Lumelääke

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lumelääkkeitä, joita käytetään tutkimuksessa.

Lumelääke eli plasebo (lat. placebo, suom. ’miellytän’) tarkoittaa vaikuttavaa ainetta sisältämätöntä lääkkeen näköistä valmistetta, joka lievittää joidenkin potilaiden oireita niin sanotun lume- eli hoivavaikutuksen kautta[1][2][3][4].

Lumekontrolloituja satunnaistettuja tutkimuksia pidetään luotettavimpana tapana osoittaa lääkeaineiden teho sairauksien hoidossa[2]. Tutkimusten vertailu- eli kontrolliryhmälle annetaan niissä lumelääkettä, jonka vaikutusta verrataan tutkittavaa lääkeainetta saaneen ryhmän tuloksiin. Tämän avulla kyetään päättelemään, kuinka suuri osa tutkittavan lääkkeen hoitovaikutuksesta johtuu lumevaikutuksesta, joka on mukana myös tehokkaiden lääkeaineiden hoitovaikutuksessa. Vaikuttavan lääkeaineen lumevaikutuksesta johtuvaa tehoa kutsutaan lääkkeen ei-spesifiksi vaikutukseksi[4].

Jotta tutkittava valmiste saisi Suomessa myyntiluvan, sen on pystyttävä helpottamaan sairauden oireita lumelääkettä paremmin vähintään kahdessa kaksoissokkotutkimuksessa. Kaksoissokkotutkimuksen avulla pyritään sulkemaan lumevaikutus pois arvioitaessa tutkittavan lääkkeen todellista tehoa. Lain mukaan kokeeseen osallistuville on kerrottava, että osa tutkimukseen osallistuvista saa pelkkää lumelääkettä, mutta ei sitä, kumpaan ryhmään he kuuluvat[5].

Vuonna 1988 lääketieteen sanastolautakunta valitsi plasebo-termille suomenkielisen vasteen ”lume”. Valinta korosti plasebon käyttöä vaikuttamattomana hoitona lääketutkimuksissa. Valinta on aiheuttanut eriäviä mielipiteitä, koska termejä ”plasebo” ja ”lume” käytetään synonyymeina, vaikka todellisuudessa niiden määritelmät ovat erilaiset ja plasebo-vaikutukseen liittyy niin sanottu hoivavaikutus. Plasebo-termillä tarkoitetaan miellyttämistä, kun taas lume käsitetään epätodellisena[6].

Käyttö hoitotyössä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikuttamattoman aineen määräämistä hoidoksi pidetään epäeettisenä ja potilas–lääkärisuhdetta vahingoittavana. Lisäksi se loukkaa potilaan itsemääräämisoikeutta ja sairaanhoidolta edellytettävää tietoisen suostumuksen periaatetta.[7]

Iso osa lääkäreistä esimerkiksi Saksassa ja Yhdysvalloissa on kertonut kyselyissä antaneensa potilaalle lumelääkettä, kuten vitamiinipillereitä[8][9]. Monien itsestään parantuvien tautien lumelääkityksenä saatetaan myös käyttää oikeita lääkevalmisteita[10]. Esimerkiksi nuhakuumetta tai välikorvan tulehdusta saatetaan hoitaa antibiooteilla, vaikka oireet ovat viruksen aiheuttamia. Tällöin on kyse lumelääkityksestä tai sairauden virhediagnostisoinnista mikrobiperäiseksi, sillä antibiootit eivät tehoa viruksiin[10].

Lumevaikutus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lumevaikutusta esiintyy tyypillisesti potilaiden vähemmistöllä[1][3] ja se on yleensä verrattain vähäistä. Lisäksi lumevaikutus on suurinta silloin, kun vaikutusta mitataan potilaiden antamien vastausten avulla ja pienimmillään, kun sitä mitataan verikokeen kaltaisilla objektiivisilla mittareilla.[1]

Positiivisesti hoitoon suhtautuvien on havaittu raportoivan muita useammin lumevaikutuksesta. Tutkimuksissa ei ole kuitenkaan havaittu, että lumevaikutus korreloisi esimerkiksi älykkyyteen, sukupuoleen, neuroottisuuteen, hyväuskoisuuteen eli suggestioherkkyyteen[11] tai muihin persoonallisuuden piirteisiin.[11][1][12][13][14][15]

Suurimmat lumevaikutukset on havaittu kivun hoidossa[1]. Lumevaikutuksia on havaittu myös esimerkiksi masennuksen, ADHD:n, allergisen nuhan ja ärtyvän suolen oireyhtymän hoidossa. Lume ei heikennä syöpäkasvaimia, mutta se saattaa lievittää syövästä aiheutuvaa kipua ja muita oireita.[11]

