Jimmy Page

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jimmy Page
Jimmy Page vuonna 2008.
Jimmy Page vuonna 2008.
Henkilötiedot
Syntynyt9. tammikuuta 1944 (ikä 80)
Heston, Middlesex, Englanti
Muusikko
Taiteilijanimi ZoSoView and modify data on Wikidata
Aktiivisena 1964–
Tyylilajit hard rock, heavy metal, blues-rock, folk rock
Soittimet kitara:
Gibson Les Paul
Gibson EDS-1275
Fender Telecaster
Yhtyeet The Yardbirds
Led Zeppelin
The Honeydrippers
The Firm
Coverdale-Page
Page and Plant
The Black Crowes
XYZ
Neil Christian and the Crusaders
Levy-yhtiöt Swan Song Records, Atlantic Records
Aiheesta muualla
www.jimmypage.com

James Patrick ”Jimmy” Page (s. 9. tammikuuta 1944 Heston, Middlesex, Englanti) on englantilainen kitaristi, lauluntekijä ja tuottaja. Hänet tunnetaan etenkin yhtyeistä The Yardbirds ja Led Zeppelin.

Jimmy Pagea on kutsuttu yhdeksi kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmista, tärkeimmistä ja monipuolisimmista rock-kitaristeista. Hänen riffinsä Led Zeppelinin albumeilla ovat heavy metalin edeltäjiä.[1]

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhainen elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

James Patrick Page syntyi 9. tammikuuta 1944 Hounslow'ssa Lontoossa. Kymmenen vuotta myöhemmin perhe muutti Epsomin lähiöön Surreyyn. Heidän uuteen asuntoonsa oli sattumalta jätetty kitara, jota Page alkoi opetella soittamaan. Hän opetteli levyiltä rock and roll -artistien kuten Elvis Presleyn, Eddie Cochranin ja Gene Vincentin sekä skiffle-artisti Lonnie Doneganin kappaleiden kitaraosuuksia. Isä osti hänelle vuonna 1957 akustisen Hofner President -kitaran, ja vuotta myöhemmin Page esitti kaksi kappaletta BBC:n televisio-ohjelmassa All Your Own. Pian sen jälkeen hän osti ensimmäisen sähkökitaransa. [2]

Ensimmäinen keikkoja tekevä kokoonpano, johon Page liittyi, oli Neil Christian & The Crusaders, joka saavutti hyvän lavayhtyeen maineen. Pagen terveys ei kestänyt hyvin kiertueolosuhteita, ja toistuvan sairastelun vuoksi hän kirjoittautui taidekouluun.[3]

Studiomuusikon ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taidekouluopintojensa aikana Page alkoi käydä bluesmuusikko Cyril Daviesin järjestämällä bluesklubilla Lontoon Marqueella ja osallistui siellä jameihin. Sitä kautta hän alkoi saada kutsuja studiotöihin.[3] Ensimmäinen Britannian ykköshitti jolla hän soittaa oli entisten The Shadows -muusikoiden Tony Meehanin ja Jet Harrisin "Diamonds" vuonna 1963.[4] Pagesta tuli 1960-luvun puolivälissä yksi Britannian halutuimpia studiokitaristeja. Hän soitti monen 1960-luvun tunnetuimman brittiartistin levyillä, mukaan lukien The Who, Them, Donovan, The Kinks, Joe Cocker, Tom Jones ja The Rolling Stones.[1][5][6] Toisinaan hänet kutsuttiin paikalle etenkin uusien yhtyeiden äänityksiin, mikäli tuottaja halusi varmistaa onnistumisen varatulla studioajalla. Joskus yhtyeiden jäsenet olivat tästä katkeria, vaikka studiomuusikoiden työn luonteeseen kuului nimettömyys.[4]

Page ei aluksi osannut lukea nuotteja, mutta hän opetteli nuotinluku- ja kirjoitustaidon studiotyön muuttuessa vaativammaksi.[4][7]

Vuonna 1965 Page teki soolosinglen She Just Satisfies/Keep Moving, joka ei menestynyt kaupallisesti vaikka sai hyviä arvioita.[8]

The Yardbirdsissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Page kyllästyi lopulta studiomuusikon uraan ja liittyi The Yardbirdsiin vuonna 1966. Hän soitti yhtyeessä aluksi bassoa mutta vaihtoi pian kitaraan Jeff Beckin pariksi. Pagen myötä blues rockia soittanut Yardbirds otti musiikkiinsa psykedeelisiä ja hard rock -vaikutteita.[1]

Led Zeppelinissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jimmy Pagen johtama Led Zeppelin nousi 1970-luvulla yhdeksi maailman suosituimmista rockyhtyeistä.

