MS-tauti

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Multippeliskleroosi
MS-tautiin liittyvä demyelinisoiva tulehdus mikroskoopilla. Värjäyksessä makrofagi-tulehdussolut näkyvät ruskeina.
MS-tautiin liittyvä demyelinisoiva tulehdus mikroskoopilla. Värjäyksessä makrofagi-tulehdussolut näkyvät ruskeina.
Luokitus
ICD-10 G35
ICD-9 340
OMIM 126200
Tautitietokanta 8412
MedlinePlus 000737
MeSH D009103
Huom! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

MS-tauti eli multippeliskleroosi eli keskushermoston pesäkekovettumatauti (lyhenne MS[1]) on krooninen keskushermoston hajapesäkkeinen tulehdussairaus, jonka oireet aiheutuvat valkean tai harmaan aivoaineen vaurioitumisesta sekä tulehduksen kemiallisten välittäjäaineiden vaikutuksesta hermosoluihin.[2]

MS-tauti rikkoo hermosoluja ympäröivän myeliinivaipan, jonka tehtävänä on suojata solua ja helpottaa hermoston sähköimpulssien kulkua. Myeliinivaipan vaurio johtaa sen alta paljastuvan hermon tuhoutumiseen.[3]

Nykyisin arvellaan, ettei MS-tauti olisi yksi sairaus, vaan kirjo useita eri sairauksia.[4]

Suurin osa tutkijoista pitää MS-taudin oireita aiheuttavia sairauksia autoimmuunitauteina[5]. MS-potilailla havaittu aivo-veriesteen heikentyminen näyttäisi kuitenkin tukevan 1970-luvulla esitettyä teoriaa, jonka mukaan MS-tauti johtuisi päinvastoin immuunipuutoksesta eli immuunijärjestelmän puutteellisesta kyvystä eliminoida elimistöön päätyneitä mikrobeja[6]. Tätä teoriaa näyttäisi tukevan se havainto, ettei tulehduksen sammuttaminen immuunipuolustuksen toimintaa hillitsevillä hoidoilla kykene estämään sairauteen liittyvien kudosvaurioiden syntymistä. Selityksenä on se, että MS-tautiin liittyvät kudosvauriot ja kudoskato eivät edellytä kudosten inflammaatiota.[7]

Myeliinin vaurioituminen heikentää keskushermoston hermosäikeissä kulkevien sähköisten viestien kulkua, mikä ilmenee hermostollisina oireina. Akuutin myeliinituhon jälkeen myeliiniä voi kasvaa takaisin ja oireet saattavat osin parantua. Tulehdusreaktion aiheuttama myeliinin, aksonien ja hermosolujen vaurioituminen ja arpeutuminen[8] johtaa kuitenkin yleensä ajan mittaan toimintakyvyn pysyvään heikkenemiseen.[9][10] Puolet Suomen MS-potilaista sai osa- tai kokoaikaista työkyvyttömyyseläkettä vuonna 2014[11].

Ruotsissa ja Britanniassa on havaittu, että MS-potilailla on lähes kaksinkertainen itsemurhakuolleisuus muuhun väestöön nähden[12].

Etiologia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MS-potilaiden keskushermostossa eli aivoissa ja selkäytimessä on käynnissä dynaaminen prosessi, jossa tulehduspesäkkeitä muodostuu ja korjaantuu jatkuvasti[2]. Magneettikuvissa näkyvää plakkia pidetään merkkinä tulehduksesta, joka vaurioittaa hermojen viejähaarakkeita ja tuhoaa niitä peittävän myeliinivaipan[4]. Myeliini on rasvoista ja valkuaisaineista koostuva solukalvon osa, joka verhoaa hermosyitä parantaen niiden sähkönjohtavuutta.[2] MS-tauti hävittää lisäksi hermoston tärkeitä tukisoluja, kuten myeliiniä muodostavia oligodendrosyyttejä[4]. Näistä vaurioista seuraa heikentynyt kyky välittää hermoimpulsseja.[13]. Laaja ja täydellinen myeliinikato ja siihen liittyvä hermosyyn eli aksonin katkeaminen aiheuttavat pysyviä oireita. Oireiden katoaminen pahenemisvaiheen jälkeen on parhaiten selitettävissä kudosturvotuksen vähentymisellä ja lopullisen vaurion lähellä olleiden, säikähdyksellä selvinneiden hermoratojen toiminnan elpymisellä[14].

Aivojen valkeaan aineeseen sekä selkäytimeen etenkin kaularangan alueelle[15] muodostuu MS-taudissa plakkia[16], joka näkyy magneettikuvauksessa (MRI) radiosignaalin voimistumisena.[17] Plakkia on kahdenlaista: tuoretta eli akuuttia sekä kroonista eli pitkään kehittynyttä. Tuoreet plakit ovat pyöreähköjä, ne kasvavat joka suuntaan ja niiden ympärillä oleva aivokudos saattaa olla turvonnut. Krooniset eli pitkään kehittyneet plakit ovat pitkulaisia.[16] Magneettikuvauksessa löydetty MS-plakki ei korreloi kovin hyvin taudin oireiden kanssa[18] ja tavallisissa magneettikuvissa näkyvien aktiivisten plakkien lukumäärä vähenee taudin edetessä[15]. Taudin edetessä niin pitkälle, että se aiheuttaa jatkuvia oireita ja jatkuvasti etenevää toimintakyvyn heikkenemistä, T2-kuvassa näkyvien muutosten määrä alkaa tasapainottua, mutta aivojen surkastuminen ja koko keskushermoston alueella tapahtuva hermojen viejähaarakkeiden kato lisääntyvät lähes eksponentiaalisesti.

2010-luvun alussa havaittiin, että MS-potilailla esiintyy plakkia myös harmaassa aivoaineessa. Harmaassa aineessa näkyvä plakki on yleensä merkki kognitiivisten kykyjen heikkenemisestä.[16] Harmaan aivoaineen katoa esiintyy etenkin taudin pidemmälle edenneessä muodossa[19].

MS-potilailla on todettu myös aivo-veriesteen heikentymistä[20] ja hypoperfuusiota eli aivojen verenvirtauksen heikkenemistä[21]. Sairauteen liittyvä aivokuoren hermosolujen mitokondrioiden etenevä toiminnanavajaus saattaa selittää oireistoon kuuluvan väsymyksen sekä sen, että pahenemisvaiheista toipuminen muuttuu ajan myötä yhä vaikeammaksi. Erään teorian mukaan oksidatiivisen stressin aiheuttama mitokondrioiden toimintahäiriö saattaisi olla jopa MS-taudin alkusyy.[7] MS-potilaiden vaurioituneissa aksoneissa on havaittu myös glukoositransportterin toimintahäiriöitä[7].

Suurin osa tutkijoista pitää MS-tautia autoimmuunisairautena[22], jonka laukaisevat altistavat geenit yhdessä ympäristötekijöiden sekä ehkä myös tulehdusta aiheuttavien mikrobien kanssa[18]. MS-taudin oireet näyttäisivät liittyvän osalla potilaita keskushermostosta verta poistavien kaulan jugularislaskimoiden tai azygoslaskimon synnynnäisiin rakennemuutoksiin, jotka heikentävät veren virtausta keskushermostossa.[23][24][25]

MS-taudin perinnöllisyydestä tiedetään, että jos identtisistä kaksosista toinen sairastuu MS-tautiin, 30–40 prosentissa tapauksista toinenkin sairastuu. Konkordanssi näyttäisi olevan voimakkaampaa pohjoiseurooppalaisilla ja naisilla (joiden keskuudessa perinnölliset tekijät ovat tästä päätellen tärkeämpiä MS-taudin synnyssä).[26][27] Perheenjäsenen sairastuminen MS-tautiin kymmenkertaistaa yksilön riskin sairastua itsekin MS-tautiin[28].

MS-taudille altistavia geenivariantteja näyttäisi olevan satoja, jotka liittyvät usein merkittävästi immunologisiin reaktioreitteihin ja eräisiin T-solutyyppeihin[29]. MS-tautiriskiin liittyy ainakin HLA-geenejä.[26][27] MS-taudin riskiä kasvattavat tietyt kaksi geeniä noin 30 prosentilla.[30]

Ympäristötekijöiden osuus MS-taudin synnyssä on päätelty siitä, että taudin esiintymisessä on suurta maantieteellistä vaihtelua. Esimerkiksi tarttuvien bakteerien ja virusten on epäilty vaikuttavan taudin syntyyn.[26] Myös ultraviolettisäteilyn pienempi saanti näyttää liittyvän MS-tautiin, mikä selittäisi sen, miksi tauti on yleisempää kauempana päiväntasaajasta. Ultraviolettisäteilyn vaikutus saattaa välittyä D-vitamiinin kautta, jolla on vaikutuksia immuunijärjestelmään.[27]

MS-taudin synnystä on olemassa erilaisia hypoteesejä :[26][31]

  1. Neuraalinen hypoteesi, jonka mukaan MS-tauti saa alkunsa keskushermostossa tapahtuvasta tapahtumasta. Krooninen hermosolujen infektio saa aikaan antigeenien vapautumisen, immuunijärjestelmä herkistyy niille ja hyökkää keskushermostoa vastaan.
  2. Keskushermostossa tapahtuu jostain syystä myeliiniä muodostavien oligodendrosyytti-solujen ohjelmoitua kuolemaa. Tästä seuraa tulehdusvaste ja immuunijärjestelmän herkistyminen.
  3. Molekyylien samankaltaisuusilmiö. Jokin tartuntatautia aiheuttava virus saa aikaan immuunijärjestelmän herkistymisen. Viruksen antigeenit ovat saman kaltaisia kuin keskushermoston autoantigeenit, joten immuunijärjestelmä reagoi ristiin myös keskushermostoa vastaan.
  4. Esimerkiksi virusinfektion seurauksena keskushermostosta vapautuu autoantigeenejä, joille auttaja-T-solut herkistyvät keskushermoston ulkopuolella (todennäköisesti imukudoksessa). Sitten auttaja-T-solut ja muut imusolut siirtyvät keskushermostoon. Tämä on erään oppikirjan[31] mukaan nykyinen käsitys MS-taudin käynnistymisestä.
  5. Immuunipuutoshypoteesi, jonka mukaan MS-tauti on immuunipuutostauti, joka johtuu immuunijärjestelmän puutteellisesta kyvystä eliminoida elimistöön päätyneitä mikrobeja[32].

Esiintyvyys ja altistavat tekijät

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MS-tautia diagnosoidaan nykyisin aiempaa enemmän, mutta ei ole varmuutta siitä, onko kyseessä taudin lisääntyminen vai se, että MS-tauti osataan diagnosoida entistä paremmin uusien aivokuvantamismenetelmien avulla[18].

MS-tauti yleistyi myös 1900-luvun alussa[33]. On arveltu, että se saattoi liittyä teollisen vallankumouksen aiheuttamiin muutoksiin ympäristössä, elintavoissa tai terveydenhuollossa[33]. Teollinen vallankumous johti esimerkiksi naisten lapsiluvun vähenemiseen, ja naisen riski sairastua MS-tautiin pienenee jokaisen synnytyksen myötä[18].

