Jakob Böhme
Jakob Böhme (1575 – 17. marraskuuta 1624 Görlitz, Saksa) oli saksalainen mystikko, teosofi[1] ja luonnontieteilijä.
Böhme oli luterilainen suutari, joka asui ja työskenteli synnyinkaupungissaan Görlitzissä Itä-Saksassa. Hänellä oli nuoruudessaan mystisiä näkyjä ja kokemuksia, jotka huipentuivat vuonna 1600 näkyyn. Näky tuli hänen kertomansa mukaan valokeilassa, joka paljasti maailman hengellisen rakenteen ja hyvän ja pahan välisen suhteen. Kymmenen vuotta myöhemmin tullut toinen näky kirvoitti Böhmen kirjoittamaan ja julkaisemaan useita esseitä, joissa näkyy Paracelsuksen ja muiden uusplatonistien ja alkemistien vaikutus. Böhme pysyi kuitenkin lujasti kiinni kristillisessä perinteessä.
Böhmen teokset levisivät Saksassa, Englannissa ja jopa Ruotsissa ja Suomessa asti. Lars Ulstadius, Peter Schaefer, Jakob ja Erik Ericksson, Jaakko Kärmäki ja Jaakko Wallenberg olivat hänen suomalaisia kannattajiaan. Englannissa etenkin kveekareissa oli Böhmen kannattajia.
Jacob Böhme oli Pohjanmaan mystikoiden[2] oppi-isä.
Böhme oli itseoppinut filosofi ja teosofi, ammatiltaan suutari. Hän syntyi Görlitzin seuduilla Sleesiassa ja kuoli Görlitzissä. Kiertäessään nuoruudessaan suutarinsällinä Saksan maata Böhme tutustui uskonnollisiin haaveellisiin lahkoihin ja tutki sitten yhä edelleen Raamattua ja mystillisiä kirjoja. Toisinaan hänellä oli näkyjä, joissa hän luuli käsittävänsä todellisuuden sisimpiä perusteita. Hänen hartaasti uskonnolliset mietiskelynsä, jotka erityisesti kohdistuivat pahan olemassaoloon ja olemukseen, veivät hänet siihen ajatukseen, että itse Jumalassakin täytyy olla sisällinen vastakohta eli jotakin hämärää, joka yhä kirkastetaan valkeudeksi. Kaikki hyvä ja tullakseen todelliseksi ja näkyviin kaikki valo tarvitsee vastakohdan, jota vasten se taittuu. Sen vuoksi Böhme erottaa eri puolia jumaluudessa. Hän panee kaiken ensimmäiseksi lähtökohdaksi ”ilmestymättömän jumaluuden”, joka ei vielä ole mitään määrättyä olemukseltansa, ei valoa eikä pimeyttä, ei hyvää eikä pahaa, vaan ainoastaan ”suuri mysteeri”, ”ikuinen tyhjyys”, kaiken alkuperustus eli ”epäperustus” (Urgrund eli Ungrund). Itse jumaluudessa tapahtuu sisällinen kehitys, jonka kautta Jumala kirkastuu ja tulee tajuttavaksi itselleen. Samanluontoisilla rohkeilla haaveiluilla Böhme koettaa selittää maailman luomista ja kehitystä, pahan alkulähdettä, syntiinlankeemusta ja niin edelleen.[3]
Böhme esitti aatteitaan ensiksi teoksessa Aurora oder die Morgenröte im Aufgang (1612). Sen johdosta häntä kiellettiin kirjoittamasta, mutta muutamien vuosien kuluttua hänen sisällinen kutsumuksensa kasvoi niin voimalliseksi, että hän ryhtyi siihen uudelleen, jonka jälkeen hän elämänsä viime vuosina sepitti useita teoksia. Böhme sai uskonnollisten haaveilijoiden joukossa paljon innokkaita oppilaita, jotka käyttivät hänen teoksiaan hartauskirjoina. Suomeksikin käännettyinä niitä levisi 1700-luvulla Pohjanmaan mystikkojen kesken. Böhmen teosten leviämisestä Suomeen on tietoa julkaisuissa Suomi 1855; Matthias Akiander, Historiska upplysningar om religiösa rörelserna i Finland i äldre och senare tider I, II, IV, Kejserliga Alexanders-Universitetet (1860); Kirkollisia Sanomia 1901–1902.[3]
Teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aurora: Die Morgenröte im Aufgang (1612)
- De tribus principiis (Beschreibung der Drey Göttliches Wesens) (1619)
- De triplici vita hominis (Von dem Dreyfachen Leben des Menschen) (1620)
- Psychologica vera (Vierzig Fragen von der Seelen) (1620)
- De incarnatione verbi (Von der Menschwerdung Jesu Christi) (1620)
- Sex puncta theosophica (Von sechs Theosophischen Puncten) (1620)
- Sex puncta mystica (Kurtze Erklärung Sechs Mystischer Puncte) (1620)
- Mysterium pansophicum (Gründlicher Bericht von dem Irdischen und Himmlischen Mysterio) (1620)
- Informatorium novissimorum (Von den letzten Zeiten an P. Kaym) (1620)
- Christosophia (der Weg zu Christo) (1621)
- Libri apologetici (Schutz-Schriften wider Balthasar Tilken) (1621)
- Antistifelius (Bedenken über Esaiä Stiefels Büchlein) (1621)
- Ingleich Vom Irrtum der Secten Esaiä und Zechiel Meths (1622)
- De signatura rerum, (Von der Geburt und der Bezeichnung aller Wesen) (1622)
- Mysterium Magnum (Erklärung über das erste Buch Mosis) (1623)
- De electione gratiae (Von der Gnaden-Wahl) (1623)
- De testamentis Christi (Von Christi Testamenten) (1623)
- Quaestiones theosophicae (Betrachtung Göttlicher Offenbarung) (1624)
- Tabulae principorium (Tafeln von den Dreyen Pricipien Göttlicher Offenbarung) (1624)
- Apologia contra Gregorium Richter (Schutz-Rede wider Richter) (1624)
- Libellus apologeticus (Schriftliche Verantwortgung an E.E. Rath zu Görlitz), (1624)
- Clavis (Schlüssel, das ist Eine Erklärung der vornehmsten Puncten und Wörter, welche in diesen Schriften gebraucht werden) (1624)
- Epistolae theosophicae (Theosophische Send-Briefe) (1618–1624)
- J. Böhmes sämmtliche Werke, julk. Schiebler, 7 osaa. 1831−1847)
Suomennettuja teoksia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomennosten käsikirjoituksia on Kansalliskirjastossa.
Dokumenttielokuva
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jakob Böhme – Elämä ja Luomukset on Lukasz Chwalkon ohjaama dokumenttielokuva. Elokuva sai ensi-iltansa 4. kesäkuuta 2016 Zgorzelecin kaupungissa Puolassa[4].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Faivre, Antoine (1998). ”Renaissance Hermeticism and the Concept of Western Esotericism”. Artikkeli Roelof van den Broekin ja Wouter J. Hanegraaffin toimittamassa kirjassa Gnosis and Hermeticism from Antiquity to Modern Times. Albany, New York: State University of New York Press.
- ↑ http://trinity.siteadmin.fi/File.aspx?id=496418&ext=rtf&routing=479151&webid=479153&name=09_Pohjanmaan%20Mystikot Pohjanmaan mystikot (rtf-tiedosto)
- ↑ a b Böhme, Jakob, Tietosanakirja osa 1, palsta 1393–1394, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909
- ↑ O filmie Jacob Boehme. Viitattu 28.9.2021. (puola)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
