Lännenambrapuu
| Lännenambrapuu | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Saxifragales |
| Heimo: | Ambrapuukasvit Altingiaceae |
| Suku: | Ambrapuut Liquidambar |
| Laji: | styraciflua |
| Kaksiosainen nimi | |
 |
|
| Katso myös | |
Lännenambrapuu[3] (Liquidambar styraciflua) on ambrapuukasveihin kuuluva kesävihanta puu, joka kasvaa alkuperäisenä Pohjois-Amerikan kaakkoisosissa.[2][4] Se on suosittu koristekasvi kauniin punakeltaisen ruskavärityksensä vuoksi.[2][5] Sen tähtimäiset lehdet muistuttavat hieman vaahteroiden lehtiä, mutta ovat varrella kierteisesti, eivätkä vastakkain, kuten vaahteroilla.[2][4]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lännenambrapuu on pitkäikäinen ja melko nopeakasvuinen puu, joka kasvaa 15–45 metriä korkeaksi ja alkaa tuottaa siementä 20–30 vuoden ikäisenä.[2][5] Latvus on nuorilla puilla kapean kartiomainen, mutta muuttuu puun ikääntyessä pyöreäksi ja avonaiseksi. Kuivilla paikoilla kasvavilla puuyksilöillä on syvälle ulottuva pääjuuri, kun taas märillä paikoilla juuristo levittäytyy lähelle maanpintaa.[2] Kaarna on nuorissa puissa harmaata ja sileää, mutta muuttuu vanhemmiten uurteiseksi ja suomumaiseksi. Oksissa on selviä korkkiharjanteita.[4]
Kiiltävänvihreät lehdet sijaitsevat varrella kierteisesti ja niissä on 6–10 senttimetriä pitkä lehtiruoti.[4][6] Korvakkeet ovat tasasoukkia tai suikeita, 3–4 millimetriä pitkiä ja varhain varisevia.[6] Lehtilapa on 7–19 senttimetriä pitkä, sormijakoinen ja viisi- tai seitsenliuskainen – yksittäiset liuskat ovat pitkäsuippuisia ja usein sahalaitaisia.[2][4][6] Lehdet ovat nuorena suonia myöten karvaiset ja tuoksuvat hieraistaessa miellyttäville.[6] Ne hehkuvat syksyllä keltaisen, oranssin, punaisen ja purppuranpunaisen sävyissä.[4][6]
Lännenambrapuu on yksikotinen kasvi, joka kukkii maalis–toukokuussa ja kantaa hedelmää syys–marraskuussa maantieteellisestä sijainnista riippuen.[2][5] Pienet kellanvihreät hede- ja emikukat ovat kehättömiä ja sijaitsevat erillisissä, pallomaisissa mykerökukinnoissa.[4][5][6] Hedemykeröt muodostavat 3–6 senttimetriä pitkiä varrellisia terttuja, joiden päähän emimykeröt ovat kiinnittyneet yksitellen.[2][5][6]
Pölytyksen jälkeen emimykeröstä kehittyy noin 3 senttimetrin mittainen, piikikäs ja pallomainen hedelmä, joka muodostuu pienistä, kaksilokeroisista siemenkodista.[4][5] Yksittäiset siemenkodat ovat suippokärkisiä ja kätkevät sisälleen yksi tai kaksi 8–10 millimetrin mittaista siivellistä siementä sekä sahanpurun näköistä massaa, joka koostuu surkastuneista siemenistä. Hedelmät ovat aluksi kiiltävänvihreitä mutta muuttuvat kypsyessään ensin keltaisiksi ja sitten ruskeiksi. Samalla siemenkodat avautuvat ja niistä vapautuvat siemenet leviävät tuulen mukana puun ympäristöön.[5][6] Tyhjät hedelmät säilyvät puussa usein talven yli.[5]
Lännenambrapuu on melko nopeakasvuinen. Sen siementuotanto alkaa noin 20–30 vuoden iässä ja jatkuu ainakin 150 vuoden ikään saakka. Siementuotanto vaihtelee vuosittain suuresti vallitsevan säätilan mukaan. Laji voi lisääntyä siementen lisäksi juurivesojen avulla.[5]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lännenambrapuuta esiintyy luontaisesti Pohjois-Amerikan itäosissa, Meksikossa ja Keski-Amerikassa.