Hei, me lennetään!
| Hei me lennetään! | |
|---|---|
| Airplane! | |
 |
|
| Ohjaaja | |
| Käsikirjoittaja |
|
| Tuottaja | |
| Säveltäjä | Elmer Bernstein |
| Kuvaaja | Joseph F. Biroc |
| Leikkaaja | Patrick Kennedy (käännä suomeksi) |
| Tuotantosuunnittelija | Ward Preston |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Paramount Pictures |
| Levittäjä |
Paramount Pictures Netflix |
| Ensi-ilta |
27. kesäkuuta 1980 26. syyskuuta 1980 |
| Kesto | 88 min |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 3 500 000 $[1] |
| Tuotto | 83 453 539 $[1] |
| Seuraaja | Hei, taas me lennetään! |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Hei me lennetään! (Airplane!) on yhdysvaltalainen Jim Abrahamsin, David Zuckerin sekä Jerry Zuckerin ohjaama ja käsikirjoittama komediaelokuva vuodelta 1980. Elokuva on kolmikon ensimmäinen yhdessä käsikirjoittama ja ohjaama elokuva. Sen pääosissa nähdään Robert Hays, Julie Hagerty, Leslie Nielsen, Robert Stack, Lloyd Bridges, Peter Graves, Kareem Abdul-Jabbar ja Lorna Patterson. Elokuva on parodia monista 1970-luvulla tehdyistä katastrofielokuvista, erityisesti vuoden 1970 elokuvasta Kiitorata. Elokuva sisältää dialogia vuoden 1957 elokuvasta Kuoleman kynnyksellä (Zero Hour!), josta se lainaa suoraan juonen ja keskeiset roolihahmot.[2][3]
Vuonna 1995 Hei me lennetään valittiin Yhdysvaltojen National Film Registryyn, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä amerikkalaiselokuvia[4]. The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta.[5] Vuonna 2017 BBC:n äänestyksessä 253 eri puolilta maailmaa olevaa elokuvakriitikkoa valitsi elokuvan kaikkien aikojen seitsemänneksi parhaaksi komediaksi.[6]
Elokuva sai jatko-osan joulukuussa 1982 nimellä Hei, taas me lennetään! (Airplane II: The Sequel).
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Entinen taistelulentäjä Ted Striker (Robert Hays) traumatisoitui tuntemattomassa sodassa, minkä seurauksena hän on alkanut pelätä lentämistä. Traumansa vuoksi hän ei pysty pitämään työpaikkojaan, ja näin ollen myös hänen lentoemäntänä työskentelevä sodanaikainen tyttöystävänsä Elaine Dickinson (Julie Hagerty) jättää hänet. Voittaakseen Elainen takaisin Striker päihittää pelkonsa ja ostaa lipun Los Angelesista Chicagoon menevälle lennolle, jolla Elaine on työvuorossa. Lennon aikana Elaine kuitenkin torjuu miehen ehdotukset palata takaisin yhteen.[7]
Kun päivällinen on tarjoiltu, useat matkustajat sairastuvat, ja yksi matkustajista, tri Barry Rumack (Leslie Nielsen), käsittää, että kaikki kalaa syöneet matkustajat ovat saaneet ruokamyrkytyksen. Lentoemännät huomaavat, että koneen miehistö, mukaan lukien lentäjä Clarence Oveur (Peter Graves) ja perämies Roger Murdock (Kareem Abdul-Jabbar), ovat saaneet myös ruokamyrkytyksen, eikä koneessa ole jäljellä yhtään lentotaitoista ihmistä. Elaine ottaa yhteyttä Chicagon lennonjohtotorniin saadakseen apua, ja tornin työnjohtaja Steve McCroskey (Lloyd Bridges) ohjeistaa häntä aktivoimaan koneen autopilotin. Kyseessä on suuri puhallettava Otto-niminen nukke, joka voi viedä heidät Chicagoon, muttei laskeutua. Tri Rumack taivuttelee Strikerin lentämään konetta, mutta tämä tuntee paineen liian kovaksi ja konetyypin itselleen liian tuntemattomaksi.[7]
McCroskey tietää, että hänen on saatava joku muu ohjaamaan kone alas puhelimitse, ja kutsuu paikalle Rex Kramerin (Robert Stack). Striker ja Kramer taistelivat sodassa yhdessä, joten heidän on ensin voitettava yhteiset negatiiviset kokemuksensa. Koneen lähestyessä Chicagoa Striker alkaa hermostua yhä enemmän ja pystyy laskeutumaan vasta tri Rumackin kannustuspuheen jälkeen. Kramerin tarjotessa taustalla loputonta ohjevirtaa Striker saa pelkonsa voitettua ja onnistuu laskeutumaan turvallisesti. Vain muutama matkustaja saa vähäisiä vammoja, ja laskutelineetkin säästyvät suurilta vaurioilta. Strikerin rohkeus elvyttää Elainen rakkauden, ja pari suutelee toisiaan Oton painellessa samalla koneella takaisin yläilmoihin puhallettuaan itselleen ensin naiskumppanin.[7]
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Robert Hays | … | Ted Striker |
| Julie Hagerty | … | Elaine Dickinson |
| Leslie Nielsen | … | tohtori Rumack |
| Peter Graves | … | kapteeni Clarence Oveur |
| Lloyd Bridges | … | Steve McCroskey |
| Robert Stack | … | kapteeni Rex Kramer |
| Kareem Abdul-Jabbar | … | perämies Roger Murdock |
| Lorna Patterson | … | Randy |
| Stephen Stucker | … | Johnny |
| Frank Ashmore | … | Victor Basta |
Muuta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomalaisnimestä syntyi elokuvamaahantuojien keskuudessa muotivillitys, jossa monille toisiinsa liittymättömille kreisikomedioille annettiin samantapaisia nimiä: Hei me tehdään sitä (Can I Do It ... 'till I Need Glasses?, 1977), Hei me nauretaan (Kentucky Fried Movie, 1977), Hei me sabotoidaan (Utilities, 1981), Hei me leikellään (Jekyll and Hyde... Together Again, 1982), Hei, me pamputetaan (Police Squad! Help Wanted, 1982), Hei me rokataan! (This is Spinal Tap, 1984), Hei me vakoillaan (Scandalous, 1984), Hei me lusitaan (Doin’ Time, 1985), Hei me kuvataan (Hollywood in Trouble, 1986), Hei me sukelletaan (Going Under, 1991) ja Hei me folkataan (A Mighty Wind, 2003).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Airplane! (1980) Box Office Mojo. Viitattu 25.2.2018.
- ↑ [ Airplane! DVD audio commentary] Paramount Pictures
- ↑ Wood, Mason: Side-by-side comparison: Zero Hour! (1957) Vs Airplane! (1980) YouTube. 9.8.2015. Viitattu 10.4.2019. (englanniksi)
- ↑ Complete National Film Registry Listing, National Film Preservation Board, Library of Congress. Viitattu 3.7.2016.
- ↑ The Best 1,000 Movies Ever Made, The New York Times. Viitattu 2.7.2016.
- ↑ Blauvelt, Christian: The 100 greatest comedies of all time 22.8.2017. BBC. Viitattu 22.8.2017.
- ↑ a b c Airplane! juonitiivistelmä, American Film Institute. Viitattu 3.7.2016.