Hetkipalvelus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Benediktiinimunkkien laulama vesper.

Hetkipalvelus on kristillisen kirkon vuorokauden eri hetkinä vietettävä rukous päivän pyhittämiseksi. Se koostuu pääosin psalmeista, hymneistä ja Raamatun lukukappaleista. Ehtoollisliturgian ohella hetkipalvelus muodostaa tärkeimmän osan kirkon julkisesta rukouksesta, erotuksena yksityisestä hartaudenharjoituksesta. Hetkipalveluksen tärkeimpänä osana on perinteisesti pidetty psalmien rukoilemista joko laulaen tai puhuen. Sanalla hetkipalvelus tarkoitetaan koko sitä palvelusten joukkoa ja tyyppiä, jonka päivän rukoushetket muodostavat. Sanalla voidaan myös viitata yksittäiseen rukoushetkeen.[1]

Hetkipalvelusperinteet vaihtelevat; luostarikirkoissa noudatetaan paljon laajempaa hetkipalveluskäytäntöä kuin seurakuntakirkoissa. Lisäksi lännen ja idän kirkkojen välillä on eroja liturgisessa perinteessä. Läntisessä perinteessä rukoushetket ovat historiallisesti olleet pääsääntöisesti vigilia tai matutina, laudes, prima, tertia, seksta, nona, vesper ja kompletorio.[1] Itäisessä perinteessä rukoushetkiä ovat ehtoopalvelus, ehtoonjälkeinen palvelus, puoliyöpalvelus, aamupalvelus, sekä neljä ns. hetkeä: ensimmäisen, kolmannen, kuudennen ja yhdeksännen tunnin hetket.[2] [3]

Klassinen hetkipalvelusten, rukoushetkien päivän kierto on:

  • ad matutinam (johon liittyi laudes) varhainen aamurukous
  • ad primam (klo 7)
  • ad tertiam (klo 9)
  • ad sextam ( klo 12) – keskipäivän rukoushetki
  • ad nonam (klo 15)
  • vesper (auringon laskiessa)
  • competorium (”yöluku”, nukkumaan mennessä. Päättää, täydentää [komplettera] päivän rukoukset

Ns. suuria rukoushetkiä ovat laudes, vesper ja kompetorio, muut ovat ns. pieniä rukoushetkiä.[4]

Katolisessa kirkossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sekä katolisessa kirkossa että ortodoksisessa kirkossa käytetään kaikkia perinteisiä rukoushetkiä. Katolisessa kirkossa tehtiin suuri liturgiauudistus Vatikaanin II kirkolliskokouksen jälkeen, jossa myös hetkipalvelusta kevennettiin.[5]

Ortodoksisessa kirkossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Laulajia ortodoksisessa Pyhän Georgioksen katedraalissa Istanbulissa.

Ortodoksisessa kirkossa toimitetaan useita kirkollisen vuorokauden mukaan määräytyviä hetkipalveluksia. Palvelusten sisältö on saanut voimakasta vaikutusta luostariperinteestä, jossa palvelukset toimitetaan kokonaisuudessaan. Hetkipalvelukset koostuvat pääasiassa psalmien ja kirkkoveisujen sekä kirkkoisien kirjoittamien rukousten lukemisesta.[6] Seurakunnissa hetkipalveluksia toimitetaan tietyissä kirkkovuoden määrätyissä palveluksissa sekä liturgian sijasta. Kirkollisen vuorokauden, joka alkaa juutalaisen tavan mukaan illasta (eli auringon laskusta) hetkipalvelusten järjestys on seuraava:[6]

  • Yhdeksäs hetki[6]
  • Ehtoopalvelus[6]
  • Pieni tai suuri ehtoonjälkeinen palvelus[7]
  • Puoliyöpalvelus[7]
  • Aamupalvelus[7]
  • Ensimmäinen hetki[7]
  • Kolmas hetki[7]
  • Kuudes hetki[7]
  • Hetkipalvelus, jos se toimitetaan liturgian asemesta.[8]

Käytännössä Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnissa toimitetaan pääasiassa vain lauantai-illan vigilia, joka on yhdistelmä ehtoopalveluksesta, aamupalveluksesta sekä ensimmäisestä hetkestä. Liturgiaa edeltää kolmannen hetken lukeminen.[9][10]

Luterilaisessa kirkossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on käytössä läntisen perinteen rukoushetkistä laudes, ad sextam (päivärukous), vesper ja kompletorio. Valon rukousta (lat. lucernarium) voidaan viettää vesperin tai kompletorion edellä. Niiden lisäksi Jumalanpalvelusten kirjassa on pienen rukoushetken järjestys, joka noudattaa perinteisen rukoushetken rakennetta, mutta on muodoltaan pelkistetympi.[11]