Lumevaikutus johtuu suureksi osaksi endorfiinien, kannabinoidien, dopaminiin ja oksitosiinin kaltaisten aivovälittäjäaineiden erittymisestä sekä hyvinvoinnin kokemuksesta vastaavien aivoalueiden aktivoitumisesta, mikä tasapaintottaa verenkiertoa, hengityselinten toimintaa ja immuunijärjestelmää[16]. Esimerkiksi kipulääkkeeksi mielletyn tabletin ottaminen käynnistää aivojen opioidituotannon myös silloin, kun se ei sisällä vaikuttavaa ainetta[17]. Myös esimerikiksi masennuksen ja Parkinsonin taudin hoidossa on havaittu, että lumevalmisteen nauttiminen saa aivot erittämään oireita lievittäviä välittäjäaineita. Välittäjäainetuotannon aktivoituminen johtuu siitä, että potilas odottaa tai vähintäänkin toivoo oireidensa lievittyvän valmisteen nauttimisen jälkeen.[1] Etuotsalohkon toiminnan häiriintyminen heikentää tai estää elimistön plaseboreaktion. Esimerkiksi Alzheimer-potilaiden aivoissa on havaittu tavallista heikompaa lumevastetta.[18]

Osa kipututkimuksissa ilmenevästä lumevaikutuksesta saattaa liittyä myös siihen, että kipua mitataan usein objektiivisten mittarien sijaan kysymällä potilaan muistinvaraista arviota menneeseen aikaan sijoittuneesta kivusta[19][20]. Tällöin osa potilaista raportoi todellista suurempaa oireiden lievittymistä palkitakseen lääkäriä, koska tämä on nähnyt vaivaa hänen auttamisekseen. Esimerkiksi vuonna 2004 julkaistussa tutkimuskatsauksessa havaittiin, että potilaat arvioivat saamansa hoidon tehokkaammaksi silloin, kun arviota pyysi hoitoon osallistunut lääkäri tai kun kysely tapahtui terveydenhuollon tiloissa verrattuna siihen, että arviota pyysi puolueeton henkilö tutkittavan omassa kodissa.[21] Vuonna 2002 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa, jonka tulos perustui poikkeuksellisesti päivittäiseen kipuseurantaan, plaseboryhmän kokema kivunlievitys olikin vain kuusi prosenttia[22].

Osa lumelääkettä saaneiden potilaiden oirekuvaston muutoksista selittyy sairauden spontaanilla paranemisella tai sillä, että moniin sairauksiin kuuluu parempien ja huonompien jaksojen luontaista vuorottelua. Aidon lumevaikutuksen esiin saamiseksi pitäisi lääketutkimuksen koeasetelmaan sisältyä siksi kokonaan hoidotta jäävä toinen vertailuryhmä, mikä on erittäin harvinaista.[23][24]

Vakiintunut hoitomenetelmäkin saattaa paljastua kyseenalaiseksi kaksoissokkokokeessa.[25] Näin kävi esimerkiksi suomalaisessa Fidelity-tutkimuksessa, jossa tutkittiin, onko polven rappeumaperäisen nivelkierukkarepeämän leikkaushoidosta hyötyä.[25] Tutkimustulosten mukaan oikeasti leikattujen ja lumeleikattujen potilaiden voinnissa ei ollut mitään eroa vuosi operaation jälkeen.[25][26]

Lumelääkkeen vaikutus saattaa selittyä myös keskiarvoa kohti palautumiseksi kutsutulla tilastollisella harhalla[27][28][29]. Se tarkoittaa yksinkertaistettuna sitä, että ääriarvot ovat toistomittauksissa lähempänä ilmiön keskiarvoa.

On olemassa viitteitä siitä, että lumelääkitys voi helpottaa potilaiden oireita silloinkin, kun potilas tietää saavansa lumelääkettä. Tietoisesti plaseboa nauttineiden potilaiden oireiden on huomattu lievittyvän etenkin verrattuna potilaisiin, jotka eivät saaneet oireisiinsa edes lumelääkettä[30]. Lumehoidon vaikutus saattaa tällöin perustua esimerkiksi lääketutkimukseen liittyviin säännöllisiin lääkäritapaamisiin, joita voidaan pitää eräänlaisena sosiaalisena tukena.[31] Plasebolla aikaansaatu oireiden helpottaminen saattaa kuitenkin loppua lääkäritapaamisten loputtua.

