiseksi.

Trumanin oppi

Pääartikkeli: Trumanin oppi

Trumanin 12. maaliskuuta 1947 esittämässä sanomassa, jonka taustalla olivat Kreikan sisällissodan kokemukset, heijastui selvästi näkemys valon taistelussa pimeyttä vastaan: ”Uskon, että USA:n politiikan on pyrittävä tukemaan kaikkia vapaita kansoja, jotka vastustavat aseellisten vähemmistöjen pyrkimyksiä alistaa nämä kansat tai painostaa niitä ulkoapäin”. Tätä alettiin kutsua Trumanin opiksi. Truman lisää muistelmissaan, että tämä puhe muodosti käännekohdan USA:n ulkopolitiikassa.

Virkanimitykset

Truman nimitti Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomareiksi yhteensä neljä henkilöä: Harold Hitz Burtonin vuonna 1945, Fred M. Vinsonin 1946, Tom C. Clarkin puheenjohtajaksi 1949 ja samana vuonna Sherman Mintonin.

Presidenttikauden jälkeinen aika

Truman sai kunniatohtorin arvon Oxfordin yliopistosta vuonna 1956. Hän kuoli Kansas Cityn sairaalassa 26. joulukuuta 1972. Hänen vaimonsa kuoli lähes kymmenen vuotta myöhemmin, 18. lokakuuta 1982.

Perintö

Kautensa lopussa vuonna 1953 Truman oli kaikkien aikojen epäsuosituimpia presidenttejä. Hieman ennen hänen kuolemaansa sekä historioitsijat että kansa suhtautuivat häneen myönteisemmin, koska hänellä oli tärkeä rooli Israelin valtion tunnustamisessa. Beit Harel nimettiin hänen mukaansa Kfar Trumaniksi.

Lentotukialus USS Harry S. Truman oli alun perin USS United States, mutta nimi vaihdettiin vesillelaskun yhteydessä. Missourin yliopisto perusti Harry S Truman School of Public Affairsin yhteiskuntatieteiden opetusta varten. Northeast Missouri State University nimettiin uudelleen Trumanin valtionyliopistoksi 1. heinäkuuta 1996. Yhdysvaltain ulkoministeriön päärakennus tunnetaan nimellä Harry S Truman Building.

Harry S. Trumanin presidenttikirjasto ja museo sijaitsee Independencessä, Missourissa.

Kirjallisuutta

• Dallek, Robert: Harry S. Truman. St. Martins Press-3PL, 2008. ISBN 978-0805069389 (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Valkoisen talon sivu Harry S. Trumanista (englanniksi)