Lääketieteellinen malli

Lääketieteellinen malli on prosessi, jossa lääkärit tai muut terveydenhuollon ammattilaiset parhaan käytettävissä olevan tiedon pohjalta parasta taitoaan käyttäen hoitavat potilaita sekä neuvovat ja koordinoivat hoitoja, joiden tarkoituksena on terveyden parantaminen. Kaiken kaikkiaan tämän voi määritellä "Ovatko käytetyt tutkimukset ja hoito käyttökelpoista ja tehokasta?" Mallia käytetään tapahtumaketjussa, jossa lääkärit parhaan käytettävissä olevan tiedon pohjalta vastaanottavat ja tutkivat potilaan sekä samanaikaisesti neuvovat hoitoja, järjestelevät hoitoketjuja ja hoitavat potilaita tarkoituksenaan terveyden parantaminen tai edistäminen. Tavoitteena on että potilas saisi mahdollisimman paljon terveyshyötyä.

Lääketieteellisen tiedon perusta on kokemusperäistä, näyttöön ja epidemiologiaan perustuvaa. Malliin sisältyy tutkimuksen ja hoitamisen lisäksi olennaisena osana sekä empiirinen, laadullinen että epidemiologinen tieteellinen tutkimus. Uusia ja vanhoja tutkimusmenetelmiä ja hoitoja - niiden kustannuksia ja hyötyjä - on jatkuvasti tutkittava ja kriittisesti arvioitava siinä biopsykososiaalisessa ympäristössä, jossa niitä on käytetty, käytetään tai tullaan käyttämään. Vaikka lääketieteen mallissa pyritään siihen, että yksilön etu on kaiken lähtökohta, joissain erityistapauksissa yhteisön etu voi ylittää yksilön välittömän edun.

Nykyisten lääketieteellistä tutkimusta säätelevien eettisten normien mukaan tutkimus voidaan keskeyttää siinä vaiheessa, kun on osoittautunut että jompikumpi hoito on tehokkaampaa eli riittävä tietotaso on saavutettu. Yksittäisten tutkimusten perusteella ei koko hoitokäytäntöä voida muuttaa vaan hoitoja on tutkittava riittävän monelle ihmiselle ottaen huomioon ihmisten geneettisen variaation ja kulttuurisidonnaiset tekijät ennen uusien hoitojen laajempaa käyttöönottoa.

Käypä hoito -suositukset ovat riippumattomia, tutkimusnäyttöön perustuvia kansallisia hoitosuosituksia. Niissä käsitellään tärkeitä suomalaisten terveyteen ja sairauksien hoitoon ja ehkäisyyn liittyviä kysymyksiä. Suosituksia laaditaan lääkäreille, terveydenhuollon ammattihenkilöstölle ja kansalaisille hoitopäätösten pohjaksi. Suosituksia laatii Suomalainen Lääkäriseura Duodecim yhdessä erikoislääkäriyhdistysten kanssa. Suositusten tuottamisesta vastaavat asiantuntijatyöryhmä ja Käypä hoito -toimitus julkisella rahoituksella. kuten esimerkiksi Englannissa. Näyttöön perustuvat suositukset eivät juurikaan poikkea muissa Euroopan maissa käytetyistä. USA:ssa suositukset poikkeavat jonkun verran johtuen esimerkiksi siitä, että EU:ssa ja USA:ssa käytetään osin eri lääkkeitä ja hoitomuotoja.

Diagnoosi on lääkäreiden sopima ja määrittelemä nimi jollekin sairaudelle tai vammalle. Pyrkimyksenä on, että diagnoosi pohjautuisi sairauden syyhyn - eli etiologiaan - kuten streptokokin aiheuttamassa nielutulehduksessa - angiinassa. Etenkin psyykkisissä "sairauksissa" joudutaan tyytymään kuvailevaan - deskriptiiviseen - diagnostiikkaan. Tällöin kuvataan potilaan oireita ja tutkijan tekemiä löydöksiä ja kun näitä on määritelmän mukaan riittävästi, voi tilan nimetä sairaudeksi eli tehdä diagnoosin.

Tärkeää on, että lääketieteessä kuvataan käytetyt ja tutkitut hoitomenetelmät ja prosessit riittävän tarkasti, jotta tutkimus- ja hoitomenetelmät ovat validoitavissa ja niitä voidaan käyttää ja tutkia muuallakin. Tavoitteena on että kaikki tutkimus ja hoitomenetelmät olisivat vapaasti lääkäreiden käytettävissä ja niihin tehdyt muutokset olisi dokumentoitava ja muutosten olisi myös oltava vapaasti muiden käytettävissä ja jäljitettävissä.

Katso myös

• Medikalisaatio
• Paramedikalisaatio

Lähteet

• Shah, P., Mountain, D. "The medical model is dead - long live the medical model." British Journal of Psychiatry (2007), 191:375-377. PMID 17978315