Naisten riski sairastua MS-tautiin oli ennen kaksinkertainen miehiin verrattuna, mutta nykyisin MS-tautiin sairastuu jo neljä naista jokaista miespotilasta kohden[18].

Suurin osa MS-potilaista saa diagnoosin 20 ja 50 ikävuoden välissä, mutta MS-tautiin sairastuu myös lapsia ja vanhuksia[18].

Yli kolme vuotta teini-iässä kestänyt yötyö kaksinkertaistaa riskin sairastua MS-tautiin. Riskin lisääntymistä ei kuitenkaan esiinny silloin, kun työ tapahtuu 20 ikävuoden jälkeen[34].

Lähes kaikki MS-potilaat ovat sairastaneet herpesryhmään kuuluvan Epstein-Barrin viruksen (EBV) aiheuttaman infektion ennen MS-taudin puhkeamista. Viruksen teini-iässä aiheuttama mononukleoosi lisää erityisen paljon MS-taudin riskiä kuten myös oman äidin EBV-infektio raskauden aikana. MS-taudin riski on sitä suurempi, mitä myöhemmällä iällä ihminen sairastuu EBV-infektioon.[35] Alberto Ascherion työryhmän tutkimusten mukaan EBV on yksi MS-taudin keskeisistä syistä.[36]

MS-tautia esiintyy sitä enemmän, mitä kauempana päiväntasaajasta maa sijaitsee[33]. Tämä selittyy osaksi sillä, että MS-tautia esiintyy alueilla, joilla auringon valon määrä on matala ja D-vitamiinin saanti sen vuoksi vähäisempää[37], sillä veren korkeiden D-vitamiinitasojen on havaittu vähentävän sairastumisriskiä[38]. Pohjoiseurooppalaisilla on lisäksi enemmän perinnöllistä alttiutta sairastua MS-tautiin kuin intiaaneilla, inuiiteilla, tummaihoisilla afrikkalaisilla sekä varsin eristyneillä ryhmillä kuten hutteriiteilla.[33]

MS-taudin esiintyvyys on Suomessa maailman korkeimpia[39]. Suomessa todetaan vuosittain noin 200–250 uutta MS-tapausta, ja yhteensä sairastuneita on yli 9 000 henkilöä.[40] Tautia esiintyy Kyrönmaalla enemmän kuin ympäröivillä alueilla, ja siellä esiintyvyys on myös maailman suurimpia.[27]

MS-tauti on yleistynyt voimakkaasti eräissä Sisilian osissa[41].

Taudin kulku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MS-taudin puhkeamisajankohta on yleensä mahdoton määrittää tarkasti, koska osa pesäkkeistä sijaitsee sellaisilla alueilla, että ne eivät aiheuta välttämättä kliinisiä oireita, vaikka ovat havaittavissa magneettikuvista. Siten on mahdollista, että keskushermostossa on MS-taudille tyypillisiä tulehdusmuutoksia vuosienkin ajan ennen kuin plakki osuu oireita aiheuttavalle alueelle, jolloin tauti "nousee pintaan" ja diagnoosi voidaan tehdä. Oireita edeltävää tulehdusjaksoa kutsutaan subkliiniseksi MS-taudiksi, jota esiintyy arvioiden mukaan jopa yhtä paljon kuin kliinistä. Subkliinisen vaiheen aikana magneettikuvassa näkyy yleensä vain muutama plakki.[2]

MS-tautiin liittyy tyypillisesti pahenemisvaiheita eli relapseja, jotka voivat kestää muutamasta päivästä useisiin viikkoihin. Relapsin aikana entiset oireet pahenevat tai ilmaantuu kokonaan uusia oireita. Vakavimmillaan potilas on halvautunut.[4]

MS-taudissa erotetaan kolme päämuotoa sen etenemisen mukaan.

Aaltomaisesti etenevässä (relapsoiva-remittoivassa) tautimuodossa esiintyy aika ajoin pahenemisvaiheita, joiden välillä oireet lieventyvät tai häviävät kokonaan. Pahenemisvaiheiden väli vaihtelee suuresti, muutamasta viikosta jopa muutamiin vuosiin saakka. Ajan mittaan toipuminen pahenemisvaiheista ei tapahdu täydellisesti, ja osa oireista jää pysyviksi. Aaltomaisesti etenevä tautimuoto on yleisin; sitä esiintyy noin 80–85 prosentilla MS-tautia sairastavista.

Pahenemisvaiheen saa aikaa keskushermostoon ilmaantuva tulehdus. Oireiden lieventyminen pahenemisvaiheiden välillä johtuu useista eri tekijöistä:

  • tulehduksen lievittyminen parantaa jo sinällään hermoimpulssien kulkua.
  • vaurioitunut myeliini uusiutuu. Ajan mittaan myeliinin uusiutumiskyky kuitenkin heikkenee ja vaurioita muodostuu enemmän kuin uutta myeliiniä kasvaa.
  • hermoimpulssit pystyvät löytämään vauriokohdan ohittavia, korvaavia kulkureittejä. Hermosto mukautuu näin myeliinivaurioon.

Kahdessa tilanteessa on todettu olevan lisääntynyt alttius pahenemisvaiheille: infektion (yleensä virusinfektio) jälkeiset viikot sekä synnytystä seuraavat kuukaudet. Syynä pidetään tartuntataudin ja raskauden vaikutuksia immuunijärjestelmään.[42]

Aaltomaisesti etenevä MS-tauti muuttuu vuosien kuluessa useimmiten jatkuvasti eteneväksi. Tällöin sitä kutsutaan toissijaisesti eteneväksi (sekundaarisesti progressiivinen tautimuoto). Joillakin potilailla tauti voi kuitenkin pysyä aaltomaisesti etenevänä koko eliniän ajan.

Ensisijaisesti etenevässä (primaaristi progressiivisessa) muodossa MS-tauti etenee jatkuvasti sairauden alusta alkaen. Pahenemisvaiheita ei esiinny lainkaan, vaan tauti etenee tasaisesti alusta alkaen. Oireet johtuvat tässä tautimuodossa pääasiassa hermosolujen vahingoittumisesta eikä tulehduksista. Tämä tautimuoto on vain pienellä osalla MS-tautia sairastavista. Ensisijaisesti etenevä tautimuoto poikkeaa siinä määrin aaltomaisesti etenevästä muodosta, että näitä kahta tautimuotoa on jopa pidetty eri tauteina.

Toissijaisesti eteneväksi MS-taudiksi kutsutaan tautityyppiä, jossa sairauden oireet jatkuvat tai pahenevat relapsien välillä. Pahenemisvaiheita saattaa tulla tai ei tule lainkaan. Noin 60 prosentille aaltomaista MS-tautia sairastavista kehittyy toissijaisesti etenevä tauti, kun ensioireista on kulunut 15 vuotta.

Tästä luokittelusta riippumaton on niin kutsuttu hyvänlaatuinen MS-tauti, joka ei rajoita potilaan elämää merkittävästi ainakaan 15 vuoteen diagnoosin jälkeen. Potilaalla on alkuvaiheessa yksi tai kaksi kohtausta, joista hän toipuu täysin, eikä tauti sen jälkeen pahene eikä toimintakyky huonone pysyvästi. Kyseessä on hyvänlaatuinen MS-tauti vain, jos 10–15 vuotta taudin alkamisen jälkeen toimintakyky on edelleen hyvin vähän huonontunut ja sairaus oli alun perin luokiteltu aaltomaisesti eteneväksi MS-taudiksi.

Hyvänlaatuinen MS-tauti aiheuttaa yleensä puhkeamisvaiheessa esim. aistien lieviä oireita. Hyvänlaatuista MS-tautia sairastavien määrää on vaikea määrittää. Kuolinsyytutkimuksissa on havaittu, että kliinisesti todetuista MS-tapauksista noin 20 prosenttia on hyvänlaatuisia. On myös väitetty, että jopa 20–30 prosentilla on suhteellisen hyvänlaatuinen MS-tauti ja sairauden vaikutukset pysyvät vähäisinä 10–15 vuoden ajan tai pitempäänkin.[43]

Oireet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MS-potilaan oirekuva ja oireiden vaikeusaste vaihtelevat usein hyvin paljon. Lisäksi myös potilaiden välillä on suurta vaihtelua, minkä vuoksi taudin kulkua on vaikea ennustaa. MS-tauti aiheuttaa pahimmillaan sokeutumisen tai kyvyttömyyden kävellä.[18] Noin kaksi kolmesta MS-potilaasta kykenee liikkumaan yleensä vain apuvälineen kanssa noin kaksikymmentä vuotta diagnoosin saamisesta.[44]

MS-taudin oireet riippuvat siitä, minkä hermoston alueella vaurio on tapahtunut ja oireiden esiintymistiheys korreloi aivomuutosten kokonaisvolyymin kanssa[2]. MS-taudin yleisin oire on fyysinen tai kognitiivinen uupumus, josta kärsii 80 prosenttia potilaista[45]. Noin puolella sairastuneista esiintyy kognitiivisia häiriöitä eli muistamiseen ja/tai muuhun tiedonkäsittelyyn liittyviä ongelmia[46]. Kognitiiviset häiriöt ovat yleisin syy siihen, että MS-potilas joutuu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle[47]. MS-tautiin liittyvät kognitiiviset oireet eivät etene kuitenkaan yhtä pitkälle kuin Alzheimerin taudissa[19].

Yli puolella MS-potilaista on jossain taudin vaiheessa päivittäistä elämää haittaavaa kipua, ja noin neljäsosalla potilaista on MS-taudin aiheuttamaa tuntoratavaurioon liittyvää kroonista hermovauriokipua[48]. Jos MS-vaurioita on paljon selkäytimessä, niistä voi seurata virtsan ja ulosteen pidätysongelmia sekä ehkä myös hankaluuksia seksuaalitoiminnoissa[4]. Vakavan pahenemisvaiheen jälkeen saattaa esiintyä esimerkiksi niin vaikeita motorisia häiriöitä, että hampaiden pesu vaikeutuu[49].

Haju- ja makuaistin katoaminen saattaa olla MS-taudin ensimmäinen oire[50].

Yleisimpiä alkuoireita ovat:

  • Näköhäiriöt (näön hämärtyminen, kaksoiskuvat)
  • Yhden tai useamman raajan heikkous tai hallintavaikeudet
  • Tuntohäiriöt, puutumiset, epätavalliset tuntemukset, kuten pistely ja polttelu

Muita MS-taudin oireita ovat edellisten lisäksi:

  • Liiallinen lihasjänteys eli spastisuus (lihasjäykkyys)
  • Lihasvoiman heikkous
  • Koordinaatio- ja tasapainon säilyttämisvaikeudet
  • Häiriöt virtsarakon toiminnassa
  • Kivut, erityisesti hermovauriokivut (neuropaattiset kivut)
  • Heikentynyt lämmönsietokyky.