The Yardbirds hajosi vuonna 1968, ja Page perusti sen raunioille uuden yhtyeen, jonka nimi oli aluksi The New Yardbirds. Yhtye vaihtoi pian nimekseen Led Zeppelin ja alkoi Pagen johdolla soittaa silloin uudentyyppistä hard rockia ja heavy metalia. Page soitti yhtyeessä kitaraa, teki musiikin useimpiin sen kappaleista ja tuotti kaikki yhtyeen albumit. Led Zeppelinistä tuli yksi rockin menestyneimmistä yhtyeistä, ja etenkin sen kuusi ensimmäistä albumia vuosien 1969 ja 1975 välillä ovat rockin historian tunnetuimpia.[1]

Led Zeppelinin jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Led Zeppelin lopetti toimtansa rumpali John Bonhamin kuoleman jälkeen vuonna 1980, Page piti kahden vuoden ajan taukoa musiikista. Vuonna 1982 hän sävelsi musiikin elokuvaan Väkivallan vihollinen 2 ja koosti Zeppelinin julkaisemattomista kappaleista albumin Coda. Sen jälkeen hän perusti lyhytikäisen yhtyeen The Firm, joka julkaisi kaksi albumia ennen hajoamistaan.[1]

Pagen ainoa soololevy on Outrider (1988). Levyllä on paljon monipuolisia kitaraosuuksia ja rytmejä, ja sillä esiintyy kolme eri laulajaa. Albumia seurannut kiertue oli läpileikkaus Pagen koko siihenastisesta urasta.[9]

Soolouransa aikana Page on esiintynyt neljä kertaa Led Zeppelinin kanssa sekä julkaissut kaksi sooloalbumia Zeppelinin laulaja Robert Plantin kanssa.[1] Vuonna 1990 Page julkaisi neljä Atlanticin Zeppelin-albumia kokoelmalla nimeltä Led Zeppelin, sillä hän ei ollut tyytyväinen Atlanticin julkaisemiin CD-versioihin.[10] Page on julkaissut vanhaa Led Zeppelin -materiaalia uudelleen myös 2000-luvulla.[11]

Albumilla Coverdale/Page (1993) Page esiintyy yhdessä David Coverdalen kanssa.[1]

Vuosituhannen vaihteessa Page liittyi The Black Crowesiin yhdelle kiertueelle ja livealbumille.[1]

Page esiintyi Pekingin olympiakisojen loppuseremoniassa vuonna 2008 ja esitti kappaleen ”Whole Lotta Love” yhdessä laulaja Leona Lewisin kanssa.[12]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Page on ollut kahdesti naimisissa, ja hänellä on neljä lasta. Vuosina 1986–1995 Page oli naimisissa malli Patricia Eckerin kanssa. Vuosina 1998–2008 hän oli naimisissa brasilialaisen Jimena Gómez-Paratchan kanssa.[13]

Page oli etenkin 1970-luvulla voimakkaasti kiinnostunut okkultismista ja Aleister Crowleyn magiasta.[1] Page osti Crowleyn aikanaan omistaman tilan Skotlannissa vuonna 1970 ja muutti sinne asumaan.[14] Page avasi Lontooseen vuonna 1973 okkultistisen kirjakaupan nimeltä The Equinox. Kauppa toimi vuoteen 1978 asti.[15]

Page oli heroiiniriippuvainen 1970-luvun puolivälistä 1980-luvun alkuun.[1]

Pagelle myönnettiin vuonna 2005 Officer of the British Empire -arvonimi hyväntekeväisyystyöstään.[16]

Musiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kitaristina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Page tunnetaan erilaisista riffeistään ja lickeistään, joita hän on kehittänyt muun muassa Led Zeppelinin kappaleisiin "Rock and roll" ja "Whole Lotta Love". Erityisen tunnettu on myös Pagen soolo kappaleessa "Stairway To Heaven". Se on valittu pari kertaa populaarimusiikin parhaaksi kitarasooloksi.

Soittimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jimmy Page ja kaksikaulainen Gibson EDS 1275 vuonna 1977.

