Henkilömiina

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Henkilömiinoja, Valmara 69 (kesk.), VS-50 (oik.).

Henkilömiina eli jalkaväkimiina on miina, joka on tarkoitettu pääasiassa vihollisen sotilaita vastaan,[1] mutta ne eivät erottele miinan laukaisijaa, vaan saattavat vahingoittaa tai tappaa kenet tahansa, joka laukaisee henkilömiinan.[2][3] Henkilömiinalle on tunnusomaista, ettei se ole tappava, vaan haavoittaa kohteen tehden sen taistelukyvyttömäksi,[2] samalla sitoen sotilaita haavoittuneen evakuointia varten, joka suoraan heikentää vihollisen toimintakykyä.lähde? Henkilömiinalla on myös suuri vaikutus sotilaiden moraaliin sen tuottaessa pysyviä vakavia vammoja, eikä se tuota välitöntä kuolemaa. Henkilömiina voi luoda suurta paniikkia joukoissa sen haavoittaessa ryhmän jäsenen.[4]

Polkumiinaksi ja latumiinaksi on kutsuttu pienikokoista jalkaväkimiinaa, joita talvi- ja jatkosodassa käytettiin polkujen ja latujen ansoittamiseen esimerkiksi kaukopartioissa. 1940-luvun polku- tai latumiina voitiin rakentaa pitkulaisen puurasian sisään.lähde?

Ottawan miinakieltosopimus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ottawan miinakieltosopimus kieltää henkilömiinojen käytön siksi, että ne voivat jäädä raivaamattomina maastoon ja aiheuttaa konfliktin jälkeen vahinkoja ennen kaikkea siviiliväestölle. Sopimus astui Suomessa voimaan heinäkuussa 2012, ja se velvoitti Suomea luopumaan henkilömiinoista, jotka tuhottiin vuoteen 2016 mennessä. Niitä voidaan säilyttää tarvittava määrä miinanetsintä-, miinanraivaus- tai miinantuhoamistekniikan kehittämistä tai niihin liittyvää koulutusta varten. Suomen käyttämiä henkilömiinoja olivat sakaramiina ja putkimiina.[4]

Ottawan sopimuksen mukaista henkilömiina-käsitettä on aikaisemmin suomen kielessä vastannut käsite jalkaväkimiina. Maamiinoista edelleen sallittuja ovat ajoneuvo- eli panssarimiinat,[5] joilla on kyky läpäistä jopa yli sadan millimetrin paksuista homogenoitua valssattua panssariterästä.lähde?

Keskustelua sopimuksesta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän hyökättyä Ukrainaan Suomessa alettiin käydä keskustelua, josko Suomen pitäisi irtautua Ottawan sopimuksesta. Puolustusvoimain komentaja Janne Jaakkola totesi Suomen turvallisuusympäristön muuttuneen sitten vuoden 2012, jolloin Suomi liittyi sopimukseen. Hän ei ottanut suoraan kantaa sopimuksesta irtautumiseen. Pääministeri Petteri Orpo (kok.) sanoi Iltalehdelle, että asiasta tullaan keskustelemaan. Vasemmistoliiton puheenjohtajan Minja Koskela vastusti sopimuksesta irtautumista.[6] Myös koko vasemmistoliitto ja vihreät eivät kannattanet miinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta irtautumista.[7]

Helsingin Sanomain pääkirjoituksessa otsikoitiin marraskuussa 2024, että "Venäjän tapa sotia pakottaa arvioimaan uusiksi jalkaväkimiinojen kieltoa". Pääkirjoituksessa arveltiin, että sysäyksensä Jaakkolan lausunnolle antoi myös Yhdysvaltain väistyvän presidentin Joe Bidenin päätös toimittaa Ukrainalle jalkaväkimiinoja. Tuolloin ei vielä tiedetty, että käyttääkö Ukraina henkilömiinoja puolustautuessaan Venäjältä. Ukraina on mukana Ottawan sopimuksessa, josta ei voi irtaantua konfliktin aikana. Pääkirjoituksessa arvioitiin, että silloisista hallituspuolueista sekä keskustasta löytynee valmius irrottaa Suomi ensimmäisenä Euroopan unionin jäsenmaana ja NATO-maana Ottawan sopimuksesta nopeasti, ja että vihreissäkin painaa Jaakkolan kanta. Kirjoituksessa pohdittiin, että asia voi jakaa esimerkiksi sosiaalidemokraatteja.[8]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]