MS-potilaiden oireita mitataan niin sanotulla EDSS-lomakkeella, jonka kysymykset painottuvat alaraajaoireisiin[15].

Multippeliskleroosi esiintyy usein optiikkanuritiksena[51]. MS-tautia sairastavat huomaavat subakuutin näkökyvyn heikkenemisen, usein liittyen kipuun, joka pahenee silmän liikkeestä, ja vähentyneeseen värintajuun. Varhainen diagnoosi MS-liittyvästä optiikkanuritiksesta auttaa aloittamaan MS-taudin kohdennetun hoidon ajoissa. Kuitenkin oikean hoidon valinnan kannalta on ratkaisevaa noudattaa optiikkanuritiksen vakiintuneita diagnostisia kriteerejä, koska vaihtoehtoisten syiden kirjo on laaja, kuten neuromyelitis optica -spektrihäiriö (NMOSD) ja muut autoimmuuni- tai infektiotilat.

Ennuste

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laajoissa väestötutkimuksissa on havaittu, että MS-potilaat kuolevat keskimäärin 7-14 vuotta muuta väestöä aiemmin. Ero muuhun väestöön on kuitenkin vähentynyt vuosikymmenten kuluessa, ja esimerkiksi tanskalaiset MS-potilaat kuolivat keskimäärin vain 60-vuotiaina vielä vuonna 1993. Puolet MS-potilaiden kuolemista johtuu suoraan MS-tautiin liittyvistä syistä.[52] Muut yleisimmät kuolinsyyt ovat sy­dän- ja veri­suo­ni­taudit, syö­vät ja hengi­tys­sai­raudet. MS-potilaat kuolevat muita useammin myös tulehdustauteihin ja itse­murhiin.[53].

MS-potilaiden eliniän piteneminen on johtanut siihen, että vaikeasti vammaisia MS-potilaita on yhä enemmän[52]. Noin kaksi kolmesta MS-potilaasta kykenee liikkumaan yleensä vain apuvälineen kanssa noin kaksikymmentä vuotta diagnoosin saamisesta. Sähköskoottereiden yleistyminen on parantanut MS-potilaiden liikuntakykyä.[44] Uupumus eli fyysisen ja psyykkisen rasituksen aiheuttama epänormaali väsyminen rajoittaa usein MS-potilaan työ- ja toimintakykyä. Useimmat MS-potilaat jaksavat työskennellä kuitenkin joitain vuosia tai jopa vuosikymmeniä.[54] Vuonna 2014 yli puolet Suomen 7 000 MS-potilaasta (2017 tarkistettu luku on yli 9 000) sai osa- tai kokoaikaista työkyvyttömyyseläkettä[11].

MS-taudista kärsivillä on yleisesti ottaen alentunut syöpäriski, mutta tiettyjen syöpätautien, kuten virtsarakon syövän ja pahanlaatuisten aivokasvainten riski on tavallista suurempi.[55]

MS-tauti saattaa edetä äkillisesti vaikeuttaen liikunta- ja toimintakykyä tai pysyä loppuelämän ajan vain aavistuksena taustalla. Taudin luonteesta johtuen oireet kunkin potilaan kohdalla ovat hyvin yksilöllisiä. Kaikilla potilailla havaittavia ongelmia esiintyy kuitenkin näköhermoston ja tuntohermoston alueillalähde?. MS-taudilla on suotuisampi ennuste silloin, kun taudin ensioireina on näköhermontulehdus[56]. Ne potilaat, joiden magneettikuvissa näkyvä harmaa aivoaine ja aivojen kokonaistilavuus oli pienempi, suoriutuivat muita huonommin viiden vuoden kuluttua tehdystä kognitiivisesta testistä ja saivat huonommat tulokset fyysistä haittaa mittaavasta kyselystä[57].

Vielä 1980-luvulla MS-tautiin ei ollut juuri muuta hoitoa kuin pahenemisvaiheita lievittävä kortisonipulssihoito[58].

Diagnosointi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MS-oireiden vaihtelevuudesta ja moninaisuudesta johtuen varman MS-diagnoosin tekeminen saattaa kestää joskus hyvinkin pitkään. Voimassa olevan hoitosuosituksen mukaan tauti voidaan todeta MS-taudiksi vasta, kun siinä on ollut kaksi pahenemisvaihetta. Nyt neurologit alkavat olla sitä mieltä, että taudinmääritys voitaisiin tehdä aiemmin.[4].

MS-taudin diagnoosin vahvistamiseksi on suljettava pois muut sairaudet, jotka aiheuttavat samanlaisia oireita ja löydöksiä. Näitä ovat mm. aivokasvaimet, vaskuliitti, sarkoidoosi ja Suomessa endeeminen neuroborrelioosi, punkkiborrelioosi, joka voi ilmetä myös optisena hermotulehduksena[4][51].

Jos näköhermon tulehduksen takaa paljastuu MS-tauti, tulehdus lasketaan ensimmäiseksi pahenemisvaiheeksi eli relapsiksi. Pahenemisvaiheet ovat olennainen osa tautia. Ne ovat esimerkiksi päivän tai parin mittaisia jaksoja, jolloin entiset oireet pahenevat tai tulee äkillisesti kokonaan uusia oireita. Vakavimmillaan potilas on halvautunut. Useimmissa tapauksissa ensimmäiset oireet voidaan havaita jo ennen 20 vuoden ikää, mutta niiden tunnistaminen juuri MS-taudista johtuviksi on hankalaalähde?.

MS-diagnoosin vahvistamiseksi on suljettava pois muut samankaltaisia oireita ja löydöksiä aiheuttavat sairaudet. Näitä ovat mm. aivokasvaimet,[59] vaskuliitti ja sarkoidoosi sekä neuroborrelioosi, joka on yksi muoto punkkien levittämästä borrelioosista.

Magneettikuvaus mullisti MS-taudin diagnostiikan 1980-luvulla[60], sillä sen avulla saatiin selville, onko MS-potilaiden aivojen valkeassa aineessa ja etenkin aivokurkiaisessa MS-plakkeja.[59] Hollantilainen Frederik Barkhof on luonut kriteeristön MS-diagnoosin tekemiseksi pelkkien magneettikuvissa näkyvien plakkien perusteella. MS-tauti voidaan diagnosoida, jos magneettikuvissa havaitaan vähintään kolme alla luetellusta neljästä löydöksestä:[61]

  • vähintään yhdeksän plakkia tai yksi varjoaineilla tehostuva niin sanottu akuutti plakki
  • vähintään kolme aivan aivokammioiden tuntumassa olevaa plakkia
  • ainakin yksi aivan aivokuoren alla oleva plakki
  • ainakin yksi plakki pikkuaivoissa tai aivorungossa tai selkäydinkanavan alueella.

Tavanomainen magneettikuvaus ei paljasta kuitenkaan harmaan aivoaineen plakkeja eikä myöskään esimerkiksi kaikkia aivojen valkean aineen muutoksia, sillä magneettispektroskopian eli toiminnallisen magneettikuvauksen (fMRI) avulla on päästy selville siitä, että magneettikuvassa normaalilta näyttävä valkea aine ei ole aina normaalia. 2010-luvun alussa ruvettiin kehittämään diagnostiikkaa, joka huomioisi myös harmaan aivoaineen plakit.[61] Lisäksi kaularangan motoristen ja sensoristen säikeiden vaurioalueet ovat MRI-kuvissa usein normaalin näköisiä[15].

Yksittäiset plakit eivät ole varma osoitus MS-taudista, sillä niitä esiintyy myös muissa sairauksissa ja jopa täysin oireettomilla henkilöillä. Jopa 30–40 prosentilla yli 40-vuotiaista ihmisistä voidaan havaita plakkeja aivoissa. Pelkkiin magneettikuvauslöydöksiin perustuvaa diagnoosia ei voida pitää tämän vuoksi luotettavana, vaan lisäksi on oltava ajallisia muutoksia potilaan neurologisissa oireissa sekä immunologisia poikkeavuuksia aivo-selkäydinnesteessä. Edellä mainitut seikat johtavat siihen, että MS-potilaat saavat usein aluksi diagnoosin kliinisesti eriytynyt oireyhtymä (KEO) ja lopullinen diagnoosi varmistuu vasta pitkän ajan kuluttua.[15]

Selkäydinnesteen tulehdusmuutokset tukevat MS-diagnoosia, mutta niiden puuttuminen ei sulje pois MS-tautia, koska kaikilla MS-potilailla ei niitä ole. Suurin merkitys selkäydinnesteen tutkimuksella onkin MS-taudin erottamisessa muista sairauksista. Hermoratojen toimintaa mittaavien herätevastetutkimusten (VEP, SEP) tarve MS-taudin diagnosoinnissa on vähentynyt magneettikuvauksen yleistymisen seurauksena.

Liitännäissairaudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On viitteitä siitä, että masennus, kaksisuuntainen mielialahäiriö sekä paniikki- ja ahdistuneisuushäiriö ovat huomattavasti tavallista yleisempiä MS-potilailla. Myös lapsuuden aikaiset oppimishäiriöt ovat huomattavasti tavallista yleisempiä lapsilla, jotka sairastuvat aikuisena MS-tautiin.[62] Muita mahdollisia liitännäisiä ovat virtsaelinten syöpä, suolistosairaudet, epilepsia, kaihi ja levottomien jalkojen oireyhtymä[63].

Hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MS-tautiin ei ole parantavaa lääkehoitoa, mutta lääk­keiden on to­dettu vähen­tävän se­kä tau­din pahe­ne­mis­vai­heita et­tä uu­sia, magneet­ti­ku­vassa nä­kyviä tuleh­dus­muu­toksia. Ensimmäisen sukupolven MS-lääkkeet vähensivät pahenemiskohtauksia noin kolmanneksella ja uuden sukupolven natalitsumabi jopa kahdella kolmanneksella[64]. MS-taudissa käytettävät lääkkeet maksavat 1 000–3 000 euroa kuussa, mutta osa pistok­sena annet­ta­vista lääk­keistä kuu­luu Suomessa eri­tyis­kor­vat­ta­vuuden pii­riin.[65]

MS-taudin hoidossa tehokkaimmaksi osoittautuneet lääkkeet ovat Alemtuzumab, Fingolimod, Cladribine, Mitoxantrone, Natalizumab ja Ocrelizumab[66]. D-vitamiinivalmisteet rauhoittavat yliaktiivista immuunijärjestelmää[67] ehkäisten relapseja eli sairauden pahenemisvaiheita[38]. Bakteeritulehdusten, kuten virtsateiden, hampaiden tai poskionteloiden tulehdusten hyvä hoito on myös tärkeää, koska kaikki tulehdukset lisäävät pahenemisvaiheen riskiä. Myös fysioterapialla voidaan lievittää taudin oireita ja ylläpitää potilaan toimintakykyä. MS-taudin oireita hoidetaan joissain maissa myös aivojen verenkiertoa parantavalla kaulan laskimoiden pallolaajennuksella.

