Jevgeni Prigožin

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jevgeni Prigožin
Jevgeni Prigožin kesäkuussa 2023.
Jevgeni Prigožin kesäkuussa 2023.
Henkilötiedot
Syntynyt1. kesäkuuta 1961
Leningrad, Neuvostoliitto
Kuollut23. elokuuta 2023 (62 vuotta)[1]
Kuženkino, Tverin alue, Venäjä
Kansalaisuus venäläinen
Ammatti liikemies, palkka-armeijan komentaja
Titteli Putinin kokki
Puoliso Ljubov Prigožina
Lapset 3

Jevgeni Viktorovitš Prigožin (ven. Евге́ний Ви́кторович Приго́жин; 1. kesäkuuta 1961 Leningrad[2], Neuvostoliitto – 23. elokuuta 2023 Kuženkino, Tverin alue, Venäjä[1]) oli venäläinen suurliikemies ja oligarkki, joka tunnetaan siteistään Venäjän presidentti Vladimir Putiniin. Prigožinia kutsuttiin usein ”Putinin kokiksi”, koska hänen ravintoloissaan ja pitopalveluyrityksissään on järjestetty illallisia, joihin Putin on osallistunut ulkomaisten arvovieraiden kanssa.[3][4][5]

Prigožin oli venäläisen yksityisen palkka-armeijan Ryhmä Wagnerin perustaja ja johtaja. Wagner on osallistunut lukuisiin Venäjän sotilasoperaatioihin 2010- ja 2020-luvuilla. Ukrainan sodan aikana Prigožin esitti yhä enemmän kritiikkiä Venäjän puolustusministeriötä kohtaan ja hän johti 23.–24. kesäkuuta 2023 Wagner-ryhmän kapinaa, jonka tavoitteena oli Venäjän sotilasjohdon syrjäyttäminen.

Prigožin oli matkustajana maahan syöksyneessä yksityislentokoneessa 23. elokuuta 2023. Kaikkien koneessa olleiden kerrotaan saaneen surmansa.[1] Vahvistamattomat venäläiset mediaraportit väittivät myös Dmitri Utkinin olleen turmakoneessa. Väitteen mukaan Prigožin ja hänen seurassaan olleet henkilöt olivat ennen onnettomuutta osallistuneet tapaamiseen Venäjän puolustusministeriön viranomaisten kanssa.[6]

Tausta ja yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Prigožin syntyi Leningradissa vuonna 1961.[2] Hänen isänsä ja isäpuolensa olivat venäjänjuutalaisia.[7] Prigožin valmistui vuonna 1977 urheilupainotteisesta sisäoppilaitoksesta, mutta hän ei menestynyt hiihtourheilijana.[8] Vuonna 1981 Prigožin tuomittiin vankeuteen 12 vuodeksi muun muassa ryöstöstä ja alaikäisen ottamisesta mukaan juopotteluun ja rikolliseen toimintaan[9]. Vapauduttuaan vuonna 1990 hän aloitti pikaruokabisneksen, josta kasvoi ravintola- ja pitopalvelu-imperiumi. Vuoteen 2012 mennessä tämä yritys, Concord Catering, muonitti jo yli 90 % Venäjän armeijasta.[2]

Prigožin oli naimisissa liikenaisen, Ljubov Prigožinan, kanssa, jolla on myös yhteyksiä miehensä Concord-yhtiöön. Parilla on yhteensä kolme lasta (s. 1992, 1996 tai 1998 ja 2005). Kaikille heille on asetettu pakotteita johtuen heidän suhteistaan Prigožiniin.[10][11][12]

Prigožin esittelee Vladimir Putinille Concordin tehdasta Pietarissa 2010.

