Likolammi (Lahti)
Likolammi | |
---|---|
Valtiot | Suomi |
Maakunnat | Päijät-Häme |
Kunnat | Lahti |
Koordinaatit | |
Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
Valuma-alue | Vesijärven valuma-alue (14.24) |
Laskujoki | ei laskuojaa [1] |
Järvinumero | 14.241.1.003 |
Mittaustietoja | |
Pinnankorkeus | 148 m [1] |
Pituus | 190 m [1] |
Leveys | 180 m [1] |
Rantaviiva | 0,545 km [2] |
Pinta-ala | 2,226 ha [2] |
Saaria | ei saaria [1] |
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
Likolammi [1][2] on Päijät-Hämeessä Lahdessa Likolammen ja Koneharjun asuinalueiden välissä ja aivan Päijät-Hämeen keskussairaalan länsipuolella ja terveyshuollon oppilaitoksen eteläpuolella sijaitseva kirkasvetinen lampi.[1][2]
Maantietoa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lammen pinta-ala on 2,2 hehtaaria, se on 200 metriä pitkä ja 200 metriä leveä. Lammella ei ole kartan mukaan saaria, ja pohjoisessa lampi loppuu suoalueeseen. Lammen rantaviivan pituus on 550 metriä. Lammen kahdella ilmansuunnalla sijaitsee kunnan ylläpitämät uimarannat, joista länsirannan puolella on pitkä uimalaituri. Lammen voi kiertää kävelypolkua myöten.[1][2][3][4]
Vesistösuhteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lampi sijaitsee Kymijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 14) Suur-Päijänteen alueen (14.2) Vesijärven valuma-alueella (14.24), jonka Vesijärven lähialueeseen (14.241) se kuuluu. Lammen vedenpinnan korkeus on 148 metriä mpy. Sille ei ole karttoihin piirretty laskuojaa.[1][2][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i Likolammi, Lahti (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 5.8.2019.
- ↑ a b c d e f Ympäristö- ja paikkatietopalvelu Syke (edellyttää rekisteröitymisen) Helsinki: Suomen Ympäristökeskus. Viitattu 5.8.2019.
- ↑ Likolammi, Lahti (sijainti ilmavalokuvassa) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 5.8.2019.
- ↑ Likolammi, Lahti (sijainti varjokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 5.8.2019.
- ↑ Likolammi (14.241.1.003) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 5.8.2019.