José Saramago
| José Saramago | |
|---|---|
-2.jpg) |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 16. marraskuuta 1922 Azinhaga, Golegã, Distrito de Santarém, Portugali |
| Kuollut | 18. kesäkuuta 2010 (87 vuotta) Tías, Lanzarote, Las Palmas, Espanja |
| Kansalaisuus | portugalilainen |
| Kirjailija | |
 Nimikirjoitus |
|
| Palkinnot | |
| Aiheesta muualla | |
| www.josesaramago.org | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
José de Sousa Saramago (16. marraskuuta 1922 Azinhaga, Ribatejo, Portugali – 18. kesäkuuta 2010 Lanzarote, Espanja) oli portugalilainen kirjailija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1998.[1][2] Hän on Portugalin tunnetuin nykykirjailija.[3] Saramago kirjoitti näytelmiä, romaaneja, runoja, esseitä ja lehtiartikkeleita.
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saramagon vanhemmat olivat José de Sousa ja Maria de Piedade. Hän vietti pitkiä aikoja lapsuudestaan lukutaidottomien äidinpuoleisten isovanhempiensa luona.[4] Hän kävi muutaman vuoden oppikoulua, mutta joutui perheen rahatilanteen vuoksi siirtymään ammattikouluun. Sielläkin opetettiin kirjallisuutta, ja valmistuttuaan Saramago alkoi viettää iltojaan Lissabonin kaupunginkirjastossa työskennellen päivisin autokorjaamossa.[2]
Vuonna 1944 Saramago avioitui konekirjoittaja Ilda Reisin kanssa. He erosivat vuonna 1970.[4] Liitosta on yksi tytär. Vuonna 1988 Saramago meni naimisiin espanjalaisen toimittajan Pilar del Ríon kanssa. Del Río on kääntänyt Saramagon teoksia espanjaksi.[5]
Saramago valmistui teknikoksi ja teki monenlaista ruumiillista työtä ennen kuin aloitti uransa toimittajana, kääntäjänä ja kirjailijana. Hänet erotettiin 1975 Diário de Notícias -lehden toimittajan tehtävistä. Jälkeenpäin hän kiitti erottamista sanoen, että sen ansiosta hänestä tuli kirjailija.[4]
Saramago oli vuodesta 1969 Portugalin kommunistisen puolueen jäsen ja ateisti. Nämä aiheuttivat hänelle ongelmia katolisessa Portugalissa, varsinkin teoksen Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ilmestymisen jälkeen. Portugalin valtio veti teoksen pois eurooppalaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokaslistalta, minkä jälkeen Saramago muutti pois Portugalista Kanariansaarten Lanzarotelle.[3] Hän sairasti leukemiaa ja kuoli Lanzarotella perheensä läsnä ollessa.[5][6] Hänen ruumiinsa vietiin portugalilaisella sotilaskoneella Portugaliin haudattavaksi.[7]
Kirjailijanura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saramagon kieli ja lauserakenne ovat vuolasta tajunnanvirtaa: yksi virke voi olla koko sivun mittainen. Keskusteluissa vuorosanat on eroteltu toisistaan ainoastaan pilkulla ja isolla alkukirjaimella, joten toisinaan on vaikeaa saada selville, kenen sanoma mikäkin vuorosana on. Teoksissaan Saramago pyrkii tuomaan esille inhimillisen näkökulman historiallisiin tapahtumiin. Teosten henkilöt ovat pieniä ihmisiä, joita suuremmat voimat heittelevät, mikä tuo teoksiin satiirin vireen. Teoksessa Kaikkien nimet (1997) yksilö katoaa väestörekisterin painajaismaiseen byrokratiaan kafkamaiseen tyyliin.[3][4] Saramagon teokset ovat usein pohdiskelevia ja aiheiltaan hyvin mielikuvituksellisia. Usein keskeisetkin henkilöt ja paikat on jätetty nimeämättömiksi. Kirjojen tyyliä on luonnehdittu muun muassa yhteiskunnallisen ja maagisen realismin yhdistelmäksi.[8]
Saramagon esikoisromaani 1947 ei kiinnittänyt erityistä huomiota, ja hän työskenteli sen jälkeen vakuutusvirkailijana, toimittajana ja kirjallisuuskriitikkona. Ennen toisen romaaninsa ilmestymistä 1977 hän kirjoitti runoja.[3] Kansainvälisen huomion kohteeksi hän nousi vasta teoksellaan Baltasar ja Blimunda (1982).[9] Parhaimpana Saramagon teoksista pidetään romaania Ricardo Reisin viimeinen vuosi (1984, suomeksi 2012), joka kuvaa Portugalin historian 1930-lukua runoilija Fernando Pessoan sivupersoonan kautta.[3] Viimeiseksi Saramagon kirjoittamaksi teokseksi jäi satiirinen Caim (2009), jossa kirjailija kertoo uudelleen Vanhan testamentin tarinoita.[10]
