Konsta Lindqvist
| Konsta Lindqvist | |
|---|---|
 |
|
| Kansanedustaja | |
|
3.7.1917–31.10.1917
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Kuopion läntinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 26. joulukuuta 1877 Kymi |
| Kuollut | 31. elokuuta 1920 (42 vuotta) Pietari |
| Ammatti | veturinkuljettaja |
Konstantin (Konsta) Evert Lindqvist (synt. Kraft, 26. joulukuuta 1877 Kymi – 31. elokuuta 1920 Pietari) oli suomalainen poliitikko ja ammattiyhdistysjohtaja, joka toimi SDP:n kansanedustajana vuonna 1917. Hän oli myös Suomen Veturimiesten Liiton puheenjohtaja 1917–1918.[1] Sisällissodan aikana Lindqvist toimi kansanvaltuuskunnan liikenneasiain valtuutettuna. Hän pakeni sodan loppuvaiheessa Neuvosto-Venäjälle ja sai surmansa niin sanotussa Kuusisen klubin ammuskelussa.[2]
Elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoruusvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konsta Lindqvist syntyi Kymin pitäjässä Ilmajoelta kotoisin olleen piian Maria Lovisa Kraftin (s. 1856) aviottomana lapsena.[2] Kansakoulun jälkeen hän työskenteli muun muassa Valtionrautateiden palveluksessa veturinlämmittäjänä Kuopiossa. Lindqvist lähti ammattiyhdistysliikkeeseen 1903 ja liittyi sosialidemokraattiseen puolueeseen 1904.[3] Vuonna 1908 Lindqvistiä kuulusteltiin osallisuudesta työläisaktivistien tekemään Haapaniemen rullatehtaan ryöstöön, mutta hän kielsi kuuluvansa heidän järjestöönsä tai tietävänsä tapahtumista mitään.[4] Lindqvist joutui poliittisen aktivisminsa johdosta viranomaisten silmälläpidon alaiseksi ja myöhemmin samana vuonna hänet siirrettiin veturinkuljettajaksi Kajaaniin. Työnsä ohella hän toimi Kainuun sosialidemokraattisen piirijärjestön piirisihteerinä.[3]
Eduskuntaan
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Palattuaan Kuopioon 1910 Lindqvist nousi kaupungin työväenliikkeen näkyvimpien hahmojen joukkoon. Hän vaikutti Kuopion työväenyhdistyksessa ja kuului muun muassa Savon Työmiehen sekä Pohjois-Savon sosialidemokraattisen piirijärjestön johtokuntiin.[3] Heinäkuussa 1917 Lindqvist nousi varasijalta eduskuntaan tehtävänsä jättäneen Otto Piisisen tilalle.[1] Syyskuussa hänet valittiin Suomen Veturimiesten Liitoksi nimensä vaihtaneen Suomen Kuljettaja- ja Lämmittäjäyhdistyksen puheenjohtajaksi.[2] Yleislakon aikana Lindqvist nimitettiin Työväen Vallankumouksellisen Keskusneuvoston liikenneasioiden asiantuntijaksi.[3]
Sisällissota ja kuolema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sisällissodan käynnistyttyä Lindqvist nimitettiin kansanvaltuuskunnan liikenneasiain valtuutetuksi.[5] Liikenneasiain osasto oli vallankumoushallinnon laajin organisaatio, joka vastasi sodankäynnin ja elintarvikehuollon kannalta elintärkeistä rautatiekuljetuksista. Vallankumousteorioiden sijaan hän keskittyi toimessaan niiden käytännölliseen hoitamiseen. Ammattiyhdistystaustansa ansiosta Lindqvistillä oli rautatieläisten keskuudessa suuri vaikutusvalta.[2] Sosialisoinnista äänestettäessä Lindqvist edusti kansanvaltuuskunnan enemmistön tavoin pidättyväistä kantaa.