Page on käyttänyt pitkän uransa aikana suhteellisen pientä määrää sähkökitaroita. Muusikon uran kunnolla käynnistyessä hän osti keikkapalkkioilla Gretsch Country Gentleman - kitaran.[17]

Studiomuusikon vuosinaan 1963–1966 Page käytti usein vuoden 1960 Gibson Les Paul Custom -kitaraa. Se sopi monipuolisuutensa vuoksi työhön, jossa Page joutui soittamaan monenlaista musiikkia lyhyellä varoitusajalla. Page teki kitaraan modifikaatioita laajentaakseen soundipalettiaan. Hän käytti kitaraa myös Led Zeppelinin kiertueella alkuvuonna 1970. Sen jälkeen kitara varastettiin, eikä sitä koskaan löytynyt.[18]

Page käytti Yardbirds-aikoinaan pääsoittimenaan Fender Telecasteria vuosimallia 1959. Hän maalasi kitaraan lohikäärmekuvion. Led Zeppelinissä hän käytti kitaraa livenä ja studiossa vuodesta 1968 toukokuuhun 1969, ja sitä kuullaan albumilla Led Zeppelin I sekä kappaleen ”Stairway to Heaven” soolossa.[18]

Pagen ensisijainen kitara on ollut Gibson Les Paul Standard vuosimallia 1959. Hän osti kitaran vuonna 1969 ja käytti sitä valtaosassa Led Zeppelinin tuotannosta. Page on modifioinut kitaraa 1980-luvulla saadakseen siihen vastavaihesoundin.[18]

Pagen muita kitaroita ovat olleet Harmony Sovereign H1260 Flattop, kaksikaulainen 1971 Gibson EDS-1275 6/12 Double-Neck, 12-kielinen 1965 Fender Electric XII, 1961 Danelectro 3021 sekä 1953 Fender Telecaster, jolla hän on matkinut pedal-steel-kitaran soundia. Kaksikaulaisen kitaran avulla Page pystyi lavallakin esittämään studiossa kahdella eri kitaralla soittamansa kappaleet. Varasoittimenaan Page on käyttänyt Gibson Les Paul Standard -kitaraa vuosimallia 1959.[18]

Page on käyttänyt kitaroissaan joskus erityisiä virityksiä, kuten D-A-D-G-A-D.[18]

Page käytti lisäksi joissakin esityksissään harvinaista Theremin-antennisoitinta.[18]

Tuottajana ja säveltäjänä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Led Zeppelinissä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Page tuotti kaikki Led Zeppelinin albumit. Page oli innovatiivinen tuottaja. Hänelle oli tunnusomaista asetella mikrofonit kauas soittimista, jotta soundille tuli tilaa hengittää, ja tätä hän myös itse pitää suurimpana saavutuksenaan tuottajana.[19] Tilamikityksellä hän esimerkiksi pystyi nostamaan John Bonhamin rumpujensoiton rockille ennenkuulemattoman tärkeään asemaan.[20] Jo Led Zeppelinin esikoisalbumilla Page hyödynsi useita omaperäisiä efektejä, kuten käänteistä kaikua kappaleessa "You Shook Me".[21] Page puhuu myös usein "valosta ja varjosta" musiikissaan.[22] Page vaihtoi Led Zeppelinin albumien äänityksissä työskentelleitä ääniteknikkoja albumien välillä, sillä hän halusi kaikkien tietävän että hän itse oli vastuussa yhtyeen soundista.[23]

Joissain Pagen kappaleissa on vaikutteita kelttiläisestä, intialaisesta ja arabialaisesta musiikista. Page on kertonut, että itämainen musiikki on aina vedonnut häneen. Hän oli myös matkustellut Intiassa, ja hän omisti sitarin jo varhain 1960-luvulla.[24]

Elokuvamusiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1971 Page tapasi Aleister Crowleyyn liittyvän kiinnostuksensa tiimoilta elokuvaohjaaja Kenneth Angerin. Anger oli tekemässä elokuvaa nimeltä Lucifer Rising, josta hän kertoi Pagelle ja sai tämänkin innostumaan asiasta. Page oli aiemmin nähnyt elokuvakerhossa Kentissä pari Angerin elokuvaa. Anger pyysi Pagea säveltämään Lucifer Risingiin musiikin, ja Page suostui tekeillä olevaa elokuvaa näkemättä ("Se oli Angerin tapa tehdä elokuvaa, musiikki lisätään vasta sitten, kun elokuva on valmis.") Page sai vapaat kädet, ja lopputulos poikkeaa täysin Led Zeppelin -tuotannosta. Elokuvaan tehdyssä sävellyksessä soivat orientaaliset instrumentit ja ambientti syntetisaattorisurina, ja sen äänimaailma on muutenkin erikoinen. Sähkökitaraa on käytetty hyvin vähän. Pagella oli Led Zeppelin -konserttielokuvan jäljiltä elokuvaeditointilaitteistoa, ja hän tarjosi Angerin käyttöön oman studionsa. Heillä oli puhetta, että Anger pyrkisi tekemään lyhytelokuvastaan koko illan elokuvan[25].

