Italian kulttuuri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kuvakollaasi Italian kulttuurista: Daavid-patsas keskellä, yläoikealta: Venetsian karnevaali, Fontana di Trevi, Napoli, lautasellinen Carbonaraa, Pyhä ehtoollinen, Galleria Vittorio Emanuele II, Leonardo da Vincin oletettu omakuva, Taorminan kreikkalainen teatteri.

Italian kulttuuri on vanhempi kuin Italia itse, sillä vaikka Italia on yhtenäisenä valtiona suhteellisen nuori, Italian niemimaalla on vaikuttanut monia mahtavia kulttuureita vuosisatojen ja -tuhansien ajan.

Kuvataide

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fresko Pompeijista.
Pääartikkeli: Italian taide

Italian taide on käynyt historiansa aikana läpi useita vaiheita. Se vähä, mitä nykyisin tiedetään etruskeista, perustuu paljon heidän seinämaalauksiinsa, piirtokirjoituksiin ja sarkofageihin. Antiikin Rooman veistokset ja arkkitehtuuri ovat toimineet myöhempien tyylikausien innoittajina vuosisatojen ajan, samoin mosaiikit ja Pompeijista löytyneet seinämaalaukset.

Taiteen luomiselle on ollut kautta aikojen kolme syytä: raha, uskonto ja kauneuden kaipuu.[1]

Maalaustaide

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sandro Botticelli, Venuksen syntymä, 1485.

Kreikkalaisilla oli suuri vaikutus Rooman taiteeseen, ja Caesarin aikana roomalaiset irrottivat Kreikasta löytämiään seinämaalauksia ja kuljettivat ne Roomaan. Taidemaalari oli yleensä käsityöläinen, jonka tehtävänä oli kotien koristaminen, irrallisille puulevyille maalaamista arvostettiin enemmän. Seiniä koristettiin freskotekniikalla, puulevyille maalattiin tempera- tai vahaväreillä. Väriaineita oli käytössä paljon, niitä saatiin sekä Kreikasta että Egyptistä.[2]

Italian maalaustaide nousi maailman kärkeen renessanssin aikana. 1400-luvun puolella painopiste oli Keski-Italiassa ja suuria nimiä olivat Keski-Italiassa muun muassa Fra Angelico, Masolino, Masaccio, Fra Filippo Lippi, Botticelli, Filippino Lippi, Ghirlandaio, Piero della Francesca, Melozzo da Forli, Luca Signorelli, Perugino ja Pinturicchio. 1500-luvun puolella siirryttiin täysrenessanssiin, ja Rooman merkitys taidekaupunkina kasvoi, kun paavit kutsuivat sinne aikansa etevimmät taiteilijat kuten Michelangelo, Leonardo da Vinci ja Rafael.[3]

1900-luvulla Italiassa syntyi monia uusia taidesuuntauksia. Futurismi syntyi 1900-luvun alussa. Se halveksui kaikkea vanhaa ja perinteistä ja ihannoi kaikkea modernia. Metafyysinen taide loi näennäisen realistiseen tyyliin unenomaisia näkymiä. Spatialismin loi toisen maailmansodan jälkeen Lucio Fontana, joka vaikutti myös Arte poveran kehitykseen.

Venetsian biennaali on joka toinen vuosi järjestettävä laaja nykytaiteen tapahtuma, joka on järjestetty jo yli 50 kertaa.[4]

Kuvanveisto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Michelangelo, Daavid, noin 1504

Renessanssin yleisnero Michelangelo perehtyi antiikin veistoksiin ja ihmisruumiin rakenteeseen. Hänen tunnetuimpia veistoksiaan ovat suurikokoinen Daavid (1501-1504) ja Pietarinkirkon Pieta (1499).

