Kangaskoski
Kangaskoski on Suomen puolella Hiitolanjoen alin koski, jonka pudotuskorkeus on noin kuusi metriä. Se sijaitsee Simpeleellä Rautjärven kunnassa.[1]
Kangaskoskea hyödynnettiin pitkään sähköntuotantoon. Heinäkuussa 2021 Kangaskosken voimalaitos lopetti toimintansa ja se suljettiin. Voimalaitoksen pato on nyt purettu, koski on auki ja kalojen tavanomaiset muuttoreitit on palautettu.[2] Kangaskoski sijaitsee kilometrin päässä Venäjän rajalta ja on jokiluonnon raja-aluetta.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kangaskosken teollisuushistoria kesti yli sata vuotta. Kangaskoskella toimi Simpeleen ensimmäinen paperitehdas ja puuhiomo vuosina 1901–1924. Paperitehtaalla valmistettiin lähinnä ruskeaa käärepaperia Pietarin alueen vientiin. Tehdasta johti liikemies Matti Roiha.[3]
Tehdasaika Kangaskoskella päättyi vuonna 1925, kun Kangaskosken vesivoimala rakennettiin. Kangaskosken vesivoimalaitos rakennettiin paikalle, jossa Laatokasta Hiitolanjokea pitkin Suomen puolelle nouseva lohi ja taimen törmäsivät voimalapatoon tai harhautuivat voimalan turbiinipyörteisiin. Se oli sotien jälkeen Suomen ja Venäjän yhteisessä joessa alin toimiva vesivoimala ja toisaalta myös ensimmäinen este, johon Laatokasta nousevat lohikalat kirjaimellisesti törmäsivät nousuvaelluksellaan. Kangaskosken voimalaitos esti kalojen vaelluksen lisääntymisalueille.
Kangaskosken vesivoimalaitos oli yksityisessä omistuksessa useita vuosikymmeniä. Sähköntuotannosta vastasi Hiitolanjoen Voima Oy. Vuonna 2019 Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö sai Kangaskosken omistukseensa. Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö osti Hiitolanjoen Voima Oy:n osakkeet. Virkistysaluesäätiö otti omistukseensa Kangaskosken voimalaitoksen ja sen kiinteistöt. Etelä-Karjalan virkistysaluesäätiö oli kiinnostunut Kangaskosken vapauttamisesta, jotta järvilohen elinmahdollisuuksia voitaisiin parantaa. Luonnonvaraista järvilohta esiintyy Suomessa vain Hiitolanjoessa. Kangaskosken vesivoimalaitos lopetti toimintansa heinäkuussa vuonna 2021. Vesivoimalla oli merkittävä rooli Simpeleen taloudellisessa ja teollisessa kasvussa vuosina 1925-2021.[4]
Luonnonsuojelutoimenpiteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kangaskosken ennallistamistyöt aloitettiin heti voimalaitoksen sulkemisen jälkeen. Syksyllä 2021 pato purettiin ja koskea kunnostettiin.
Vesivoimalaitoksen sulkeminen ei vaikuttanut Suomen kokonaissähköntuotantoon, mutta se on auttanut merkittävästi luontoa sekä Laatokan lohia ja taimenia. Laatokan lohi on äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltuna lajina Kangaskosken ja koko Hiitolanjoen symboli. Luonnonsuojelutoimenpiteiden valmistuttua Laatokan järvilohi ja muut joessa kutevat kalalajit ovat saaneet uuden elinympäristön ja lisääntymisalueen koskelle. Kalojen nousueste Kangaskoskella on nyt poistunut.[5]
Kangaskosken matkailualue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyään Kangaskoskella on enemmän mahdollisuuksia matkailijoille. Samalla kun patoja on purettu, myös virkistyspalveluita on parannettu: on tehty pysäköintipaikkoja ja polut on kunnostettu, jotta ne olisivat turvallisia lapsiperheille ja apuvälineillä liikkuville. Patoalueelle on rakennettu kulkuväyliä ja katselualueita.[6]
Kangaskosken voimalaitoksen historia ja arkkitehtuuri kiinnostavat tutkijoiden lisäksi myös tavallisia suomalaisia. Vuosien varrella on tutkittu voimalan museaalisia mahdollisuuksia ja kalatieratkaisuja. Kangaskosken voimalaitoksen rakennus, joka on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin (RKU), on jälleenrakennettu. Siihen on suunnitteilla museo, mutta voimalan sisälle pääsee jo tutustumaan.
Kangaskosken tehtaalle on kehitetty myös mobiilipolku -sovellus. Sovellus kertoo animaatioiden avulla Kangaskosken työn tarinan 1900-luvun alusta lähtien.[7]
Taloudellinen tuki
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kangaskosken jälleenrakentaminen tehtiin eri lähteistä kerätyillä varoilla: maa- ja metsätalousministeriö, WWF ja Lassi Leppisen säätiö, Etelä-Karjalan Säästöpankki, Lähi-Tapiola, OP Simpele, Rautjärven kunta sekä yksityishenkilöiden ja eri yksityisten yritysten lahjoituksilla.[8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Europaeus, Mikko. 2012. Hiitolanjoki: latvavesilta Laatokalle. Lappeenrannan teknillinen yliopisto, Etelä-Karjala-instituutti.
- ↑ Kangaskoski – Hiitolanjoki hiitolanjoki.fi. Viitattu 1.6.2024.
- ↑ Hiitolanjoella aihetta juhlaan – padon purkaminen auttaa uhanalaisia vaelluskaloja WWF Suomi. 3.9.2021. Viitattu 1.6.2024.
- ↑ Etusivu kansallisbiografia.fi. Viitattu 1.6.2024.
- ↑ Kangaskoski – Hiitolanjoki hiitolanjoki.fi. Viitattu 1.6.2024.
- ↑ YLE uutiset partner-articles.api.yle.fi. Viitattu 1.6.2024.
- ↑ Hiitolanjoen koskien vapauttamisesta saatuja oppeja viedään nyt muualle Suomeen Yle Uutiset. 3.9.2021. Viitattu 1.6.2024.
- ↑ Kangaskoski – Hiitolanjoki hiitolanjoki.fi. 15.2.2024. Viitattu 1.6.2024.
- ↑ Hiitolanjoella aihetta juhlaan – padon purkaminen auttaa uhanalaisia vaelluskaloja WWF Suomi. 3.9.2021. Viitattu 1.6.2024.