Vuonna 1976 Angerin ja Pagen yhteistyö päättyi riitaisesti, ja miesten välit rikkoutuivat ennen kuin Pagen sävellys päätyi elokuvaan. Anger oli pettynyt, kun kaiken tämän ajan kuluttua Page oli saanut elokuvaa varten aikaan liian vähän musiikkia. Hän syytti Pagea sortumisesta huumeisiin eikä ymmärtänyt, että Pagen aikaa vei myös hänen yhtyeensä. Loukkaantunut Page taas sanoi, että oli tehnyt sen verran musiikkia kuin mitä toimeksianto koski ja oli täyttänyt omat velvoitteensa, tarjoten vieläpä kalliit laitteet Angerille elokuvan tekoon. Jimmy Pagen elokuvamusiikki jäi näin vuosiksi unohduksiin. Elokuvan musiikin sävelsi lopulta Bobby Beausoleil[25]. Vuonna 2012 Jimmy Page julkaisi säveltämänsä alkuperäisen elokuvaan tarkoitetun musiikin nimellä Lucifer Rising and Other Sound Tracks [26].

Page on tehnyt musiikin myös Charles Bronson -elokuvaan Väkivallan vihollinen 2 (Death Wish II). Soundtrackin Death Wish II julkaisi Swan Song Records helmikuussa 1982.

Diskografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • She Just Satisfies/Keep Moving (1965)

The Yardbirds (virallisena jäsenenä 1966–1968)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Having A Rave Up (1965)
  • Little Games (1967)
  • Live Yardbirds! Featuring Jimmy Page (1971)

Led Zeppelin (1968–1980)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sooloalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Outrider (1988)

The Honeydrippers

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • The Honeydrippers: Volume One (EP, 1984)

The Firm

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • The Firm (1985)
  • Mean Business (1986)

Coverdale/Page

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Coverdale/Page (1993)

Yhdessä Robert Plantin kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • No Quarter: Jimmy Page and Robert Plant Unledded (livealbumi 1994)
  • Walking into Clarksdale (1998)

Muut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvamusiikki

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Tolinski, Brad: Jimmy Page. Yksinoikeudella. (Light and Shade. Conversations with Jimmy Page, 2012.) Suomentanut Jere Saarainen ja Jaakko Teittinen. Helsinki: Minerva, 2013. ISBN 978-952-492-736-9

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g h i j Greg Prato: Artist Biography AllMusic. Viitattu 7.8.2018.
  2. ↑ Tolinski 2013, s. 15–16.
  3. ↑ a b Jimmy Pagen ja Jeff Beckin yhteishaastattelu Guitar World – lisälehti Guitar Legends 2005 s. 11 (englanniksi)
  4. ↑ a b c Richie Yorke - Led Zeppelin The Definitive Biography s.32,35 - ISBN 0 86369 648 1
  5. ↑ Jake Nyman Onnenpäivät 2 Tammi 1995 ISBN 951-31-0573-3 s.236
  6. ↑ Jake Nyman s. 167
  7. ↑ Jimmy Pagen ja Jeff Beckin yhteishaastattelu Guitar World – lisälehti Guitar Legends 2005 s. 12 (englanniksi)
  8. ↑ Soundi kirja Heavyrock toim. Jorma-Veikko Sappinen 1978 ISBN 951-99188-3-3 S.22
  9. ↑ Tolinski 2013, s. 291–292.
  10. ↑ Tolinski 2013, s. 293.
  11. ↑ Tolinski 2013, s. 328.
  12. ↑ Tolinski 2013, s. 332.
  13. ↑ Naakka, Irene: Led Zeppelin -kitaristilla 46 vuotta nuorempi tyttöystävä Iltalehti. 12.1.2015.
  14. ↑ Tolinski 2013, s. 226.
  15. ↑ Tolinski 2013, s. 217–219.
  16. ↑ Tolinski 2013, s. 329.
  17. ↑ Gretsch findingzoso.blogspot.com.
  18. ↑ a b c d e f Tolinski 2013, s. 304–312.
  19. ↑ Tolinski 2013, s. 42–43, 111.
  20. ↑ Tolinski 2013, s. 97.
  21. ↑ Tolinski 2013, s. 92.
  22. ↑ Tolinski 2013, s. 91, 102.
  23. ↑ Tolinski 2013, s. 110.
  24. ↑ Tolinski 2013, s. 107.
  25. ↑ a b Knowers Christopher, Symphony for the Devil, Guitar World 2006 (vol 27, No. 13), s.52–56, 88–106, (108)
  26. ↑ Jimmy Page Unearths Soundtrack Album – Guitarist releasing avant garde early Seventies instrumentals Rolling Stone. 16.3.2012. Viitattu 6.1.2016. (englanniksi)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • George Case: Jimmy Page - Magus, Musician, Man (2007)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Jimmy Page.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Jimmy_Page&oldid=22710046”