Kuvanveistäjä, arkkitehti ja taidemaalari Gian Lorenzo Bernini oli Italian barokin huomattavin ja kuuluisin taiteilija.[5] Barokkikirkoissa on näyttäviä freskoja, jotka luovat erilaisia tilailluusioita: hahmot kurkottuvat ulos maalauksesta, kattoon aukeaa aukko taivaaseen. Taiteilijat keskittyivät rakennusten koristeluun, ja maalaus itsenäisenä taiteenlajina näivettyi.[6]

Taidemuseoita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuuluisia Italialaisia taidemuseoita ja gallerioita

Arkkitehtuuri

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arkkitehtuurista on säilynyt rakennuksia antiikin ajoilta kuin keskiajalta. Sen kultakautta oli renessanssi, jolloin Filippo Brunelleschi työskenteli Firenzessä ja Leon Battista Alberti välitti antiikin vaikutteita tuleville polville.[7] Donato Bramante piirsi Pietarinkirkon.

Kuuluisaa nykyarkkitehtuuria edustavat genovalainen Renzo Piano ja minimalistiset rakennukset Milanossa ja Torinossa.[8]

Esittävät taiteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
La Scala sisältä.

1600-luvun lopulla Venetsiassa oli neljä konservatoriota, ja se nousi musiikkimaailman keskukseksi. Antonio Vivaldi työskenteli siellä pääosan säveltäjän urastaan.[9]

Italia on klassisen oopperan syntypaikka.[10] Siellä vaikuttivat Giacomo Puccini, Gioachino Rossini, Gaetano Donizetti ja Vincenzo Bellini.[11] Milanon la Scala on ollut aina maailman tunnetuimpia oopperataloja, ja monet Giuseppe Verdin oopperoista on kantaesitetty siellä. 2000-luvulla myös Torinon Teatro Regio, missä La bohème sai ensiesityksen 1896, on noussut arvossaan.[12]

Vuosien varrella Italiassa on syntynyt monia suuria tenorilaulajia, kuten Enrico Caruso, Beniamino Gigli, Franco Corelli, Mario Lanza ja Luciano Pavarotti.[13]

Italialainen iskelmä oli suosituimmillaan 1950-luvulla, jolloin italialaisia kappaleita käännettiin ja levytettiin muillakin kielillä.[14]

Eurovision laulukilpailussa Italia on voittanut kolme kertaa: vuonna 1964 Gigliola Cinquetti kappaleella Non ho l’età, vuonna 1990 Toto Cutugno kappaleella Insieme: 1992 ja vuonna 2021 Måneskin kappaleella Zitti e buoni.[15]

Elokuva

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Italian elokuva

Italialainen elokuva kukoisti jo mykkäelokuvan aikoina. Varhainen suuri ohjaaja oli Mario Caserini.[16]

1940- ja 1950-luvuilla vallitsi neorealismi. Merkittävimpiä suuntauksen ohjaajia olivat Luchino Visconti, Roberto Rossellini ja Vittorio de Sica. Neorealismi toi esiin sodanjälkeisen italian ongelmat ja loi samalla uutta elokuvallista tyyliä. Se ei käyttänyt studioita, lavastuksia tai ammattinäyttelijöitä osittain olosuhteiden pakosta.[17]

1960-luvulta 1980-luvulle italiassa tehtiin yli kuusisataa spagettiwesterniksi kutsuttua lännenelokuvaa.[18]

Tunnettuja näyttelijöitä ovat Gina Lollobrigida ja Oscarilla palkitut Anna Magnani ja Sophia Loren sekä Marcello Mastroianni sekä ohjaajat Michelangelo Antonioni ja Federico Fellini.

