Ludvig II (keisari)
Ludvig II | |
---|---|
Piirros 1100-luvun käsikirjoituksesta. | |
Italian kuningas ja Pyhä saksalais-roomalainen keisari | |
Valtakausi | 844–875 (kanssahallitsijana) |
Edeltäjä | Lothar I (isä) |
Seuraaja | Kaarle Kaljupää (setä) |
Syntynyt | n. 825 |
Kuollut |
12. elokuuta 875 Ghedi |
Puoliso | Engelberga |
Lapset | Ermengard Italialainen |
Suku | Karolingit |
Isä | Lothar I |
Äiti | Toursin Ermengarde |
Uskonto | roomalaiskatolinen |
Ludvig II (n. 825 – 875) oli Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuodesta 855 kuolemaansa asti. Hän oli Lotharingian kuninkaan Lothar I:n poika, ja tämä puolestaan oli yksi frankkien kuninkaan Ludvig Hurskaan kolmesta pojasta.
Ludvig sai Italian valtaansa 839, mutta muutti maahan ja kruunattiin vasta 844. Hän pyysi tulla siunatuksi keisariksi, mutta pyyntö hylättiin aluksi. Keskiajalla kuningas sai keisarin tittelin vasta paavin kruunauksella Roomassa. Vuonna 850 paavi Pyhä Leo IV suostui siunaamaan Ludvigin keisariksi. Hän haali valtaa Italian ruhtinailta avioliiton, sotaretkien ja liittolaissopimusten kautta. Vuonna 855, isänsä kuoltua, hän julistautui koko Italian yksinvaltiaaksi.
Ludvigilla oli tärkeä osa arabien torjumisessa, kun nämä yrittivät valloittaa Italiaa.[1]
Ludvig ei ollut tyytyväinen isänsä eikä isoisänsä perinnön jakoon, ja juonitteli ja soti velijään ja setiään vastaan. Koska hän eli pitempään kuin veljensä, hän peri lopulta näidenkin osuudet.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Klaus Herbers: Ludwig II Biographisch-Bibliographisches Kirchenlexicon. (saksaksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]