Venäjän hallituksen palveluksessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bellingcat, The Insider ja Der Spiegel ovat selvittäneet, että Jevgeni Prigožinin toiminta oli tiiviisti sidoksissa Venäjän puolustusministeriöön ja sen tiedusteluun, GRU:hun. Prigožinin laaja yritysverkosto oli riippuvainen Venäjän hallituksesta ja näytti olevan hallituksen ulkomaisten operaatioiden suojaverho ja kehämäisten liiketoimien rahanpesukanava.[9]

Vuonna 2019 Novaja Gazeta kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan liikemies Prigožiniin liittyvät noin 40 yritystä ovat allekirjoittaneet vuodesta 2011 lähtien ainakin 5 393 sopimusta hallituksen kanssa 209,23 miljardin ruplan arvosta. Todellinen summa on ilmeisesti suurempi, sillä vuonna 2017 pääministeri Dmitri Medvedev määräsi monet hankinnat salaisiksi. Yritysverkosto luo harhakuvan tarjouskilpailusta, ja voittaja on joku "Kremlin kokin" yritys.[13]

Wagner-ryhmä ja muut hankkeet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Wagner-ryhmä

Prigožin perusti Ryhmä Wagnerin vuonna 2014 ja oli sen rahoittaja.[14] Tämä yksityisarmeijaksi luonnehdittu yritys on osallistunut Venäjän sotaoperaatioihin esimerkiksi Syyriassa (Syyrian sisällissota),[15][16] Sudanissa (Sudanin toinen sisällissota), Libyassa, Keski-Afrikan tasavallassa sekä Ukrainassa Krimin miehityksen ja Itä-Ukrainan sodan puitteissa.[4][5]

Venäjän vuoden 2022 hyökkäyksen jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2022 wagnerilaisia värvättiin Ukrainan sodassa paljon myös vankiloista, mikä laski ryhmän tasoa. Wagner menestyi Ukrainassa kuitenkin paikoin paremmin kuin vakinainen armeija, mikä lisäsi Prigožinin arvostusta.[17] Prigožinin ja puolustusministeriön suhteiden huonontuessa häntä kiellettiin värväämästä lisää vankeja vuoden 2023 alussa.[18]

Tammikuussa 2023 Prigožinin kertoessa wagnerilaisten voitosta Soledarissa Venäjän armeijassa vaihdettiin Ukrainan sodan johtaja: Sergei Surovikin korvattiin Valeri Gerasimovilla, jota Prigožin on arvostellut epäpäteväksi. Sodan juututtua laajasti asemasodaksi heräsi arveluita, että pragmaatikot vahvistaisivat asemiaan haukkoja vastaan Venäjällä vuosina 2023–2024. Prigožin on ollut haukkojen puolella.[19]

Huhtikuussa 2023 Prigožin ehdotti kaksintaistelua Suomen armeijan ja Wagner-joukkojen välille, jotta Suomen armeijan taistelukyky voitaisiin arvioida: ”Jos olette valmiit tekemään kyseisen ehdotuksen Suomen johdolle, tehkää se seuraavalla tavalla: me valitsemme paikan, te lähetätte sinne 500 hyvin varusteltua suomalaista sotilasta. Sen jälkeen tulen sinne 500 Wagner-sotilaan kanssa ja taistelemme kuolemaan asti, kunnes jompikumpi osapuoli voittaa. Tapamme toisiamme ja otamme mittaa siitä, kumpi osapuoli on vahvempi.”[20]

Konfliktit Venäjän armeijan kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

5. toukokuuta 2023 Prigožin ilmoitti vetävänsä wagnerilaiset Bah’mutista ammusten vähyyden takia ja kritisoi Venäjän sodanjohtoa: ”Šoigu! Gerasimov! Missä on... ammukset?... He tulivat tänne vapaaehtoisina ja kuolevat teidän puolestanne, jotta voitte lihottaa itseänne mahonkitoimistoissanne.” Muutamaa päivää aiemmin Yhdysvaltain kansallinen turvallisuusneuvosto oli ilmoittanut, että ”yli 20 000 venäläistä sotilasta on kuollut ja 80 000 haavoittunut Ukrainan taisteluissa joulukuun jälkeen. Puolet kuolleista kuului Wagner-ryhmään.”[21]