Kirjallisuus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Italian kirjallisuuden historia alkaa jo antiikin Rooman latinankielisistä teksteistä. 1200-luvulla vaikuttivat Dante Alighieri ja Giovanni Boccaccio. Sotien jälkeen kirjoittaneista tunnetuimpia ovat Primo Levi, Italo Calvino, Alberto Moravia Umberto Eco ja Dario Fo.[19] Nobelin kirjallisuuspalkinnon ovat saaneet Giosuè Carducci 1906, Grazia Deledda 1926, Luigi Pirandello 1934, Salvatore Quasimodo 1959, Eugenio Montale 1975 ja Dario Fo 1995.[20]

Keittiö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Italialainen keittiö
Pizza menossa uuniin.

Italialainen keittiö on antanut vaikutteita monien muiden maiden keittiöihin. Ruoan merkitys italialaisessa kulttuurissa on tärkeä. Italiassa ruoka on keino luoda ja ylläpitää sosiaalisia siteitä. Aamiainen koostuu tyypillisesti sämpylästä ja kahvista. Perinteisesti lounas on suuri monen ruokalajin ateria, johon kuuluu lähes kaikkialla pastaa ja lisäksi keittoa ja leipää ja mahdollisesti lihaa tai kalaa. Illallisella on syöty enemmänkin tähteitä. Elämäntapojen muuttuessa ilta-ateriasta on tulossa perheen yhteinen pääateria, ja raskaista lounaista ollaan luopumassa, koska sen jälkeisen siestan viettäminen ei aina ole mahdollista.[21]

Italialaisessa keittiössä on voimakkaita alueellisia eroja, ja lähes jokaisella kylällä ja kaupungilla on paikallinen erikoisuutensa, ja samojakin ruokalajeja tehdään eri paikoissa eri tavoin. Vuoret ja meri vaikuttavat raaka-aineiden saantiin, ja ulkomaisia vaikutteita on saatu eri seuduilla eri suunnista.[22]

Esimerkkejä eri alueiden tyypillisistä ruokalajeista:[23]

  • Lombardia: osso bucco, risotto
  • Emilia-Romagna: parmesaani, tortellini, balsamiviinietikka
  • Toscana: pecorino, chianti
  • Latium: bruschetta, spaghetti alla carbonara
  • Campania: pizza, buffalo mozzarella, calzone, limoncello
  • Sisilia: caponata, vasikkaa marsalakastikkeessa

Kaksi italialaista ruokalajia on levinnyt kaikkialle maailmaan: pasta ja pizza. Jo muinaiset kreikkalaiset ja foinikialaiset paistoivat litteitä, yrteillä päällystettyjä leipiä kuumien kivien päällä. Tomaatit levisivät Italiaan 1700- ja 1800-luvun vaihteessa. Niiden käyttäminen pizzan päällä oli napolilainen keksintö. Pizzaa myivät siellä ensin katukauppiaat, sitten kioskit, ja 1830-luvulla aloitti ensimmäinen varsinainen pizzeria "Antica Pizzeria Port'Alba".[24] Jo etruskit paistoivat uunissa vehnäjauhosuikaleita, mutta kuivatun pastan keittäminen keksittiin ilmeisesti Sisiliassa 700-luvulla. Löytöretkeilijät ja merenkulkijat suosivat säilyvää ja ravitsevaa pastaa. Koneiden kehittyminen mahdollisti eri muotoiset pastat, ja niitä on kehitetty yli 350 erilaista. Nykyisin italialaiset syövät vuodessa kolmisenkymmentä kiloa pastaa henkeä kohti.[25]

Maailman terveysjärjestön vuonna 2004 tekemän selvityksen mukaan Italian alkoholinkulutus on puhtaaksi alkoholiksi muunnettuna 9,14 litraa aikuista kohti, mikä on maailman keskitasoa, suurempi kuin Puolassa mutta pienempi kuin Kreikassa.[26]

Italialaiset kuluttavat kahvia vuosittain 5,8 kiloa henkeä kohti eli seitsemänneksi eniten Euroopassa. Kahvi nautitaan yleensä espressona, cappucinona tai macchiatona. Tärkeintä kahvissa on tuoreus, ja siksi kahvi ostetaan pienissä paketeissa. Pienetkin lapset juovat usein kahvia aamulla. 70% kahvista juodaan kotona[27]

Muoti ja muotoilu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Dolce & Gabbanan liike Milanossa.

