Lashinda Demus
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Demus Berliinin MM-kisoissa 2009 | |||
Maa:  Yhdysvallat
| |||
| Naisten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Lontoo 2012 | 400 metrin aitajuoksu | |
| MM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Berliini 2009 | 4 × 400 metrin viesti | |
| Kultaa |
Daegu 2011 | 400 metrin aitajuoksu | |
 Hopeaa |
Helsinki 2005 | 400 metrin aitajuoksu | |
| Hopeaa |
Berliini 2009 | 400 metrin aitajuoksu | |
 Pronssia |
Moskova 2013 | 400 metrin aitajuoksu | |
Lashinda Demus (s. 10. maaliskuuta 1983 Inglewood, Kalifornia) on yhdysvaltalainen 400 metrin aitajuoksija.[1]
Demus voitti Pan-Amerikan alle 20-vuotiaiden mestaruuden 1999[2]. Vuonna 2002 hän voitti alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruuden 400 metrin aidoissa Kingstonissa ajalla 54,70. Hän voitti samana vuonna myös Yhdysvaltain nuorten mestaruuden ja NCAA-mestaruuden. Hän osallistui 2004 Ateenan olympialaisiin, mutta karsiutui välierissä ajallaan 54,32. Vuonna 2005 Demus voitti maansa mestaruuden ja MM-hopeaa Helsingin MM-kisoissa ajalla 53,27. Kauden lopussa IAAF:n yleisurheilufinaalissa hän juoksi ensimmäiseksi. Hän voitti maansa mestaruuden ja IAAF:n yleisurheilufinaalin myös vuonna 2006. Saman vuoden yleisurheilun maailmancupissa hän oli toinen.[1]
Demus voitti Yhdysvaltojen-mestaruuden 2009[2]. Berliinin MM-kilpailuissa hän sai hopeaa ajalla 52,96.[1] 4 × 400 metrin viestissä hän juoksi kolmannen osuuden Yhdysvaltojen voittaessa maailmanmestaruuden ajalla 3.17,83.[3] Hän voitti kotimaansa mestaruuden jälleen 2011[4]. Daegun MM-kilpailuissa 2011 Demus voitti maailmanmestaruuden 400 metrin aitajuoksussa Yhdysvaltain ennätyksellä ja kautta aikain kolmanneksi parhaalla ajalla 52,47.[5]
Demus voitti 400 metrin aitajuoksun Yhdysvaltojen olympiakarsinnoissa 2012.[2] Lontoon olympialaisissa hän sijoittui alun perin hopealle, mutta nousi lopulta vuonna 2023 kultamitalistiksi kun alkuperäinen voittaja Natalja Antjuh hylättiin dopingin takia.[6] Moskovan maailmanmestaruuskilpailuissa 2013 Demus saavutti pronssia 400 metrin aitajuoksussa ajalla 54,27.[7]
Henkilökohtaiset ennätykset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 100 metrin juoksu: 11,61 (2013)
- 200 metrin juoksu: 23,35 (2008)
- 400 metrin juoksu: 51,09 (2010)
- 800 metrin juoksu: 2.07,49 (2012)
- 100 metrin aitajuoksu: 12,96 (2011)
- 400 metrin aitajuoksu: 52,47 (2011)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Lashinda Demus Kansainvälinen yleisurheiluliitto. (englanniksi) Viitattu 4.9.2011
- ↑ a b c d Lashinda Demus Tilastopaja (vaatii kirjautumisen, maksullinen palvelu). (englanniksi)
- ↑ 4x400 Metres Relay - W Final berlin.iaaf.org. 23.8.2009. Arkistoitu 29.7.2011. Viitattu 22.9.2009. (englanniksi)
- ↑ 21-vuotias yliopisto-opiskelija päihitti Warinerin yle.fi. 26.6.2011. Viitattu 26.6.2011.
- ↑ Marantz, Ken: Balancing act, solid support, and patience leads Demus to gold 1.9.2011. IAAF. Viitattu 4.9.2011. (englanniksi)
- ↑ Lashinda Demus upgraded to 2012 Olympic gold medalist by IOC NBC Sports. 30.3.2023. Viitattu 31.3.2023. (englanti)
- ↑ Hejnova otti ensimmäisen suurvoittonsa hirmuajalla Yle Urheilu. 15.8.2013. Viitattu 31.3.2023.
|
1980: Bärbel Broschat | 1983: Jekaterina Fesenko | 1987: Sabine Busch | 1991: Tatjana Ledovskaja | 1993: Sally Gunnell | 1995: Kim Batten | 1997: Nezha Bidouane | 1999: Daimí Pernía | 2001: Nezha Bidouane | 2003: Jana Pittman | 2005: Julija Petšonkina | 2007: Jana Rawlinson | 2009: Melaine Walker | 2011: Lashinda Demus | 2013: Zuzana Hejnová | 2015: Zuzana Hejnová | 2017: Kori Carter | 2019: Dalilah Muhammad | 2022: Sydney McLaughlin | 2023: Femke Bol |
|
1984: Nawal el-Moutawakel | 1988: Debbie Flintoff-King | 1992: Sally Gunnell | 1996: Deon Hemmings | 2000: Irina Privalova | 2004: Faní Chalkiá | 2008: Melaine Walker | 2012: Lashinda Demus | 2016: Dalilah Muhammad | 2020: Sydney McLaughlin | 2024: Sydney McLaughlin-Levrone |