23. kesäkuuta 2023 Prigožin ilmoitti Venäjän joukkojen hyökänneen ohjuksin ja tykein Wagner-joukkoja vastaan tappaen 2000 sotilasta. Prigožin aloitti kapinan Venäjän puolustusministeriötä vastaan ja sanoi Wagnerin ”menevän loppuun saakka Venäjän sotilasjohdon syrjäyttämiseksi”. Tämän jälkeen Wagnerin joukoista on tehty havaintoja Venäjän rajojen sisäpuolella, muun muassa piirittämässä Donin Rostovin kaupunkia. Venäjän hallinto kiristi turvatoimia muun muassa Moskovan hallintorakennuksissa.[22][23][24] Wagnerin kapinajoukko eteni 200 kilometrin päähän Moskovasta kunnes Prigožin ja Venäjän hallinto pääsivät sopimukseen: kapina lopetettiin ja Prigožin välttyi syytteiltä, mutta joutui muuttamaan maanpakoon Valko-Venäjälle ja Wagner-joukkoja siirrettiin Venäjän puolustusministeristön alaisuuteen. [25]

Muu toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvalloissa Prigožinia syytetään sekaantumisesta tietokonehakkerien avulla maan vuoden 2016 presidentinvaaleihin[5] sekä vuoden 2018 välivaaleihin Pietarin trollitehtaan (IRA) avulla. Niinpä FBI etsintäkuulutti Prigožinin ja Yhdysvallat asetti hänelle pakotteita.[26] Prigožin väitti helmikuussa 2023, että hän oli "ideoinut, luonut ja johtanut" IRA:ta kiistettyään osallisuuden ja haastettuaan oikeuteen ihmisiä, kuten Wagnerin kohdalla, jotka väittivät hänen olevan hankkeen takana.[18]

Heinäkuussa 2018 kolme toimittajaa ammuttiin, kun he olivat tekemässä dokumenttielokuvaa venäläisistä palkkasotureista Keski-Afrikassa, jossa Prigožin oli saanut laajat oikeudet kulta- ja timanttikaivoksiin.[4] Huhtikuussa 2018 Wagnerin toimintaa Syyriassa tutkinut toimittaja kuoli pudottuaan asuntonsa parvekkeelta Jekaterinburgissa.[27] Nämä oudot kuolemat lyhyen ajan sisällä ovat herättäneet kiinnostusta selvitettäessä Wagnerin, venäläisbisneksen ja Putinin geopolitiikan yhteyksiä.[28]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Tverin lento-onnettomuus 2023

Prigožin kuoli Embraer Legacy 600 -merkkisen yksityisen liikesuihkukoneen pudotessa yli 8 000 metrin korkeudesta äkillisesti kohtisuoraan maahan Kuženkinossa matkalla Moskovasta Pietarin suuntaan 23. elokuuta 2023 klo 18.19 paikallista aikaa. Erilaisten spekulaatioiden mukaan koneen ampui alas Venäjän oma ilmatorjuntayksikkö ohjuksella tai koneeseen oli kätketty lyhyen huollon aikana räjähteitä, jotka räjäytettiin ilmassa tuhoten koneen. Teknistä vikaa pidetään kaikkein epätodennäköisimpänä syynä koneen äkilliseen putoamiseen. Koneen putoamisessa kuoli kaikkiaan kymmenen henkilöä.[29][30][1]

Prigožin ennakoi usealla videolla kuolemaansa sen jälkeen kun järjesti 23. kesäkuuta 2023 Wagner-ryhmän kapinan Venäjän puolustusministeriötä vastaan. Niiden mukaan Venäjän valtion palkkatyöläiset tulevat tappamaan hänet jossakin vaiheessa, koska presidentti Putin oli ensireaktiona tuominnut hänet kapinapäivänä maanpetturiksi, eikä petturi koskaan vältä korkeimman johdon kostoa Venäjällä. Valtiontyöläisillä hän vihjaili kiertoilmaisullaan lähinnä Venäjän tiedustelupalveluun. Kysyttäessä Prigožin uskoi päätyvänsä helvettiin, kuten kaikki muutkin ukrainalaisten tappamiseen osallistuneet.[31]