Syksyllä 2011 José Saramagon säätiö ilmoitti kateissa olleen romaanin julkaisusta. Teos ilmestyi nimellä Claraboia. Saramago kirjoitti sen 1950-luvulla, ja se lojui kustantajan arkistojen kätköissä. Saramago pysyi siitä vaitonaisena ja jätti perillisilleen päätösvallan. Teos ilmestyi syksyllä 2011 ja on sittemmin julkaistu useilla kielillä.[11]
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Saramago sai tärkeimmän portugalinkielisen kirjallisuuden palkinnon Camões-palkinnon vuonna 1995. Vuonna 1998 hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon ensimmäisenä portugalilaisena. Palkintolautakunnan perustelujen mukaan "hän tuo mielikuvituksen, myötätunnon ja ironian kannattelemilla vertauksillaan pakenevan todellisuuden yhä uudelleen käden ulottuville".[12][13]
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomennetut romaanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Baltasar ja Blimunda. (Memorial do convento, 1982)) Suomentanut Pirjo Suomalainen Pedrosa. Tammi, 1989. ISBN 951-30-6390-9
- Kivinen lautta. (A Jangada de Pedra, 1986) Suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä. Tammi, 1994. ISBN 951-30-9881-8
- Lissabonin piirityksen kirjuri. ((História do Cerco de Lisboa, 1989) Suom. Antero Tiittula) Helsinki: Tammi, 2015. ISBN 978-951-31-8443-8
- Jeesuksen Kristuksen evankeliumi. (O Evangelho Segundo Jesus Cristo, 1991) Suomentanut Erkki Kirjalainen. Tammi, 1998. ISBN 951-31-0769-8
- Kertomus sokeudesta. (Ensaio sobre a Cegueira, 1995) Suomentanut Erkki Kirjalainen. Tammi, 1997. ISBN 951-31-0902-X
- Kertomus tuntemattomasta saaresta. ((O conto da ilha desconhedica.) Tammen joulukirja 1998) Suomentanut Sanna Pernu. Tammi, 1998. ISBN 951-31-1452-X
- Kaikkien nimet. (Todos os nomes, 1997) Suomentanut Erkki Kirjalainen. Tammi, 2000. ISBN 951-31-2169-0
- Luola. (A Caverna, 2001) Suomentanut Erkki Kirjalainen. Tammi, 2003. ISBN 951-31-2169-0
- Toinen minä. (O Homem Duplicado, 2002) Suomentanut Erkki Kirjalainen. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2978-0
- Kertomus näkevistä. (Ensaio sobre a lucidez, 2004) Suomentanut Erkki Kirjalainen. Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-3574-4
- Oikukas kuolema. (As Intermitências da Morte, 2005) Suomentanut Erkki Kirjalainen. Helsinki: Tammi, 2008. ISBN 978-951-31-4008-3
- Elefantin matka. ((A viagem do elefante, 2008) Keltainen kirjasto 416) Suomentanut Sanna Pernu. Tammi, 2011. ISBN 978-951-31-5773-9
- Ricardo Reisin viimeinen vuosi. (O ano da morte de Ricardo Reis, 1984.) Suomentanut Sanna Pernu. Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-6232-0
Suomentamattomat romaanit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Terra do Pecado : romance. 1947. – 2. p. Editorial Caminho, 1997
- Manual de Pintura e Caligrafia: romance. Moraes Ed. 1977. – Editorial Caminho, 1984
- Objecto quase. Moraes Ed. 1978. – Editorial Caminho, 1984
- Levantado do Chão: romance. Editorial Caminho, 1980
- As pequenas memórias. Editorial Caminho, 2006
- Caim : romance. Editorial Caminho, 2009
- Claraboia, kirjoitettu 1953, ilmestynyt Editorial Caminho, 2011
Runoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Os poemas possiveis. Portugália Ed. 1966. Editorial Caminho 1982
- Provavelmente alegria, Livros Horizonte 1970. Editorial Caminho 1985
- O ano de 1993. Ed. Futura 1975. Editorial Caminho 1987
Näytelmiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- A noite. Editorial Caminho 1979
- Que farei com este livro? Editorial Caminho 1980
- A segunda vida de Francisco de Assis. Editorial Caminho 1987
- In nomine Dei, 1993.