[6] Maaliskuussa liikenneasiain osasto sekä posti- ja tiedotusasiain osasto yhdistettiin Lindqvistin johtamaksi uudeksi liikenneosastoksi. Hänen avukseen toiseksi valtuutetuksi tuli posti- ja tiedotusasiain osastoa johtanut Emil Elo.[7] Lindqvist jatkoi liikenneosaston johdossa myös kansanvaltuuskunnan Viipuriin siirtymisen yhteydessä tehdyn uudelleenorganisoinnin jälkeen.[8] Huhtikuun puolivälissä Lindqvist käväisi lyhyesti Venäjällä, mutta palasi Viipuriin ennen valkoisten hyökkäystä.[9] Kansanvaltuuskunnan äänestäessä rauhanneuvotteluista Lindqvist ja Elo olivat ainoat, jotka kannattivat Lauri Letonmäen esitystä kaikista rauhanpyrkimyksistä pidättäytymisestä.[10] Viipurin taistelun aikana Elo pakeni viimeisten kansanvaltuuskunnan jäsenten joukossa Pietariin yöllä 25. huhtikuuta.[11]
Neuvosto-Venäjällä Lindqvist hoiti punapakolaisten asioita Buin siirtolassa ja osallistui syksyllä 1918 Moskovassa pidettyyn SKP:n perustavaan kokoukseen. Myöhemmin hän työskenteli SKP:n teollisuuskomitean palveluksessa ja toimi viimeksi SKP:n sotilasjärjestössä. Lindqvist oli myös VKP(b):n jäsen.[3] Hän kuoli elokuussa 1920 Pietarissa tapahtuneessa ampumavälikohtauksessa, jossa joukko SKP:n ”revolveriopposition” jäseniä hyökkäsi suomalaisten kommunistien kokoontumispaikkaan ja surmasi kahdeksan henkilöä.[2] Silminnäkijäkertomusten mukaan Lindqvistiä ammuttiin selkään.[12] Uhrit haudattiin Pietarin Mars-kentälle 12. syyskuuta 1920. Uritskinaukiolla pidettyyn muistotilaisuuteen kerrotaan osallistuneen lähes 100 000 saattajaa.[13] Joukkohaudalla on muistomerkki, jossa on myös Lindqvistin nimi.[14]
Perhe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konsta Lindqvistin puoliso oli Anna Siviä Backman, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1903. Pariskunnalla oli kaksi lasta. Heidän tyttärensä Lahjan (1904-1974) puoliso oli kauppaneuvos Akseli Antikainen.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Konsta Lindqvist Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 17.9.2007.
- ↑ a b c d e f Keravuori, Kirsi: Lindqvist, Konstantin (1877–1920) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen artikkeli). 20.4.2000. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 6.10.2024.
- ↑ a b c d e Henkilötietoja Pietarissa murhatuista suomalaisista kommunisteista. Työväen Lehti, 21.9.1920, nro 105, s. 3–4. Kansalliskirjasto. Viitattu 6.10.2024.
- ↑ Kuopion ryöstöt. Uusi Suometar, 10.5.1908, nro 107 B, s. 3. Kansalliskirjasto. Viitattu 6.10.2024.
- ↑ Rinta-Tassi, Osmo: Kansanvaltuuskunta punaisen Suomen hallituksena, s. 104–105. Helsinki: Valtion painatuskeskus; Opetusministeriö, 1986. ISBN 951-86007-9-1
- ↑ Rinta-Tassi 1986, s. 121.
- ↑ Rinta-Tassi 1986, s. 162.
- ↑ Rinta-Tassi 1986, s. 476.
- ↑ Rinta-Tassi 1986, s. 478.
- ↑ Rinta-Tassi 1986, s. 481.
- ↑ Rinta-Tassi 1986, s. 489–490.
- ↑ Muuan kaamea muistopäivä. Suomen Sosialidemokraatti, 31.8.1927, nro 200, s. 6. Kansalliskirjasto. Viitattu 6.10.2024.
- ↑ Lackman, Matti: Kullervo Manner : kumouksellisen muotokuva, s. 104. Somero: Amanita, 2017. ISBN 978-952-53308-4-7
- ↑ Konstantin Evert (Konsta) Lindqvist 20.4.2010. Viimeiset leposijat. Viitattu 30.4.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Konsta Lindqvist Wikimedia Commonsissa