Mahdollinen selviäminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syyskuussa 2023 venäläisprofessori Valeri Solovei väitti Prigožinin olevan "elossa ja voi hyvin Karibianmeren saarella Venezuelassa". Myös poliitikan tutkija Alexander Perenžiev ja Britannian ulkopoliittisen instituutin Chatham Housen tutkija Keir Giles uskovat Prigožinin olevan elossa.[32]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Mikko Leppänen, Roni Kuronen: Wagner-johtaja Jevgeni Prigožin on kuollut – kymmenen ihmistä kuoli yksityislentokoneen pudottua Venäjällä Yle Uutiset. 23.8.2023. Viitattu 23.8.2023.
  2. ↑ a b c Prigozhin, Yevgeny Arkistoitu Viitattu 28.1.2023.
  3. ↑ Harding, Luke: Yevgeny Prigozhin: who is the man leading Russia's push into Africa? The Guardian. 11.6.2019. Viitattu 29.7.2020.
  4. ↑ a b c Uosukainen, Saana & Takkunen, Juho: Ebola-laboratorio Guinean savannilla, palkkasotureita timanttikaivoksilla ja ydinvoimayhteistyötä Sambiassa – Venäjä ottaa uusia askelia Afrikkaan Yle. 28.8.2019. Viitattu 30.7.2020.
  5. ↑ a b c Rabin, Alexander: Diplomacy and Dividends: Who Really Controls the Wagner Group? fpri.org. 4.10.2019. Viitattu 29.7.2020.
  6. ↑ Russian mercenary chief Yevgeny Prigozhin listed in plane crash with no survivors -authorities Reuters 23.8.2023, viitattu 23.8.2023
  7. ↑ Mercenary-linked Putin ally lashes ‘dying-out Western civilization’ 5.5.2022. The Times of Israel. Arkistoitu
  8. ↑ Zhegulev, Ilya: Evgeny Prigozhin's right to be forgotten What does Vladimir Putin's favorite chef want to hide from the Internet? Meduza. 13.6.2016. Arkistoitu Viitattu 28.1.2023.
  9. ↑ a b Putin Chef's Kisses of Death: Russia's Shadow Army's State-Run Structure Exposed 14.8.2020. Bellingcat. Arkistoitu
  10. ↑ Polina Evgenievna PRIGOZHINA OpenSanctions.org. 2023. Viitattu 25.6.2023. (englanniksi)
  11. ↑ Pavel Evgenevich PRIGOZHIN OpenSanctions.org. 2023. Viitattu 25.6.2023. (englanniksi)
  12. ↑ Prigozhina Veronika OpenSanctions.org. 2023. Viitattu 25.6.2023. (englanniksi)
  13. ↑ "Настоящее время": noin 40 Jevgeni Prigozhiniin liittyvää yritystä on saanut yli 209 miljardin ruplan arvosta julkisia hankintoja vuodesta 2011 lähtien 26.2.2019. Novaja Gazeta. Arkistoitu (venäjäksi)
  14. ↑ Prigozhin Admits He Founded ‘Brave, Patriotic’ Wagner Mercenary Group The Moscow Times. 2022-09-26. Viitattu 2022-11-27.,
  15. ↑ AP: Thousands of Russian private contractors fighting in Syria 12.12.2017. Fox News. Arkistoitu Viitattu 23.11.2019.
  16. ↑ Eerola, Antero: Salaperäinen "Ryhmä Wagner" teki likaisen työn - Venäjällä palkkasotureita Syyriassa Iltalehti. 31.12.2016. Viitattu 29.7.2020.
  17. ↑ Määttänen, Juuso: BBC: Wagner-sotilaiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, mutta laatu on romahtanut 22.12.2022. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.1.2023.