Aaltomaisen MS-taudin kulkuun vaikuttava immunomoduloiva lääkitys tulisi aloittaa heti MS-taudin diagnoosin varmennuttua, koska lääkkeillä on osoitettu olevan merkittävä teho ennen kaikkea taudin alkuvaiheessa vallalla olevaan tulehdukseen. Aaltomaiseen tautimuotoon kuuluvia pahenemisvaiheita pyritään estämään immuunijärjestelmän toimintaa muuntavilla lääkkeillä (immunomodulaattorit). Ensilinjan lääkehoitona käytetään beetainterferoneja 1a ja 1b yhdessä glatirameeriasetaatin kanssa. Beetainterferoni ei kuitenkaan hidasta vuonna 2012 suoritetun laajan kanadalaistutkimuksen mukaan MS-taudin aiheuttaman invaliditeetin etenemistä[68]. Jos interferonista ei ole potilaalle apua, vaihdetaan glatirameeriasetaattiin ja päinvastoin[4] Beetainterferoni aiheuttaa aivokudoksen ohenemista, johon ei liity hermosolujen vähenemistä. Oheneminen on kuitenkin ohimenevää.[69] Beetainterferoni ja glatirameeriasetaatti siirtävät seuraavan pahenemisvaiheen tuloa keskimäärin noin vuodella, mutta lääkkeen yksilöllinen teho selviää vasta vuoden tai yli vuoden kestävän hoitojakson kuluttua.[3] Käytännössä melko monet potilaista kehittävät vuosien mittaan lisäksi vasta-aineita interferoniin, jolloin lääke menettää tehonsa.[4]

Aiempia immunomoduloivia lääkityksiä kaksi kertaa tehokkaampi biologinen lääke natalitsumabi (Tysabri) tuli markkinoille vuonna 2006. Natalitsumabi vähentää pahenemisvaiheita kahdella kolmanneksella sekä vähentää myös selvästi magneettitutkimuksissa havaittavia aivomuutoksia. Natalitsumabin varjopuolena on kuitenkin se, että hoitoon liittyy vajaan promillen riski saada progressiivinen multifokaalinen leukoenkefalopatia eli PML-aivotulehdus, joka on pahimmillaan tappava sairaus. Kuukauden annos maksaa lähes 1 800 euroa, mutta Suomessa lääke on ilmainen potilaalle.[64] Natalitsumabihoito toteutetaan sairaalassa kerran kuussa annettavana infuusiona. Natalitsumabihoidot aloitetaan, jos ensilinjan hoidoilla ei saavuteta riittävää vastetta. Natalitsumabia käytetään lisäksi ensilinjan lääkkeenä, jos MS-taudin oirekuva on alkanut erityisen aggressiivisesti.[70]

Markkinoille tuli vuonna 2013 toinen biologinen lääke nimeltä alemtutsumabi (Lemtrada). Se on monoklonaalinen vasta-aine, joka tunnistaa ja tuhoaa CD52-pinta-antigeeniä ilmentävät T- ja B-solut. Alemtutsumabin vähentää tehokkaimmin MS-taudin pahenemisvaiheita, mutta sillä on merkittäviä haittavaikutuksia, joten lääkettä käytetään ensisijaisesti niille potilaille, joiden taudinkuva on erityisen aggressiivinen. Biologiset lääkkeet vähentävät MS-taudin pahenemisvaiheita 80–90 prosenttia lumelääkkeeseen verrattuna, mutta niiden käyttöön liittyy merkittäviä, vakavia ja jopa vuosia lääkkeen käytön jälkeen ilmaantuvia haittavaikutuksia.[70]

MS-potilaalle voidaan määrätä myös vuonna 2012 markkinoille tullutta fingolimodia (Gilenya), joka on ensilinjan pistoshoitoja selvästi tehokkaampi, mutta heikompi kuin biologiset lääkkeet [70]. MS-tautia voidaan hoitaa myös immuunipuolustuksesta vastaavia imusoluja vähentävällä dimetyylifumaraatilla (BG-12, Tecfidera)[71].

MS-taudin pahenemisvaiheita hoidetaan erittäin vahvoilla kortisoneilla, joilla MS-potilaan vointi alkaakin yleensä kohentua päivien ja viikkojen kuluessa[4]. Tässä kortisonipulssihoidossa annetaan suuria kortisoniannoksia suoneen lyhyen ajan kuluessa (tyypillisesti 1 g päivässä kolmen päivän ajan). Kortisoni on voimakas tulehduksia lievittävä (anti-inflammatorinen) ja immuunijärjestelmän toimintaa hillitsevä (immunosuppressiivinen) lääke. Sen vaikutusmekanismia MS-taudissa ei tunneta tarkkaan. Se lievittää joka tapauksessa tulehduksen aiheuttamaa turvotusta keskushermostossa ja helpottaa siten hermoimpulssien kulkua. Kortisoni ei kuitenkaan paranna myeliini- eikä hermovaurioita. Kortisoni tehoaa eri potilaisiin eri tavalla. Kortisoni nopeuttaa pahenemisvaiheen oireiden korjautumista ja vähentää magneettikuvauksella todettavia myeliinivaurioita, mutta sen suotuisa vaikutus kestää vain lyhyen aikaa. Kortisonihoidon vaikutuksesta MS-taudin ennusteeseen pitkällä tähtäimellä ei ole tutkimustietoa. Suurilla kortisoniannoksilla on pidempään käytettynä pahoja sivuvaikutuksia, minkä vuoksi käyttö on rajoitettava mahdollisimman lyhyelle ajanjaksolle. Pienillä kortisoniannoksilla ei ole tehoa MS-taudin hoidossa sen enempää lyhyt- kuin pitkäaikaisessakaan käytössä.

Spastisiteetin hoidossa ovat peruslääkkeitä baklofeeni ja titsanidiini. Baklofeeni on keskushermoston välittäjäaineen gamma-aminovoihappon (GABA) johdannainen, joka vaimentaa selkäytimen yliaktiivisia refleksejä. Pistoksina lihakseen annettava botuliini on käyttökelpoinen lääke joidenkin lihasten spastisuuteen. Botuliini on hermomyrkky, joka on tullut tunnetuksi käytöstään kosmeettisissa hoidoissa. MS-tautiin liittyviä kipuja hoidetaan mm. gabapentiinillä, pregabaliinilla ja amitriptyliinillä, jotka nostavat hermojen kipu- ja ärsytyskynnystä. Gabapentiini on epilepsialääke, joka tehoaa hyvin myös neuropaattisiin kipuihin. Amitriptyliini on vanha depressiolääke, joka toimii kivun lievityksessä eri tavalla ja huomattavasti pienempinä annoksina kuin depression hoidossa. Tulehduskipulääkkeet eivät yleensä tehoa neuropaattisiin kipuihin, eivätkä myöskään opioidit. Poikkeuksena on opioideihin luettu tramadoli, jolla on osoitettu olevan tehoa myös neuropaattisiin kipuihin. Myös kognitiivisia oireita voidaan uusimpien tutkimusten mukaan mahdollisesti lievittää eräillä lääkkeillä. Kognitiivisia toimintoja voidaan myös harjaannuttaa neuropsykologisella kuntoutuksella. Virtsarakon toiminnan häiriöihin on käytettävissä useita lääkkeitä. Uupumuksen hoidossa on kokeiltu amantadiinia. Sen tehosta ei kuitenkaan ole vahvaa näyttöä.

Liiallinen fyysinen rasitus voi pahentaa MS-taudin oireita, joten esimerkiksi liikunta kannattaa jakaa pienempiin, useamman kerran päivässä tehtäviin osasuorituksiin[72]. Sopivantasoinen liikunta pitää yllä MS-potilaiden lihaskuntoa ja tasapainoa, ehkäisee masennusta[73] ja vähentää uupumusta sekä parantaa suolen ja rakon toimintaa. MS-potilaita kehotettiin välttämään liikuntaa vielä 1990-luvun puolivälissä, mutta nykyisin suositellaan liikunnan harrastamista aaltoilevan tautimuodon parempien jaksojen aikana. Liikunta voi johtaa MS-potilailla oireita lisäävään elimistön ylikuumenemiseen, mutta sitä voi ehkäistä riittävällä nesteytyksellä ja liikunnan ja levon sopivalla vuorottelulla.[18]

MS-potilaan hoitoon kuuluu tarvittaessa myös fysioterapia, puheterapia, neuropsykologinen kuntoutus ja toimintaterapia[73].

Yhdysvaltain ruoka- ja lääkevirasto julkaisi vuonna 2020 suosituksen, jonka mukaan MS-tautia sairastavien hammashoidossa ei pitäisi käyttää elohopeaa sisältävää amalgaamia[74].

Kantasoluhoidolla voidaan ehkä joskus tulevaisuudessa pystyä korjaamaan demyelinisaatiota ja muita kudosvauroita[18].

Kannabiksen pitkäaikaisella käytöllä MS-tautipotilailla tehtiin vuonna 2011 tutkimus, jossa selvitettiin kognitiivista tasoa verrattuna MS-potilaisiin, jotka eivät käyttäneet kannabista. Tutkimuksen päähavainto oli, että niillä MS-potilailla, jotka käyttivät kannabista oli enemmän kognitiivisia ongelmia.[75] Italialainen tutkimus selvitti Sativex-lääkkeen vaikutusta potilaiden spastisiteettiin ja jänneheijasteiden herkkyyteen. Tutkimusryhmän hoitamien 20 MS-potilaan Sativex-hoidolla ei todettu olevan merkittävää hyötyä spastisiteettiin.[76]

Health Canada on hyväksynyt kannabisekstraktien reseptikäytön MS-tautiin liittyvän neuropaattisen kivun hoitoon[77]. Isossa-Britanniassa vuonna 2013 julkaistu kaksoissokkoutettu satunnaistettu tutkimus vertasi Sativex-lääkettä yhdessä ensilinjan kivunhoidon kanssa. Mukana oli 339 potilasta. Ensimmäisessä vaiheessa potilaat jaettiin kahteen ryhmään jossa 167 sai Sativex-hoitoa ja 172 sai lumehoitoa. Tässä vaiheessa ei tilastollisesti merkittävää eroa kivun helpottaneiden määrässä ollut hoitoryhmien välillä 14 viikon kuluttua hoidon aloittamisesta, vaikka viikon 10 kohdalla ero oli näkyvissä. Eli kipu helpottui ensimmäisessä vaiheessa yhtä monella sekä lume että hoitoryhmässä. Tutkimuksen toisessa vaiheessa tutkittiin oireiden palaamista. Tässä vaiheessa oireet palasivat tilastollisesti nopeammin lumehoitoryhmässä.[78]

