Himalajangoraali

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Himalajangoraali
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Sorkkaeläimet Artiodactyla
Heimo: Onttosarviset Bovidae
Alaheimo: Vuohieläimet Caprinae
Suku: Goraalit Naemorhedus
Laji: baileyi
Kaksiosainen nimi

Naemorhedus baileyi
(Pocock, 1914)

Himalajangoraalin levinneisyys
Himalajangoraalin levinneisyys
Katso myös

  Himalajangoraali Wikispeciesissä
  Himalajangoraali Commonsissa

Himalajangoraali (Naemorhedus baileyi) on osissa Kiinaa, Intiaa ja Myanmaria tavattava goraali. Se poikkeaa muista goraaleista punertavalta turkiltaan. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt sen vaarantuneeksi lajiksi.

Täytetty himalajangoraali museossa Kunmingissa.

Himalajangoraalin kuvaili tieteelle Reginald Innes Pocock vuonna 1914.[1] Joskus se jaetaan kahteen eri alalajiin N. b. baileyi ja N. b. cranbrooki. Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan tätä jakoa tee.[2]

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Himalajangoraalit painavat 20–30 kg. Niiden ruuminpituus on 93–103 cm ja säkäkorkeus 57–61 cm. Naaraat ovat hieman uroksia kookkaampia. Turkin väri on kirkkaan ruskeanpunainen tai punainen. Karva on pitkää ja pehmeää. Pitkin selkärankaa päästä häntään kulkee kapea musta juova. Itse häntä on musta ja goraalin hännäksi lyhyt. Hännänpään musta pitkä karvoitus saa sen kuitenkin näyttämään pidemmältä. Päässä naama on väritykseltään hiemna muuta ruumista vaaleampi. Kuononyllä on musta läiskä. Korvat ovat lyhyet ja sisältä vaaleat. Naarailla ja uroksilla kasvavat lyhyet sarvet, jotka uroksilla ovat yleensä hieman paksummat ja pidemmät.[2]

Himalajangoraalin erottaa helposti muista goraaleista punertavan turkkinsa takia. Se on myös muita goraaleja pienempi. Serovi Capricornis rubidus on väriltään samankaltainen, mutta kooltaan selvästi kookkaampi ja pitempisarvisempi.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Himalajangoraalia tavataan alueella, joka käsittää osia Myanmarin pohjoisosista, Kiinan Yunnanin maakunnasta ja Tiibetin autonomisesta alueesta, sekä Intian Arunachal Pradeshin osavaltiosta.[1]

Lajin elinympäristö käsittää muihin goraaleihin verrattuna korkeita seutuja noin 2 000–4 500 metrin korkeudella merenpinnasta. Sitä tavataan metsissä, pensaikkoalueilla, kallionjyrkänteillä ja niityillä. Sen levinneisyysalue on Aasian suurimpia yhtenäisiä havupuuta kasvavia aarniometsiä.[1]

Himalajangoraali liikkuu tavallisesti yksin tai pienissä noin kolme yksilöä käsittävissä ryhmissä. Se on aktiivinen yleensä päivisin viettäen yöt nukkuen hankalapääsyisillä kallioilla. Himalajangoraalit ovat hyviä kiipijöitä. Huhtikuun paikkeilla ne liikkuvat ylös vuoria usein yli puurajan ja ne palaavat alaspäin lumen takia suurin piirtein marraskuisin. Himalajangoraalt käyttävät ykleensä noni 40 hehtaarin kokoista kotialuetta ja ne käyttäytyvät lisääntymisaikana territoriaalisesti.[2]

Himalajangoraalit käyttävät ravinnokseen jäkäliä, ruohoja, varsia ja lehtiä. Sen pääasiallisia petoeläimiä ovat leopardi ja kultasakaali. Vaaran uhatessa himalajangoraalin puolustautumiskeino on jyrkänteille pakeneminen.[2]

Himalajangoraalit lisääntyvät tavallisesti syyskuun ja joulukuun välisenä aikana. Kiima-aikana uros seurailee naaraita yrittäen haistellen tai nuollen havaita, onka naaras vastaanottavainen. Vastaanottavat naaraat pysyttelevät yleensä uroksen lähetyessä paikallaan häntänsä nostaen, kun taas muut naaraat pakenevat tai puskevat urosta. Naaraan tiineys kestää 180 päivää ja poikasia on kerrallaan yksi. Emo imettää 3,5 kuukautta. Uroksista tulee sukukypsiä 3-vuotiaina ja naaraista 1,5-vuotiaina. Himalajangoraalit voivat elää 15-vuotiaiksi saakka.[2]

Uhat ja suojelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto eli IUCN on määritellyt himalajangoraalin vaarantuneeksi lajiksi. Kannan on arvioitu vähenevän. Koko kannan määrä on ehkä noin 10 000 täysikasvuista yksilöä. Tärkeimmät uhat lajille ovat elinympäristön häbiäminen ja metsästys. Elinympäristöjä hävittävät etenkin metsäteollisuus. Metsästys on lisääntynyt nykyaikaisten aseiden saatavuuden kanssa ja etenkin sen sarvia myydään Kiinaan.[1]

Himalajangoraali kuuluu CITES-sopimuksen liitteeseen I. Laji on suojeltu Kiinassa ja intiassa. Myanmarissa sitä tavataan todennäköisesti vain suojelkluilla alueilla. Shanghain eläintarhasa on pieni lisääntyvä lauma.[1]

  1. a b c d e f Duckworth, J.W. & MacKinnon: Naemorhedus baileyi IUCN Red List of Threatened Species. Version 2020.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.4.2020. (englanniksi)
  2. a b c d e f José R. Castelló: Bovids of the World : Antelopes, Gazelles, Cattle, Goats, Sheep, and Relatives, s. 442–443. Princeton University Press, 2016. ISBN 978-0-691-16717-6 (englanniksi)