Rukoushetkien järjestykset ovat Virsikirjan liiteosassa, "Jumalanpalvelusliite". Siten ne ovat helposti saatavilla. Rukoushetken voi johtaa pappi, seurakunnan työntekijä tai kuka tahansa seurakuntalainen. Ne voidaan toteuttaa rikkaasti tai pelkistetysti, lukien tai laulaen.[12]

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hetkipalveluksen tausta on Vanhan Testamentin kuvaamassa pappien velvollisuudessa toimittaa ilta- ja aamu-uhreja (2.Moos. 29:38–39). Babylonin vankeuden aikana, jolloin pääsyä temppeliin ei ollut, Tooran lukeminen paikallisissa kokouksissa, synagogissa, kehittyi korvaamaan temppeliuhrit. Juutalaisten palattua pakkosiirtolaisuudesta näiden rukoushetkien vietto siirtyi temppeliin. Aamu- ja iltauhrien lisäksi vietettiin kolmannen, kuudennen ja yhdeksännen tunnin rukouspalvelusta. Uusi testamentti kuvaa, kuinka kristityt jatkoivat näiden rukoushetkien viettämistä (Kolmas hetki: Apt. 2:15; Kuudes: Apt. 10:9; 10: 3, 13). Vaikka apostolit eivät enää osallistuneet veriseen temppeliuhriin, jonka täyttymys nähtiin "leivän murtamisessa" (eukaristiassa), he jatkoivat päivän rukoushetkiin osallistumista (Apt. 3:1).[13] Hetkipalveluksen alkuhistoria on kuitenkin hyvin vaikea kysymys, eikä suoraa yhteyttä juutalaisen ja varhaiskristillisen käytännön välillä voida vetää.[14]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b [Kotila, Heikki]: Rukoushetket Suomen evankelisluterilaisen kirkon elämässä - mahdollisuuksia ja kysymyksiä Hiljaisuuden ystävät r.y.. Arkistoitu 15.7.2014. Viitattu 12.7.2014.
  2. ↑ Hetket ja hetkipalvelus Ortodoksi.net. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 12.7.2014.
  3. ↑ Ehtoopalvelus Ortodoksi.net. Arkistoitu 24.9.2015. Viitattu 12.7.2014.
  4. ↑ Heikki Kotila, Osmo Vatanen: Rukoushetkien kirja., s. 8. Kirjapaja, ISBN 978-851-607-588-7, 2007.
  5. ↑ Liturgia horarum - Liturgy of the Hours Thesaurus Precum Latinarum. Viitattu 12.7.2014.
  6. ↑ a b c d Dimitri Tarvasaho: ”II. Pyhät ajat”, Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset - Liturgiikkaa keskikouluja ja seminaareja varten, s. 57. Kuopio: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 1973.
  7. ↑ a b c d e f Dimitri Tarvasaho: ”II. Pyhät ajat”, Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset - Liturgiikkaa keskikouluja ja seminaareja varten, s. 57. Kuopio: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 1973.
  8. ↑ Dimitri Tarvasaho: ”II. Pyhät ajat”, Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset - Liturgiikkaa keskikouluja ja seminaareja varten, s. 57. Kuopio: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 1973.
  9. ↑ Suomen ortodoksinen kirkko: Jumalanpalvelukset ja niihin osallistuminen ort.fi. Viitattu 2.9.2019.
  10. ↑ Dimitri Tarvasaho: ”I. Pyhän Johannes Krysostomoksen jumalallinen liturgia”, Ortodoksisen kirkon pyhät toimitukset - Liturgiikkaa keskikouluja ja seminaareja varten, s. 27. Kuopio: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 1973.
  11. ↑ Päivän rukoushetket kirkkokasikirja.fi. Viitattu 21.4.2020.
  12. ↑ Palvelkaa Herraa iloiten Jumalanpalveluksen opas, s. 54. Kirkkohallitus Jumalanpalveluselämä ja musiikkitoiminta, 1999.
  13. ↑ Liturgy of the Hours, Divine Office, Breviary - Colin B. Donovan, STL. EWTN. ewtn.com. Viitattu 14.06.2014.
  14. ↑ [Kotila, Heikki]: Rukoushetket Suomen evankelisluterilaisen kirkon elämässä - mahdollisuuksia ja kysymyksiä Hiljaisuuden ystävät r.y.. Arkistoitu 15.7.2014. ”Enimmillään voimme sanoa, että kristityt - kuten juutalaisetkin - omaksuivat tavan rukoilla säännöllisesti tiettyinä aikoina (Robert Taft).” Viitattu 12.7.2014.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Hetkipalvelus.
  • [1] Divine Office - Katolinen hetkipalvelus englanniksi.
  • [2] Universalis - Englannin- ja latinankielinen katolinen hetkipalvelus.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Hetkipalvelus&oldid=22662212”