[4] Yhdysvalloissa sen levinneisyysalue ulottuu koillisessa Connecticutiin, luoteessa Missouriin ja Etelä-Illinoisiin, lounaassa Itä-Texasiin ja kaakossa Keski-Floridaan. Parhaiten se menestyy Mississippijoen alajuoksulla. Sitä tavataan myös yksittäisinä esiintyminä Meksikon luoteis- ja keskiosissa, Guatemalassa, Belizessä, El Salvadorissa, Hondurasissa ja Nicaraguassa.[5]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lännenambrapuu sietää huonosti varjostusta mutta on varsin vaatimaton maaperän suhteen. Parhaiten se menestyy kosteassa ja runsasravinteisessa alluviaalisessa hiesu- tai savimaassa, usein virtaavan veden äärellä.[2] Yleensä se kasvaa hylätyillä pelloilla, metsissä, tulvatasangoilla, kosteikoilla sijaitsevilla matalilla lehtipuusaarekkeilla (hammock), rämealueilla sekä joentörmillä aina 800 metrin korkeuteen asti.[6]
Lännenambrapuu valtaa vanhoja peltoja ja hakkuuaukioita ensimmäisten kasvien joukossa ja muodostaa niille joskus puhtaita metsiköitä. Muita samoilla alueilla viihtyviä lajeja ovat punavaahtera, saarnivaahtera, mustakoivu, luutahikkori, seitsikkohikkori, valkohikkori, nukkahikkori, Celtis laevigata, lyhytneulasmänty ja loblollymänty.[5]
Lännenambrapuun kasvukausi vaihtelee levinneisyysalueen pohjoisosien 180 päivästä eteläosien 320 päivään. Vuotuinen sademäärä on pienimillään 1 020 millimetriä pohjoisessa ja enimmillään 1 520 millimetriä etelässä. Tammikuun keskilämpötila on alle −1 astetta pohjoisessa ja noin 10 astetta etelässä.[5]
Käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lännenambrapuun jällestä saadaan palsamia – kirkasta ja paksua eritettä, joka on ruskeankeltaisen väristä ja tuoksuu voimakkaan aromaattiselle. Sitä käytetään tuoksun kiinnitteenä hajuvesissä, makuaineena tupakassa, hajusteena saippuoissa ja ehostusaineissa sekä raaka-aineena liimoissa, lakoissa ja suitsukkeissa. Palsami maistuu makealle, minkä vuoksi sitä on pureskeltu kuten purukumia. Se on ollut myös tärkeä rohdoskasvi Pohjois-Amerikan intiaaneille ja siitä on tehty erilaisia lääkevoiteita ja -siirappeja, joilla on hoidettu ripulia, limakalvontulehduksia, yskää, punatautia, hiertymiä sekä haavoja.[2][6]
Lännenambrapuusta on jalostettu useita koristelajikkeita, jotka hehkuvat syksyllä punaisen ja keltaisen sävyissä.[2][4] Sen puuaineksesta tehdään sahatavaraa, puuviilua ja vaneria, joista valmistetaan edelleen laatikoita, koreja, huonekaluja, koristelistoja sekä ikkunan- ja ovenkarmeja.[2] Sitä käytetään myös ratapölkyissä ja aidantolpissa, lastuvillan ja selluloosan valmistuksessa sekä polttopuuna. Lisäksi se tarjoaa talviravintoa monille villieläimille ja sen siemeniä syövät linnut ja oravat.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Liquidambar styraciflua IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n Milo Coladonato: Liquidambar styraciflua Fire Effects Information System. USDA Forest Service. Viitattu 14.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Kassu – Liquidambar styraciflua
- ↑ a b c d e f g h i j Allen Coombes: Puut, s. 144. (Taskuluonto-sarja) Suomentanut Jani Kaaro. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 2005. ISBN 951-0-30137-X
- ↑ a b c d e f g h i j k l Paul P. Kormanik: Sweetgum Silvics of North America – Volume 2: Hardwoods. Northeastern Area State & Private Forestry. Arkistoitu 26.4.2011. Viitattu 14.6.2011. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j Hong Song: Liquidambar styraciflua Flora of North America. Viitattu 14.6.2011. (englanniksi)