Brain-lehden heinäkuun 2003 numerossa Lontoon neurologisen instituutin University Collegen tutkijat raportoivat, että synteettisen kannabisagonistin WIN 55,212-2 käyttö toi "huomattavaa neurologista suojausta" multippeliskleroosin eläinmalleissa. Tutkijat päättelivät, että kannabis voisi vähentää MS-taudin oireita ja taudin aiheuttamaa kroonista invaliditeettia.[79] Tutkijat Alankomaiden Vrija University Medical Centerin neurologian osastolta raportoivat myös ensimmäistä kertaa vuonna 2003, että THC:n oraalinen käyttö saattaisi vahvistaa MS-potilaiden immuniteettijärjestelmää..[80]

Laskimoiden vajaatoiminnan kirurginen hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
CCSVI balloon dilatation of stenosed jugular veinselvennä

Krooninen keskushermoston laskimoiden vajaatoiminta (CCSVI, Chronic cerebrospinal venous insufficiency) on italialaisen laskimoasiantuntija Paolo Zambonin vuonna 2009 nimeämä tutkimuslöydös[81]. Kansainvälinen laskimosairauksia tutkivan järjestön (International Union of Phlebology) mukaan CCSVI on laskimosairaus, minkä synnyn taustalla on jo sikiövaiheessa tapahtunut kehityshäiriö.[24][25] CCSVI tarkoittaa keskushermostosta verta poistavien kaulan jugularislaskimoiden tai azygoslaskimon rakennemuutoksia, jotka heikentävät verenvirtausta laskimossa ja keskushermostossa. Zambonin tutkimuslöydös on liitetty MS-tautiin ja kolmen julkaistun meta-tutkimuksen mukaan CCSVI ilmenee useammin MS-diagnosoiduilla kuin terveillä verrokeilla[23][82][83]. Tiedekentällä CCSVI on erittäin kiistanalainen ja erityisesti näkemyserot ovat korostuneet neurologisen tieteenhaaran ja CCSVI tutkijoiden (verisuoni, radiologia)kesken[84]. Yksi suurimmista ongelmista on ollut CCSVI:n diagnosointi ja eri tutkijat ovatkin saaneet hyvin erilaisia tutkimustuloksia. On esitetty, että erilaiset tutkimustulokset johtuisivat erilaisista tutkimusmetodeista ja uusi mittausmetodi vaatisi lisäkoulutusta[85]. CCSVI:n yleisin hoitomuoto on laskimon pallolaajennus.

Useimmissa tehdyissä alustavissa kliinisissä tutkimuksissa laskimoiden pallolaajennuksella on todettu positiivisia vaikutuksia MS-tautipotilaiden oireisiin.[86][87][88][89][90][91][92][93][94][95][96][97][98] Tosin CCSVI laskimoahtaumissa käytettyjä toimenpiteitä tutkitaan edelleen, jotta tietyt ongelmakohdat saataisiin ratkaistua. Zamboni et al totesivat jo pilottitutkimuksessaan 2009, että noin puolella (47 %) operoiduista MS-tautipotilaista pallolaajennuksella avattu jugulaarilaskimo ahtautui uudelleen 1,5 vuoden tarkkailuaikana.[99] Myös Veroux et al tekemässä tutkimuksessa osoittautui, että pallolaajennus oli riittämätön toimenpide osalle operoiduista MS-tautipotilaista. He luokittelivat tutkimansa MS-diagnosoidut kolmeen ryhmään ja vakavasti hidastuneen virtauksen ryhmässä (juglaarilaskimon tyhjenemisaika yli 6 sekuntia) noin kolmasosalla pallolaajennuksella ei saavutettu virtauksen korjaantumista. Lievemmissä virtausongelmissa (tyhjenemisaika 4–6 sekuntia) pallolaajennus sen sijaan korjasi virtausnopeutta lyhyellä aikavälillä mitattaessa.[100] Edellä mainituista syistä MS-tautipotilaille suositellaan malttia, jotta tutkimustyö niin ilmiön kuin sen hoitomenetelmän suhteen on edennyt riittävästi.

Ensimmäisen kliinisen tutkimuksen CCSVI laskimoahtaumien hoitamisesta pallolaajennuksella toteutti Paolo Zambonin tutkimusryhmä, ja sen tulokset julkaistiin Journal of Vascular Surgery tiedejulkaisussa, loppuvuodesta 2009. Tässä pilottitutkimuksessa oli mukana 65 MS-tautipotilasta, kolmesta eri tautimuodosta (35 RR, 20 SP ja 10 PP). Tehdyn pallolaajennuksen vaikutuksia mitattiin 18 kk:n ajan. Tutkimuksessa todettiin, että pallolaajennus oli turvallinen hoitotoimenpide. Pallolaajennuksen myötä mitattiin laskimopaineen pieneneminen operoiduissa jugulaari- ja azygoslaskimoissa. MS-taudin liittyviä muutoksia todettiin erityisesti RR-muotoa sairastavassa ryhmässä; pahenemisvaiheiden määrä väheni, aktiivisten MS-leesioiden määrä laski (50 % > 12 %), potilaiden toimintakyky parantui merkittävästi. Elämänlaadun pisteytyksien (physcical ja mental QOL) parantumista todettiin kaikissa tautimuotoryhmissä (paitsi mental QOL ei muuttunut SP ryhmässä).[86]

MS-taudissa fatiikki on yksi sairauden vaikeimmaksi koetuista oireista, eikä sen mekanismeja tunneta kovinkaan hyvin.[101][102][102][103][104] Fatiikin helpottuminen on todettu eri CCSVI tutkimuksissa ja Malagoni et al esittivätkin, että fatiikki voi olla CCSVI:stä johtuvaa. He kartoittivat 31 MS-tautipotilaan fatiikin tasoa FSS ja MFIS kartoituksella ennen laskimo-operaatiota sekä 1kk, 6 kk ja 12 kk operaation jälkeen. Operaation jälkeen tehdyissä mittauksissa todettiin fatiikin merkittävää vähenemistä sekä 6 minuutin kävelytestien tulosten parantumista.[87] Marian Simka ja kumppanit kartoittivat myös laskimo-operaatioiden vaikutuksia MS-tautipotilaiden fatiikkiin. Heidän tutkimukseen osallistui 340 MS-tautipotilasta, joiden fatiikki arvioitiin FSS pisteytyksellä ennen operaatiota ja 6 kk operaation jälkeen. Tulosten vertailu osoitti, että fatiikki oli vähentynyt merkittävästi operaation myötä. Tutkijat havaitsivat myös, että erityisesti vaikeaa fatiikkia kokeneilla MS-tautipotilailla oire helpottui keskimääräistä enemmän.[89] Stanfordin yliopiston (USA) tunnettu verisuonikirurgi Michael Dake julkaisi oman pilottitutkimuksensa alustavia tuloksia verisuoniasiantuntijoiden kansainvälisessä konferenssissa (ISET, 2011). Stanfordin operoitiin 30 MS-tautipotilasta ja vuoden kuluttua operaatiosta tehdyssä kartoituksessa todettiin, että MS-fatiikki oli vähentynyt noin puoleen entisestä.[88]

Stanfordin yliopiston lisäksi kolme muutakin yhdysvaltalaista tutkijaryhmää julkaisi tuloksiaan vuoden 2012 aikana. Kalifornialaistutkijat (Hubbard et al) analysoivat 259 MS-tautipotilaan verenvirtauksia ja operoivat CCSVI ahtaumia. Hoitotoimenpiteen tuloksellisuutta arvioitin 1 kk ja 6 kk operaation jälkeen MSIS-29 mittaristolla (Multiple Sclerosis Impact Scale). Fyysistä ja psyykkistä vaikutusta mittaavan MSIS pisteytyksen mukaan operaatio paransi tilastollisesti merkittävästi MS-tautipotilaiden tilaa. Yhden kuukauden tarkastuskohdassa potilaiden fyysistä tilaa arvioiva MSIS-pisteytys kohosi 67,9 prosentilla potilaista ja 6 kk:n kohdalla 53,6 prosentilla potilaista pisteytys osoitti parempaa tilannetta. Psyykkisen osa-alueen MSIS-pisteytys oli kohentunut 1kk ja 6 kk kohdalla noin puolella potilaista (53 % ja 44,4 %).[90] Chicagon yliopiston tutkimuksessa (Ferral et al) MS-tautipotilaiden laskimoahtaumia todettiin katetri venografialla 95 prosentilla tutkituista MS-tautipotilaista (n=94). Oireiden helpottumista Chicagon tutkijat havaitsivat 55 prosentilla operoiduista. Heidän tutkimuksessa hieman vajaalla puolella operoiduista oli MS-taudin progressiivinen tautimuoto.[105] Maaliskuussa 2012 pidetyssä radiologien konferenssissa (San Francisco) New Yorkin tutkimusryhmän edustaja Kenneth Mandato esitteli 192 MS-tautipotilaalle (96 RR, 66 SP, 30 PP) tehdyn operoinnin tuloksia. Laskimo-operaatioiden vaikutuksia mitattiin kyselytutkimuksena, missä kartoitettiin mm. fyysistä toimintakykyä, fatiikkia, seksuaalista toimintakykyä, emotionaalista sekä kognitiivista tilannetta. Tulosten analysointi osoitti, että operoinnista selkeämmin hyötyivät vähemmän aikaa (alle 10 vuotta) MS-tautia sairastaneet. Fyysisen toimintakyvyn osalta kaikkiaan 75 % operoidun kohdalla todettiin parantumista lyhyellä aikavälillä.[97]

Yhdysvaltalaistutkijoiden lisäksi vuonna 2012 julkaistiin kaksi Paolo Zambonin tutkimusryhmän kartoitusta laskimoiden operoinnista. Functional Neurology tiedejulkaisussa esiteltiin tutkimus, missä selviteltiin laskimo-operaation tuloksellisuutta kahden vuoden aikavälillä. Tutkimus kohdentui RR-tautimuotoa sairastaviin MS-potilaisiin, joista 29 tilaa arvioitiin niin laskimoiden virtauksien kuin neurologisen tilan osalta. Pallolaajennuksen hemodynaamista tilaa seurattiin kolmen kuukauden välein tehdyssä ultraääni mittauksessa (Echo Color Doppler). Kahden vuoden aikana 16 MS-tautipotilaan jugulaarilaskimoiden virtaus säilyi hyvänä, mutta 11 potilaan kohdalla operaatio suoritettiin kahdesti ja kahdelle potilaalle kolmesti. MS-taudin pahenemisvaiheiden osalta todettiin tilastollisesti merkittävää vähenemistä; kahden vuoden aikana pahenemisvaiheiden keskiarvo oli 0,45 ja operaatiota edeltävänä kahden vuoden aikajaksona vastaava lukema oli 0,76 (p=0,021). MS-taudin invaliditeettiä osoittava EDSS arvo oli myös laskenut tilastollisesti merkittävästi neljän vuoden aikavälillä; kaksi vuotta ennen operaatiota mitattu ryhmän keskiarvo oli 2,27 ja kaksi vuotta operaation jälkeen ryhmän EDSS pisteiden keskiarvo oli 1,98 (p=0,037). Tutkijoiden mukaan operoitujen tilanteen kohentuminen liittyy todennäköisesti virtausesteiden korjaamiseen ja sen myötä parempaan verenvirtaukseen aivoissa. Tämän tutkimuksen tärkeä havainto oli myös se, että huomattavalla osalla potilaista operoitu kaulan jugulaarilaskimo ahtautuu uudelleen.[91] Edellä mainittuun ongelmaan liittyen laskimosairauksien tiedelehti Phlebology julkaisi tapaustutkimuksen (Zamboni et al), missä italialaisella MS-tautia sairastavalla naisella pallolaajennuksen jälkeen todettiin hyvä hoitovaste, mutta todetut hyödyt katosivat kohtalaisen nopeasti. Kun naisen jugulaarilaskimoita tutkittiin tarkemmin, niin todettiin että kaulan omohyoid-lihas painoi jugulaarilaskimoa, estäen kunnollisen verenvirtauksen. Kyseinen lihas operoitiin kirurgisesti ja potilaan neurologisessa tilassa todettiin selkeä kohentuminen. Kaksi vuotta kirurgisen operaation jälkeen naisen EDSS arvo oli laskenut kaksi pistettä ja potilaan tuntohäiriöt sekä fatiikki olivat poistuneet.[92]