  18. ↑ a b Shevchenko, Vitaly: Yevgeny Prigozhin: From Putin's chef to Wagner founder 20.3.2023. BBC.
  19. ↑ Abbas, Mo, ym.: Mercenary chief rises with push in eastern Ukraine — and clashes with Russia's military leaders 12.1.2023. NBC News. Arkistoitu Viitattu 14.1.2023.
  20. ↑ Freyborg, Hanna & Saarilahti, Elina: Wagner-johtaja selitti HS:lle kommenttiaan ”erikois­operaation” päättämisestä: Venäläisille aihetta tyytyväisyyteen Helsingin Sanomat. 18.4.2023. Viitattu 18.4.2023.,
  21. ↑ Kirby, Paul: Yevgeny Prigozhin: Wagner Group boss says he will pull fighters out of Bakhmut 5.5.2023. BBC.
  22. ↑ Venäjällä tilanne kiristyy – Putin sotilaallisen kriisin edessä Iltalehti. 24.6.2023. Viitattu 24.6.2023.
  23. ↑ Prigožin: Wagner menee loppuun saakka Venäjän sotilasjohdon syrjäyttämiseksi Yleisradio. 24.6.2023. Viitattu 24.6.2023.
  24. ↑ Prigožin: Wagner on Rostovissa Yleisradio. 24.6.2023. Viitattu 24.6.2023.
  25. ↑ Katso, miten ”Putinin kokin” kapina eteni Ukrainan rajalta Moskovan liepeille Yleisradio. 28.6.2023. Viitattu 28.6.2023.
  26. ↑ FBI etsintäkuulutti Putinin kokin 26.2.2021. Yle.,
  27. ↑ STT: Palkka-armeijasta voi aina pestä kätensä: Wagner-ryhmä on Venäjälle edullinen tapa ulkoistaa ulkopolitiikkaa Turun Sanomat. 4.8.2018. Arkistoitu 12.11.2020. Viitattu 12.11.2020.
  28. ↑ Isoniemi, Jaakko: Kolme venäläistä toimittajaa surmattiin Keski-Afrikassa - tutkivat Putinin salamyhkäistä Wagner-varjoarmeijaa 2.8.2018. Iltalehti.
  29. ↑ Miikka Hujanen: Uusi teoria Prigozinin koneesta: Räjähteet asennettiin laskutelineisiin korjausten aikana Ilta-Sanomat. 24.8.2023. Sanoma. Viitattu 24.8.2023.
  30. ↑ Kaja Kunnas: Prigozinin koneen viimeiset hetket Helsingin Sanomat. 24.8.2023. Sanoma. Viitattu 24.8.2023.
  31. ↑ Arja Paananen: Jevgeni Prigožin ennusteli kuolemaansa ja "vihjaili valtiontyöläisistä", jotka saattavat raivata hänet tieltään Ilta-Sanomat. 24.8.2023. Viitattu 24.8.2023.
  32. ↑ Väite: Prigožin elää iltalehti.fi. Viitattu 14.9.2023.
  33. ↑ Грубо говоря, мы начали войну Как отправка ЧВК Вагнера на фронт помогла Пригожину наладить отношения с Путиным — и что такое «собянинский полк». Расследование «Медузы» о наемниках на войне в Украине Meduza. 13.7.2022. Viitattu 25.6.2023. (venäjä)
  34. ↑ a b Пригожин предложил стать посредником для урегулирования ситуации в Судане TACC. Viitattu 25.6.2023.
  35. ↑ Указ Президента Российской Федерации от 22.05.2014 г. № 357 Президент России. Viitattu 25.6.2023. (venäjä)
  36. ↑ a b Пригожин Евгений Викторович биография и пресс-портрет whoiswho.dp.ru. Viitattu 25.6.2023. (venäjä)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jevgeni_Prigožin&oldid=22542581”