- Don Giovanni ou O dissoluto absolvido : teatro. Editorial Caminho, 2005
Lisäksi Saramago julkaisi esseitä ja päiväkirjansa Lanzaroten ajoilta.[14]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ José Saramago - Facts Nobelprize.org. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
- ↑ a b José Saramago - Biographical Nobelprize.com. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Koskelainen, Jukka: Nobel-kirjailija lumosi ja närkästytti. Helsingin Sanomat, 19.6.2010. Artikkelin verkkoversio (maksullinen).
- ↑ a b c d Liukkonen, Petri: José Saramago (1922–2010) Authors' Calendar - Books and writers. 2008–2011. Kuusankosken kaupunginkirjasto. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
- ↑ a b Nobel-winning novelist Saramago dies CBC News. 18.6.2010. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
- ↑ Nobel-palkittu kirjailija Saramago kuollut Iltalehti. 18.6.2010. Viitattu 18.6.2010.
- ↑ Saramagon ruumis palasi kotimaahan Yle Uutiset. 20.6.2010. Viitattu 15.12.2016.
- ↑ Carlson, Michael: Jose Saramago: Nobel laureate who blended social realism with magical realism The Independent. 23.6.2010. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
- ↑ Eberstadt, Fernanda: José Saramago, the Unexpected Fantasist The New York Times. 26.8.2007. Viitattu 15.12.2016. (englanniksi)
- ↑ Ian Sansom: Cain by José Saramago – review Guardian. 15.7.2011. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
- ↑ Claraboya, novela inédita de Saramago, verá la luz El país. 3.10.2011. Viitattu 9.7.2012. (espanjaksi)
- ↑ José Saramago Kirja.fi. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 15.12.2016.
- ↑ Riitta Vaismaa: Kertomus sokeista ja kertomus näkevistä (Saramago) Maailmankirjat. Viitattu 21.3.2011.
- ↑ Bibliography Nobelprize.org. 2011. The Swedish Academy. Viitattu 9.7.2012. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta José Saramago Wikimedia Commonsissa
- José Saramagon säätiön verkkosivut (portugaliksi) (espanjaksi)
- José Saramagon Nobel-luento (portugaliksi)
1989: Miguel Torga | 1990: João Cabral de Melo Neto | 1991: José Craveirinha | 1992: Vergílio Ferreira | 1993: Rachel de Queiroz | 1994: Jorge Amado | 1995: José Saramago | 1996: Eduardo Lourenço | 1997: Pepetela | 1998: Antonio Candido | 1999: Sophia de Mello Breyner | 2000: Autran Dourado | 2001: Eugénio de Andrade | 2002: Maria Velho da Costa | 2003: Rubem Fonseca | 2004: Agustina Bessa-Luís | 2005: Lygia Fagundes Telles | 2006: José Luandino Vieira (kieltäytyi) | 2007: António Lobo Antunes | 2008: João Ubaldo Ribeiro | 2009: Arménio Vieira | 2010: Ferreira Gullar | 2011: Manuel António Pina | 2012: Dalton Trevisan | 2013: Mia Couto | 2014: Alberto da Costa e Silva | 2015: Hélia Correia | 2016: Raduan Nassar | 2017: Manuel Alegre | 2018: Germano Almeida | 2019: Chico Buarque | 2020: Vítor Manuel de Aguiar e Silva | 2021: Paulina Chiziane | 2022: Silviano Santiago
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