Radak et al toteuttivat kliinisen tutkimuksensa paljolti samanlaisena kuin Zambonin ryhmän pilottitutkimus ja heidän tutkimus julkaistiin 2013 Phlebology lehdessä. Heidän tutkimukseen valittiin 72 MS-tautipotilasta (44 RR, 20 SP, 4 PP sekä 4 benigni), joiden tilaa seurattiin 1 kk, 6 kk ja 12 kk kohdissa. Operaatioiden tulos ilmeni hemodynaamisten mittauksien ja arvojen parantumisena. Zambonin pilottitutkimuksen mallia noudattaen, myös tässä tutkimuksessa todettiin laskimopaineen merkittävä väheneminen jugulaarilaskimossa (P < 0.05). Operaatioiden myötä potilaiden invaliditeettiä osoittava EDSS pistetys väheni merkittävästi (P < 0.01) ja noin puolet operoiduista ilmoitti tilansa kohentumisesta.[106]

Yhdysvallat-Italia yhteistyössä tehty tutkimus (Zivadinov et al) julkaistiin Journal of Vascular and Interventional Radiology:ssa 2013. Tutkimuksen keskiössä oli pallolaajennuksen vaikutus selkäydinnesteen virtaukseen sekä potilaiden neurologiseen tilaan. Pilottitutkimukseen osallistui 15 MS-tautipotilasta, joilla todettiin myös CCSVI. Tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään, joista ”välittömästi operoitavat” (8)operoitiin heti tutkimuksen alussa ja loput seitsemän eli viiveryhmä 6 kk kohdalla. Selkäydinnesteen virtaus arvioitiin kaikilta ennen ensimmäistä operaatiota ja mittauksen tulos oli se, että ryhmillä ei ollut merkityksellistä eroa virtauksessa tuolloin. Seuraava mittaus tehtiin 6 kk:n kohdalla ja tuolloin todettiin merkittävä ero operoitujen hyväksi (p=0.001). Tässä pilottitutkimuksessa tutkimuksessa todettiin yhteys hitaamman selkäydinnesteen virtauksen ja MS-taudin kliinisten oireiden ja MRI kuvien suhteen.[107]

Cardiovascular Interventions julkaisi alkuvuodesta 2014 Zorc et al tutkimuksen, missä mitattiin erilaisilla mittareilla (MSIS-29, FSS, MFIS, OAB-V8) laskimoiden operoinnin vaikutuksia MS-tautipotilaiden elämänlaatuun. Yhteensä 72 MS-tautipotilasta operoitiin ja vaikutuksia analysoitiin 3 kk, 6 kk ja 12 kk operaation jälkeen. Tutkimuksessa todettiin erittäin selkeä fatiikin väheneminen FSS mittarilla (p=0,001), MFIS-pisteet (fyysinen, psykologinen, kognitiivinen mittaus) laskivat merkittävästi (p<0.05) ja myös virtsarakon toimintaan mittaava OAB-V8 mittauksen tulos oli vähentynyt (p<0.01). Elämänlaatua mittaavan MSIS-29 pisteet osoittivat myös operoitujen elämänlaadun parantuneen merkittävästi (p>0.01).[108] Toinen 2014 julkaistu (Scalise et al, Phlebology) kliininen tutkimus keskittyi selkeämmin arvioimaan toimenpiteen vaikutuksia verenvirtaukseen. Kaikkiaan 45 MS/CCSVI-potilaalle tehtiin laskimo-operaatio ja tilannetta arvioitiin uudelleen 3 kk operaation jälkeen. Laskimoiden toimintaa kuvaavat arvot (VH ja VHISS) olivat merkittävästi vähentyneet operaation jälkeen, mutta ei kaikilla. Neurologisessa arviossa EDSS arvo oli merkittävästi pienempi kuin ennen operaatiota (−5.5 %, p < 0.001).[95]

CCSVI muutosten ja MS-taudin välistä yhteyttä on tutkittu paljon ja monissa tutkimuksissa on havaittu, että CCSVI muutoksia todetaan terveillä henkilöillä yhtä paljon kuin MS-tautia sairastavia. Italiassa tehdyssä tutkimuksessa oli mukana 68 MS-tautia sairastavaa ja 68 tervettä vapaaehtoista. CCSVI muutoksia haettiin väridoppler-ultraäänellä. Tutkimuksen suorittaja oli sokkoutettu ryhmien suhteen. Tässä tutkimuksessa ryhmien välillä ei ollut eroa CCSVI muutosten suhteen. CCSVI muutoksia todettiin 21:llä potilaalla (30,9 %) ja 23:lla kontrolli (33,8 %). Lisäksi havaittiin, että kliinisesti CCSVI positiivisilla ja negatiivisilla MS-tautipotilailla ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa taudin vaikeusasteesta.[21] Aiemmin julkaistu italialainen tutkimus ei myöskään pystynyt todentamaan CCSVI muutosten ja MS-taudin välistä yhteyttä.[109] Aiemmin julkaistu italialainen tutkimus ei myöskään pystynyt todentamaan CCSVI muutosten ja MS-taudin välistä yhteyttä.[110] Samanlaisiin tuloksiin on päätyneet myös useat muut tutkimusryhmät omissa tutkimuksissaan.[111][112][113][114][115][116][117][118] 2013 marraskuussa valmistuneessa espanjalaisessa tutkimuksessa seurattiin CCSVI muutosten vaihtelua ajallisesti. Tutkimuksessa seurattiin 52 MS-tautipotilasta ja 28 tervettä kontrolliahenkilöä ekstra- ja transkraniaalisen väridopplerin avulla. Alkuvaiheessa viidellä MS-potilaalla todettiin CCSVI muutoksia. Yhdelläkään kontrolliryhmän henkilöllä muutoksia ei ollut. 16 viikon kohdalla tehdyssä uudessa tutkimuksessa kolmelta MS-potilaalta ei voitu todentaa aiemmin nähtyjä muutoksia. Tutkijat päätyivät pitämään väridopplerin avulla tehtyä CCSVI diagnostiikkaa epäluotettavana[119]

Harvardissa tutkijat yrittivät mallintaa Zambonin hypoteesia koe-eläimillä. Kokeessa hiirille tehtiin toimenpide, jossa molemmin puolin jugularis-laskimot ligeerattiin huonontaen näin laskimopaluuta. Negatiivisena kontrollina oli lume-operaatio ryhmä ja positiivisessa kontrolliryhmässä hiirille indusoitiin enkefalomyeliitti. Hiiriä seurattiin 6kk. Tämän jälkeen hiirille tehtiin CT-venografia ja histopatologinen analyysi. Ligeerauskäsittelyn saaneilla ei havaittu tulehduksellisia muutoksia tai demyelinisaatiota.[120] Paolo Zamboni totesi vastineessaan, että tutkimus vahvisti CCSVI:n vaikuttavan aivojen verenvirtaukseen, sillä vain laskimoahtautetuilla hiirillä ilmeni MS-diagnosoiduillakin todettua hypoperfuusiota eli verenvirtauksen heikkenemistä aivoissa.[21]

Buffalossa tehty PREMISe-tutkimus (The Prospective Randomized Endovascular Therapy in MS) julkaisi omat tuloksensa American Academy of Neurology vuosikokouksessa San Diegossa tänä vuonna. Heidän tutkimuksessaan oli mukana 30 MS-potilasta. Ensimmäisessä vaiheessa tutkittiin endovaskulaaristen toimenpiteiden turvallisuutta ja tutkimuksessa oli mukana 10 MS-tautipotilasta. Toisessa vaiheessa 20 MS-potilasta jaettiin kahteen ryhmään satunnaisesti. Toisessa ryhmässä oleville tehtiin endovaskulaarinen toimenpide ja toisessa ryhmässä lume-toimenpide. Tutkijat eivät saaneet eroja kliinisissä oireissa, MRI kuvaus löydöksissä eikä elämänlaadussa ryhmien välillä.[121] PREMISE-tutkimuksessa ei myöskään todettu operaation jälkeen eroa verenvirtauksessa operoitujen ja lume-toimenpide ryhmän kesken. Erityisesti tämä seikka tutkimuksessa herätti kritiikkiä, sillä toimenpiteen tarkoitus on korjata verenvirtausta .[122]

Italiassa tehtiin tutkimus 33 eri keskuksessa hoidettujen potilaiden voinnista ennen ja jälkeen toimenpiteen. Tutkimuksen tiedot kerättiin potilailta saatujen kyselykaavakkeiden myötä. Tässä tutkimuksessa mukana oli 462 potilasta. Seuranta-aika oli 31 viikkoa. EDSS mittarilla mitattuna ennen ja jälkeen toimenpiteen ei voinnissa ollut merkittävää paranemista. Tutkimuksessa potilaiden invaliditeettiä osoittava EDSS arvo oli poikkeuksellisen korkea (keskiarvo 5.1). Haittavaikutuksia ilmeni 3,25 prosentilla hoidetuista ja tutkijat päätyivät pitämään haittavaikutusten riskiä suurena verrattuna siihen, että tutkimuksessa ei voitu todeta hyötyä toimenpiteestä. Operoiduista potilaista kuitenkin 53 prosenttia vastasi kliinisen tilanteensa parantuneen operaation jälkeen. Tutkimuksen suurena ongelmana kuitenkin on kontrolliryhmän puuttuminen ja näin ollen toimenpiteen plasebo-efektiä ei tässä tutkimuksessa voitu ottaa huomioon. Tutkijat päätyivätkin, että endovaskulaarista hoitoa ei tule suositella potilaille. [123]

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisimmat tiedot mahdollisesta MS-taudista ovat 1300-luvulta: Pyhän Lidwinan elämäkerran mukaan hän sairastui vuonna 1396. Elämäkerrassa esitetyn taudinkuvan perusteella pidetään mahdollisena, että hänellä olisi ollut MS-tauti.[124] Vuonna 1868 Jean-Martin Charcot määritteli MS-taudin erillisenä tautina, ja hän myös kuvasi siihen liittyvän demyelinisaation ja aksonikadon.[124]