Pohjois-Italian Milanosta ja Torinosta on tullut muodin ja muotoilun keskuksia. Italialaisia maailmankuuluja muotitaloja ovat Armani, Benetton, Dolce & Gabbana, Fendi, Gucci, Versace ja Prada. Milanossa järjestetään vuosittain Milanon muotiviikko, joka on yksi alan neljästä suuresta vuosittaisesta tapahtumasta.[28]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Solly, s. 31
  2. ↑ Pintur Romana Arte Espana. Viitattu 28.1.2012. (espanjaksi)
  3. ↑ Italian taide Pieni tietosanakirja
  4. ↑ The 54th Venice biennale – review Guardian 2011
  5. ↑ White V: Gian Lorenzo Bernini (1598–1680) The Metropolitan Museum of Art.
  6. ↑ Gombrich s. 347-349
  7. ↑ Architecture in Renaissance Italy Metropolitan Museum
  8. ↑ Italia Archtours. Arkistoitu 28.5.2012. Viitattu 5.1.2012.
  9. ↑ Antonio Vivaldi Baroquemusic.org. internet arton publications. Viitattu 28.1.2012. (englanniksi)
  10. ↑ By David R. B. Kimbel: Italian Opera, s. 1. Cambridge University Press, 1994. ISBN 9780521466431
  11. ↑ Opera Italianculture.net. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  12. ↑ A tale of two Italian opera cities guardian.co.uk. 11.12.2011. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  13. ↑ Incanto - Andrea Bocelli ABC Shop. Viitattu 28.1.2012. (englanniksi)
  14. ↑ 1957: Italoiskelmä kuumimmillaan: Laila Kinnusen ”Lazzarella” ilmestyy. (Aikajana) Suomen Pop- ja Jazzarkisto. Arkistoitu 8.6.2013. Viitattu 28.1.2012.
  15. ↑ Italy eurovision.tv. Viitattu 24.4.2022. (englanniksi)
  16. ↑ Pompeijin viimeiset päivät Mykkäelokuvasivusto
  17. ↑ Hannu Salmi: Sodan jälkeen: ”realismi”, studiojärjestelmän kritiikki ja uusi estetiikka[vanhentunut linkki] viitattu 6.1.2012
  18. ↑ Quentin Tarantino tekee lännenelokuvan - spagettiwesternin Djangosta (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen kuvalehti 3.5.2011
  19. ↑ Solly s. 35
  20. ↑ All Nobel Prizes in Literature nobelprize.org. Nobel-säätiö. Viitattu 6.1.2012.
  21. ↑ Italy Countries and their cultures
  22. ↑ Regional Italian Cuisine (Arkistoitu – Internet Archive) Rustico Cooking
  23. ↑ Know Your Signature Italian Foods by Region Delish
  24. ↑ Justin Demitri: Pizza, the soul of Italy Life in Italy. Viitattu 27.1.2012. (englanniksi)
  25. ↑ Justin Demitri: Italian Pasta Through the Ages Life in Italy. Viitattu 27.1.2012. (englanniksi)
  26. ↑ FAO (Food and Agriculture Organization of the United Nations), World Drink Trends 2003: Total recorded alcohol per capita consumption (15+), in litres of pure alcohol WHO Global Status Report on Alcohol 2004. Viitattu 25.1.2012. (englanniksi)
  27. ↑ The Italian Coffee Market 2010 2010. USDA Foreign Agricultural Service. Arkistoitu 24.3.2012. Viitattu 30.1.2012. (englanniksi)
  28. ↑ Italy – World Leader in Fashion (Arkistoitu – Internet Archive) Italian Manufacturing

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Italian_kulttuuri&oldid=22781786”