Osa testattavankin lääkkeen vaikutuksesta on lumevaikutusta, koska jo pelkkä lääkkeen nauttimisprosessi synnyttää aivoissa todellisia muutoksia aktivoiden samoja neurokemiallisia prosesseja kuin testattava lääke[32]. Nämä prosessit toimivat tehokkaimmin silloin, kun potilas osaa päätellä nauttivansa oikeaa lääkettä lumelääkkeen sijaan[33]. Jos tutkittavalla lääkkeellä on paljon sivuvaikutuksia, sillä on myös suurempi lumevaikutus, koska tutkimukseen osallistuva henkilö aavistaa tällöin saavansa tutkittavaa lääkeainetta eikä kontrollivalmistetta. Tätä kutsutaan korostuneeksi lumevaikutukseksi.[31]

Lumelääkkeen vaikutuksen on havaittu olevan sitä parempi mitä kalliimmasta lääkkeestä on kyse, ja suonensisäisesti annettu plasebo on osoittautunut suun kautta otettua tehokkaammaksi. Plasebovaikutus on myös silloin suurempi, kun potilas kokee, että lääkäri ottaa hänet vakavasti.[8][9]

Nosebo

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Nosebo

Niin sanottu nosebo on plasebon tavoin hoidon aiheuttamaa lumevaikutusta mutta kielteistä. Nosebo-ilmiössä kielteiset odotukset tuottavat hoidon kannalta haitallisia vaikutuksia. Esimerkiksi lumelääkettä saanut potilas voi uskoa kärsivänsä lääkkeen sivuvaikutuksista. Nosebo voi ilmetä esim. kuviteltuna oireina ja/tai lääkeaineen sivuvaikutuksena tai heikkona tehona.

Kaikki lumelääkityksen aikana koettu oireilu ei johdu kuitenkaan nosebosta, vaan kyseessä saattaa olla myös elimistön spontaani eli lääkitykseen liittymätön oireilu, jonka henkilö olisi kokenut vaikka ei olisikaan saanut lumelääkettä.