MS-tauti oli pitkään lääketieteelle suuri arvoitus, eikä sen syntymekanismia täysin tunneta vieläkään. Vielä 1900-luvulla viralliset näkemykset sen syistä vaihtelivat useaan otteeseen – sairautta saatettiin pitää esimerkiksi verenkierron toimintahäiriönä.[125] Tietämys sairaudesta alkoi lisääntyä nopeasti vasta aivan vuosisadan lopussa.[126]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Birnbaum, Gary: Multiple Sclerosis. Oxford University Press, 2009. ISBN 9780199748419 (englanniksi)
  • Elovaara, Irina; Pirttilä, Tuula; Färkkilä, Markus ja Hietaharju, Aki (toim.): Kliininen neuroimmunologia. Helsinki: Yliopistopaino, 2006. ISBN 951-570-688-2

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Lyhenneluettelo 25.04.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 24.5.2013.
  2. ↑ a b c d e Laura Airas. Demyelinaatiomuutokset aivojen magneettikuvauksessa sattumalöydöksenä - mitä kerron potilaalle? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2009;125(11):1201–7.
  3. ↑ a b MS-tauti Hyvä Terveys. 24.9.2009. Viitattu 2.10.2021.
  4. ↑ a b c d e f g h i j MS-tautia ei osata parantaa, mutta lääkkeillä pystytään lykkäämään ja lievittämään sen pahenemisvaiheita. Hyvä Terveys 24.9.2009.
  5. ↑ Immune mediated disease. National MS-Society
  6. ↑ Lamoureux G. et al: Multiple sclerosis: a multi-specific immune deficiency disease. Ann Immunol (Paris). 1977 Jan-Mar;128(1-2):531–6.
  7. ↑ a b c Mithu Storoni, Gordon T. Plant: The Therapeutic Potential of the Ketogenic Diet in Treating Progressive Multiple Sclerosis Multiple Sclerosis International. 2015. Viitattu 4.3.2020. (englanniksi)
  8. ↑ Astrocyte characterization in the multiple sclerosis glial scar. Neuropathology and Applied Neurobiology (2003), 29, 434–444
  9. ↑ Elovaara ym. 2006, s. 107
  10. ↑ Donaghy, Michael: ”Weakness II: Spinal cord lesions”, Neurology, s. 64. (Second edition) Oxford University Press, 2005. ISBN 978-0-19-852636-0 (englanniksi)
  11. ↑ a b Kelan tilastollinen vuosikirja 2014, sivu 47. http://www.kela.fi/documents/10180/1630875/Kelan_tilastollinen_vuosikirja_2014.pdf/44e2ca21-0dac-4320-bd42-a03a6757ea62 (Arkistoitu – Internet Archive)
  12. ↑ Pauline Anderson: Suicide Rate Almost Double in Patients with MS. Medpagetoday.com 8.10. 2015
  13. ↑ Birnbaum 2009, s. 19
  14. ↑ Juhani Ruutiainen, Tärkeää tietoa sairastuneelle. Suomen MS-liiton julkaisusarja n:o 1
  15. ↑ a b c d e Markus Huotari: Sekundaarisprogressiivisten ms-potilaiden kaularangan hermoratojen diffuusioarvojen korrelaatio potilaiden kliinisiin oireisiin ja oireiden kestoon. Syventävien opintojen kirjallinen työ. Tampereen yliopiston lääketieteen laitos. Radiologia. Kesäkuu 2011. Sivu 18.
  16. ↑ a b c Janne Ora: Magneettikuva auttaa näkemään aivojen ja valkean aineen salat. (Arkistoitu – Internet Archive) Avain 3/2011. S. 20.
  17. ↑ Valanne, Leena: ”Aivojen kuvaus”, Radiologia, s. 510–511. WSOY, 2005. ISBN 951-0-29626-0
  18. ↑ a b c d e f g h i Denise Mann: Top 10 Myths About Multiple Sclerosis. Health.com-sivusto. http://www.health.com/health/gallery/0,,20639276,00.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. ↑ a b MS and Dementia Risk. http://ms.newlifeoutlook.com/ms-and-dementia-risk/2/
  20. ↑ Minagar A1, Alexander JS: Blood-brain barrier disruption in multiple sclerosis. Mult Scler. 2003 Dec;9(6):540–9. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/14664465
  21. ↑ a b Zamboni, Paolo. Comment on "Ligation of the jugular veins does not result in brain inflammation or demyelination in mice". PLoS One. 2012;7(3):e33671. doi: 10.1371/journal.pone.0033671. Epub 2012 Mar 21
  22. ↑ http://www.nationalmssociety.org/What-is-MS/Definition-of-MS/Immune-mediated-disease
  23. ↑ a b Andreas Laupacis, Erin Lillie, Andrew Dueck, Sharon Straus, Laure Perrier,Jodie M. Burton, Richard Aviv, Kevin Thorpe, Thomas Feasby and Julian Spears. Association between chronic cerebrospinal venous insufficiency and multiple sclerosis: a meta-analysis. CMAJ November 8, 2011 vol. 183 no. 16. doi: 10.1503/cmaj.111074
  24. ↑ a b Lee BB, Baumgartner I, Berlien P, Bianchini G, Burrows P, Gloviczki P, Huang Y, Laredo J, Loose DA, Markovic J, Mattassi R, Parsi K, Rabe E, Rosenblatt M, Shortell C, Stillo F, Vaghi M, Villavicencio L, Zamboni P. Diagnosis and Treatment of Venous Malformations Consensus Document of the International Union of Phlebology (IUP): updated 2013. Int Angiol. 2014 Feb 25. PMID: 24566499
  25. ↑ a b Byung-Boong LEE. Venous embryology: the key to understanding anomalous venous conditions. Phlebolymphology. 2012;19(4):170–1
  26. ↑ a b c d Birnbaum 2009, s. 9–11
  27. ↑ a b c d Elovaara ym. 2006, s. 100–101
  28. ↑ Health.com-sivusto. http://www.health.com/health/gallery/0,,20639276,00.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  29. ↑ Anu Kemppinen Studies on Causes of Multiple Sclerosis: From Genes to Transcriptome. Väitöskirja. https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/80282/51ee4bde-32ca-4efb-8aef-62232d488a3f.pdf?sequence=1
  30. ↑ MS-taudin tutkimuksessa läpimurto, Hs.fi (Arkistoitu – Internet Archive)
  31. ↑ a b Elovaara ym. 2006, s. 104–108
  32. ↑ Ann Immunol (Paris). 1977 Jan-Mar;128(1-2):531–6. Lamoureux G. et al: Multiple sclerosis: a multi-specific immune deficiency disease. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/848902]].
  33. ↑ a b c d Birnbaum 2009, s. 7–8
  34. ↑ Nuorten yötyö lisää MS-taudin riskiä Yle Uutiset. Viitattu 13.11.2020.
  35. ↑ Miia Soininen: EBV on MS-taudin riskitekijä ihonväristä riippumatta. Lääkärilehti 8.9.2017. https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/ebv-on-ms-taudin-riskitekija-ihonvarista-riippumatta/
  36. ↑ Tienari, Pentti: Tarina Epstein-Barr -viruksesta ja MS-taudista. Avain. Neurologinen aikakauslehti, 2022.
  37. ↑ Väitöstilaisuus Oulun yliopistossa. 2.6.2016. http://www.oulu.fi/yliopisto/node/38658
  38. ↑ a b Vitamin D deficiency in multiple sclerosis. https://touchneurology.com/insight/vitamin-d-deficiency-in-multiple-sclerosis/
  39. ↑ MS-taudin esiintyvyys on yleistynyt Pohjois-Suomessa. Iltalehti 6.6.2016. http://www.iltalehti.fi/terveys/2016060621686309_tr.shtml
  40. ↑ Perustietoa MS-taudista 30.12.2010. Biogen Idec Finland Oy. Viitattu 8.3.2011.[vanhentunut linkki]
  41. ↑ High Prevalence and Fast Rising Incidence of Multiple Sclerosis in Caltanissetta, Sicily, Southern Italy
  42. ↑ Birnbaum 2009, s. 71
  43. ↑ http://www.msmaailma.fi/tietoa-ms-taudista/mikae-ms-tauti-on/ms-tautityypit-32.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  44. ↑ a b Maria Joao Almeida: Multiple Sclerosis Prognosis and Life Expectancy - Multiple Sclerosis News Today multiplesclerosisnewstoday.com. Viitattu 2.10.2021. (englanti)
  45. ↑ Marianne Zitting: 16 MS-taudin oiretta. Iltalehti 12.7.2013. http://www.iltalehti.fi/terveys/2013071217258570_tr.shtml
  46. ↑ Laura Leinonen: -taudin kognitiiviset ja neuropsykologiset oireet. Tampereen yliopiston lääketieteen yksikkö.
  47. ↑ Is There a Link between MS and Dementia? http://ms.newlifeoutlook.com/ms-and-dementia-risk/
  48. ↑ Maija Haanpää 12.08.2002: Multippeli skleroosi ja kipu.
  49. ↑ MS-tauti ja suun terveys. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/51676/Kriikkula%20Jaana.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  50. ↑ Moni sairaus voi viedä haju- ja makuaistin. Uutispalvelu Duodecim. http://www.terve.fi/flunssa/moni-sairaus-voi-vieda-haju-ja-makuaistin
  51. ↑ a b Petzold A, Fraser CL, Abegg M, Alroughani R, Alshowaeir D, Alvarenga R, Andris C, Asgari N, Barnett Y, Battistella R, Behbehani R, Berger T, Bikbov MM, Biotti D, Biousse V, Boschi A, Brazdil M, Brezhnev A, Calabresi PA, Cordonnier M, Costello F, Cruz FM, Cunha LP, Daoudi S, Deschamps R, de Seze J, Diem R, Etemadifar M, Flores-Rivera J, Fonseca P, Frederiksen J, Frohman E, Frohman T, Tilikete CF, Fujihara K, Gálvez A, Gouider R, Gracia F, Grigoriadis N, Guajardo JM, Habek M, Hawlina M, Martínez-Lapiscina EH, Hooker J, Hor JY, Howlett W, Huang-Link Y, Idrissova Z, Illes Z, Jancic J, Jindahra P, Karussis D, Kerty E, Kim HJ, Lagrèze W, Leocani L, Levin N, Liskova P, Liu Y, Maiga Y, Marignier R, McGuigan C, Meira D, Merle H, Monteiro ML, Moodley A, Moura F, Muñoz S, Mustafa S, Nakashima I, Noval S, Oehninger C, Ogun O, Omoti A, Pandit L, Paul F, Rebolleda G, Reddel S, Rejdak K, Rejdak R, Rodriguez-Morales AJ, Rougier MB, Sa MJ, Sanchez-Dalmau B, Saylor D, Shatriah I, Siva A, Stiebel-Kalish H, Szatmary G, Ta L, Tenembaum S, Tran H, Trufanov Y, van Pesch V, Wang AG, Wattjes MP, Willoughby E, Zakaria M, Zvornicanin J, Balcer L, Plant GT: Diagnosis and classification of optic neuritis. The Lancet. Neurology, December 2022, 21. vsk, nro 12, s. 1120–1134. PubMed:36179757 doi:10.1016/s1474-4422(22)00200-9 ISSN 1474-4422 S2CID:252564095 Artikkelin verkkoversio. (zip)