Epäluuloisten on ajateltu kokevan helpommin nosebo-vaikutusta[34] eli oireiden pahenemista tai taudinkuvaan liittymättömän oireilun lisääntymistä lumehoidon aikana. Tutkimuksissa ei ole kuitenkaan löytynyt korrelaatiota ihmisen persoonallisuuden ja lumelääkkeiden vaikutuksen välillä.[1][12][13][14][15]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d e f g Huupponen R, Psyyke ja lumelääke (plasebo), kirjassa Koulu M, Mervaala E, Tuomisto J, Farmakologia ja toksikologia, 8. p., s. 106, Kustannus Oy Medicina, Kuopio 2012. ISBN 978-951-97316-4-3. Myös verkossa: Lumelääke
  2. ↑ a b Plasebohoitojen etiikka | Lääkäriliitto - Lääkärin etiikka -kirja www.laakariliitto.fi. Viitattu 5.10.2022.
  3. ↑ a b Suomen Lääkärilehti 2001;56(17):1932-1927, Kalle Achtén kirja-arvio teoksesta "Placebo"; Harry Boström ja Helena Dahlgren, toim. Liber, Tukholma
  4. ↑ a b Depression hoito masennuslääkkeiden avulla www.kaypahoito.fi. Viitattu 17.6.2021.
  5. ↑ Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785 FINLEX. Viitattu 22. toukokuuta 2007.
  6. ↑ Puustinen R, Louhiala P: Onko Placebo lumetta?. Duodecim 118: 729-732, 2002.
  7. ↑ Plasebohoitojen etiikka | Lääkäriliitto - Lääkärin etiikka -kirja www.laakariliitto.fi. Viitattu 5.10.2022.
  8. ↑ a b Half of all German doctors prescribe placebos, new study shows The Guardian. 14.7.2017. Viitattu 14.7.2017. (englanti)
  9. ↑ a b Half of Doctors Routinely Prescribe Placebos The New York Times. 23.10.2008. Viitattu 14.7.2017. (englanti)
  10. ↑ a b Hyyppä Markku T.: Ainot ahtaalla. Otava, 2001. ISBN 951-1-17170-4 sivut 139-144.
  11. ↑ a b c Vaikutuksen alaisena (tilaajille) Helsingin Sanomat. 16.7.2020.
  12. ↑ a b McGlashan, T.H., Evans, F.J. & Orne, M.T., "The Nature of Hypnotic Analgesia and Placebo Response to Experimental Pain", Psychosomatic Medicine, Vol.31, No.3, (May-June 1969), pp.227-246.
  13. ↑ a b Lasagna, L., Mosteller, F., von Felsinger, J.M. & Beecher, H.K., "A Study of the Placebo Response", American Journal of Medicine, Vol.16, No.6, (June 1954), pp.770-779.
  14. ↑ a b Stam, H.J., Hypnotic Analgesia and the Placebo Effect: Controlling Ischemic Pain, (Ph.D. Dissertation), Carleton University, (Ottawa, Canada), 1984.
  15. ↑ a b Stam, H.J. & Spanos, N., "Hypnotic Analgesia, Placebo Analgesia, and Ischemic Pain: The Effects of Contextual Variables", Journal of Abnormal Psychology, Vol.96, No.4, (November 1987), pp.313–320.
  16. ↑ https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC9886596/
  17. ↑ Lääketiede | Näin toimii lumevaikutus, joka joko lisää tai torjuu nälkää – Jo ajatus liikkumisen hyödyistä voi saada painon putoamaan Helsingin Sanomat. 3.10.2022. Viitattu 5.10.2022.
  18. ↑ Fabrizio Benedetti, Elisa Carlino, Antonella Pollo: How Placebos Change the Patient's Brain. Neuropsychopharmacology, 2011-01, 36. vsk, nro 1, s. 339–354. doi:10.1038/npp.2010.81 ISSN 1740-634X Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  19. ↑ Kroonisen alaselän kivun vaikutukset kävelyyn ja kävelymuutosten huomioiminen terapeuttisessa harjoittelussa- systemoitu kirjallisuuskatsaus. https://tinyurl.com/f6zuaeta
  20. ↑ A Randomized Trial Comparing Acupuncture, Simulated Acupuncture, and Usual Care for Chronic Low Back Pain. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2832641/
  21. ↑ Royal College of Psychiatrists and British Psychological Society BMJ Publishing Group Ltd: Review: at least one third of people report persistent memory loss after electroconvulsive therapy. Evidence-Based Mental Health, 1.2.2004, 7. vsk, nro 1, s. 27–27. PubMed:14769671 doi:10.1136/ebmh.7.1.27 ISSN 1362-0347 Artikkelin verkkoversio. (englanti)
  22. ↑ The Reduction of Chronic, Nonspecific Low Back Pain Through the Control of Early Morning Lumbar Flexion: 3-Year Follow-Up. https://www.researchgate.net/publication/11523954_The_Reduction_of_Chronic_Nonspecific_Low_Back_Pain_Through_the_Control_of_Early_Morning_Lumbar_Flexion_3-Year_Follow-Up
  23. ↑ Hróbjartsson A, Gøtzsche PC: Is the placebo powerless? An analysis of clinical trials comparing placebo with no treatment. New England Journal of Medicine, 2001, 344. vsk, nro 21, s. 1594–1602. PubMed:11372012 doi:10.1056/NEJM200105243442106 ISSN 0028-4793 Artikkelin verkkoversio.[vanhentunut linkki]
  24. ↑ Hróbjartsson A, Gøtzsche PC: Is the placebo powerless? Update of a systematic review with 52 new randomized trials comparing placebo with no treatment. J. Intern. Med., 2004, 256. vsk, nro 2, s. 91–100. PubMed:15257721 doi:10.1111/j.1365-2796.2004.01355.x Artikkelin verkkoversio.[vanhentunut linkki]
  25. ↑ a b c Heikkinen, Kirsi: Tyhjää parempi. Suomen Kuvalehti, 5/2017. Otavamedia.
  26. ↑ Leikkaushoito ei paranna polven lukko-oireita Helsingin yliopisto. 9.2.2016. Viitattu 17.2.2019.
  27. ↑ Peltonen M.: Plasebovaikutus on useimmiten tilastollinen harha. THL:n blogi. 13.4.2015. THL. Arkistoitu 23.7.2015.
  28. ↑ McDonald CJ, Mazzuca SA, McCabe GP Jr. How much of the placebo 'effect' is really statistical regression? Stat Med 1983;2:417-27.
  29. ↑ Kienle GS, Kiene H. The powerful placebo effect: fact or fiction? J Clin Epidemiol. 1997; 50:1311-8.
  30. ↑ Olli-Juhani Piri: Plasebo tepsinee, vaikka potilas tietäisikin lääkkeen olevan lumetta. 20.5.2017. http://www.terve.fi/tiede-ja-tutkimus/plasebo-tepsinee-vaikka-potilas-tietaisikin-laakkeen-olevan-lumetta
  31. ↑ a b Pekka Hiltunen: Iso ei. Image 28.10.2010. Sivut 65-73
  32. ↑ Anne Karuvuori: Lumen arvoitus. (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat 5.11.2014, s. B 10-11
  33. ↑ Vase L, Riley JL 3rd, Price DD: A comparison of placebo effects in clinical analgesic trials versus studies of placebo analgesia. Pain, 2003, 104. vsk, nro 3, s. 714–5. PubMed:12406519
  34. ↑ Kennedy, W P., "The Nocebo Reaction", Medical World, Vol.95, (September 1961), pp.203-205.

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Lumelääke&oldid=22547308”