  52. ↑ a b Mortality in patients with multiple sclerosis. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC3770174/
  53. ↑ MS-tauti lyhentää elinikää. Potilaan lääkärilehti 10.6.2015. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/ms-tauti-lyhentaa-elinikaa/
  54. ↑ MS-tauti www.terve.fi. Arkistoitu 2.2.2017. Viitattu 25.1.2017.
  55. ↑ Multiple Sclerosis Associated With Lower Cancer Risk
  56. ↑ Laura Leinonen: -taudin kognitiiviset ja neuropsykologiset oireet. Tampereen yliopiston lääketieteen yksikkö. Sivu 24.
  57. ↑ Katariina Kuutti: Early prognostic factors of multiple sclerosis. väitöskirja, 3.6.2022. Artikkelin verkkoversio.
  58. ↑ MS-TAUTI TUNNETAAN JO VIIKINKIEN SAAGOISTA – HOIDON KEHITTYMINEN HIDASTAA TAUDIN ETENEMISTÄ NYKYÄÄN MERKITTÄVÄSTI. https://mb.cision.com/Main/68/3348003/1418226.pdf
  59. ↑ a b Janne Ora: Magneettikuva auttaa näkemään aivojen ja valkean aineen salat. (Arkistoitu – Internet Archive) Avain 3/2011. S. 19.
  60. ↑ Diagnostic criteria for multiple sclerosis: an historical review. Clin Neurol Neurosurg. 2004 Jun;106(3):147–58.. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/15177763
  61. ↑ a b Janne Ora: Magneettikuva auttaa näkemään aivojen ja valkean aineen salat. (Arkistoitu – Internet Archive) Avain 3/2011. S. 19–21.
  62. ↑ Laura Leinonen: -taudin kognitiiviset ja neuropsykologiset oireet. Tampereen yliopiston lääketieteen yksikkö. Sivu 19.
  63. ↑ A systematic review of the incidence and prevalence of comorbidity in multiple sclerosis: Overview. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4361468/
  64. ↑ a b Ritva Setälä: MS-tautiin kaksi kertaa aiempaa tehokkaampi mutta riskialtis lääke. Turun Sanomat 15.10.2006. http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/1074153927/MStautiin+kaksi+kertaa+aiempaa+tehokkaampi+mutta+riskialtis+laake (Arkistoitu – Internet Archive)
  65. ↑ MS-taudin hoito on kehittynyt nopeasti. Potilaan lääkärilehti 8.10.2014. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/artikkelit/ms-taudin-hoito-on-kehittynyt-nopeasti/#.VXfmWVztlBd
  66. ↑ Katariina Kuutti: EARLY PROGNOSTIC FACTORS OF MULTIPLE SCLEROSIS. Väitöskirja. https://www.utupub.fi/bitstream/handle/10024/153800/AnnalesD1632Kuutti.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  67. ↑ Mari Laaksonen: MS-taudin hoito on ottanut isoja harppauksia. Mediaplanetin erikoisjulkaisu, huhtikuu 2017
  68. ↑ Association Between Use of Interferon Beta and Progression of Disability in Patients With Relapsing-Remitting Multiple Sclerosis
  69. ↑ Heidi Vaalisto: Suomalaisprofessorit tyrmäävät tiedelehti Naturessa esitetyn johtopäätöksen koronan vaikutuksesta aivoihin: ”Jäitä hattuun” Ilta-Sanomat. 9.4.2022. Viitattu 23.4.2022.
  70. ↑ a b c Anne Remes: MS-taudin lääkehoito monipuolistuu. Sic! Lääketietoa Fimeasta 1/2014. http://sic.fimea.fi/1_2014/ms-taudin_laakehoito_monipuolistuu (Arkistoitu – Internet Archive)
  71. ↑ Uutta lääkkeistä: Dimetyylifumaraatti Maija Pihlajamäki. http://sic.fimea.fi/3_2014/dimetyylifumaraatti (Arkistoitu – Internet Archive)
  72. ↑ MS-tauti ja taudin oireet - Suomen Seniorihoiva Seniorihoiva. Viitattu 2.10.2021.
  73. ↑ a b MS-taudin hoito on kehittynyt nopeasti.[vanhentunut linkki] Potilaan lääkärilehti 8.10.2014.
  74. ↑ C. W. McGrother, C. Dugmore, M. J. Phillips, N. T. Raymond, P. Garrick, W. O. Baird: Multiple sclerosis, dental caries and fillings: a case-control study. British Dental Journal, 11.9.1999, nro 187, s. 261–264. PubMed:10520544 doi:10.1038/sj.bdj.4800255 ISSN 0007-0610 Artikkelin verkkoversio.
  75. ↑ Honarmand K, Tierney MC, O'Connor P, Feinstein A.Effects of cannabis on cognitive function in patients with multiple sclerosis.Neurology. 2011 Mar 29;76(13):1153-60. doi: 10.1212/WNL.0b013e318212ab0c.
  76. ↑ Centonze D, Mori F, Koch G, Buttari F, Codecà C, Rossi S, Cencioni MT, Bari M, Fiore S, Bernardi G, Battistini L, Maccarrone M., Lack of effect of cannabis-based treatment on clinical and laboratory measures in multiple sclerosis. Neurol Sci. 2009 Dec;30(6):531-4. doi: 10.1007/s10072-009-0136-5. Epub 2009 Sep 19.
  77. ↑ Satives, novel cannabis. bioportfolio.com.
  78. ↑ Langford RM, Mares J, Novotna A, Vachova M, Novakova I, Notcutt W, Ratcliffe S.A double-blind, randomized, placebo-controlled, parallel-group study of THC/CBD oromucosal spray in combination with the existing treatment regimen, in the relief of central neuropathic pain in patients with multiple sclerosis.J Neurol. 2013 Apr;260(4):984-97. doi: 10.1007/s00415-012-6739-4. Epub 2012 Nov 21.
  79. ↑ Brain. Oxfordjournals.org
  80. ↑ Abstract. ncbi.nlm.nih.gov
  81. ↑ Zamboni P1, Galeotti R, Menegatti E, Malagoni AM, Tacconi G, Dall'Ara S, Bartolomei I, Salvi F. Chronic cerebrospinal venous insufficiency in patients with multiple sclerosis. Journal of neurology, neurosurgery, and psychiatry. 2009 Apr;80(4):392-9. doi: 10.1136/jnnp.2008.157164. Epub 2008 Dec 5.
  82. ↑ A Thapar, T Lane, R Nicholas, T Friede, M Ellis, J Assenheim, I J Franklin and A H Davies. Systematic review of sonographic chronic cerebrospinal venous insufficiency findings in multiple sclerosis. Phlebology December 2011 vol. 26 no. 8 319–325. doi: 10.1258/phleb.2011.011098
  83. ↑ Zwischenberger BA, Beasley MM, Davenport DL, Xenos ES. Meta-analysis of the correlation between chronic cerebrospinal venous insufficiency and multiple sclerosis. Vasc Endovascular Surg. 2013 Nov;47(8):620-4. doi: 10.1177/1538574413503562. Epub 2013 Sep 4.
  84. ↑ http://www.vascularspecialistonline.com/specialty-focus/venous-diseases/single-article-page/ccsvi-controversy-a-call-for-new-research.html[vanhentunut linkki]
  85. ↑ P.M. Bavera, Training and Learning Curve in Chronic Cerebrospinal Venous Insufficiency Assessment. American Journal of Neuroradiology. 2013, doi: 10.3174/ajnr.A3570
  86. ↑ a b Zamboni P1, Galeotti R, Menegatti E, Malagoni AM, Gianesini S, Bartolomei I, Mascoli F, Salvi F. A prospective open-label study of endovascular treatment of chronic cerebrospinal venous insufficiency. J Vasc Surg. 2009 Dec;50(6):1348–58.e1-3. doi: 10.1016/j.jvs.2009.07.096.
  87. ↑ a b Malagoni AM1, Galeotti R, Menegatti E, Manfredini F, Basaglia N, Salvi F, Zamboni P. Is chronic fatigue the symptom of venous insufficiency associated with multiple sclerosis? A longitudinal pilot study. Int Angiol. 2010 Apr;29(2):176–82. PMID:20351673
  88. ↑ a b Controversial MS Treatment Lessens Fatigue, Research At ISET 2011 Shows. Medical News Today. 19 jan 2011. http://www.medicalnewstoday.com/releases/214087.php
  89. ↑ a b Marian Simka, Piotr Janas, Tomasz Ludyga, Paweł Latacz, Marek Kazibudzki. Endovascular Treatment for Chronic Cerebrospinal Venous Insufficiency in Patients with Multiple Sclerosis. Vascular disease management, 09/05/12
  90. ↑ a b David Hubbard, Donald Ponec, Justin Gooding, Richard Saxon, Heidi Sauder, Mark Haacke. Clinical Improvement after Extracranial Venoplasty in Multiple Sclerosis. Journal of Vascular and Interventional Radiology, Volume 23, Issue 10, Pages 1302–1308. DOI: http://dx.doi.org/10.1016/j.jvir.2012.07.010
  91. ↑ a b Salvi F, Bartolomei I, Buccellato E, Galeotti R, Zamboni P. Venous angioplasty in multiple sclerosis: neurological outcome at two years in a cohort of relapsing-remitting patients. Funct Neurol. 2012 Jan-Mar;27(1):55–9. PMCID: PMC3812752
  92. ↑ a b Gianesini S, Menegatti E, Mascoli F, Salvi F, Bastianello S, Zamboni P. The omohyoid muscle entrapment of the internal jugular vein. A still unclear pathogenetic mechanism. Phlebology. 2014 Oct;29(9):632–5. doi: 10.1177/0268355513489549. Epub 2013 May 16.
  93. ↑ Salvatore Spagnolo, Filippo Scalise, Luciano Barbato, Maria Antonietta Grasso, Ugo F. Tesler. Bilateral Surgical Reconstruction for Internal Jugular Veins Disease in Patients with Chronic Cerebrospinal Venous Insufficiency and Associated Multiple Sclerosis. Annals of Vascular Surgery Volume 28, Issue 7, Pages 1793.e1–1793.e4, October 2014. DOI: http://dx.doi.org/10.1016/j.avsg.2014.03.012
  94. ↑ Marjeta Zorc1; Miro Denislic2; Zoran Milosevic3; Rok Zorec1; Dean Ravnik1; Ruda Zorc Pleskovic1; Ales Pleskovic3; Oscar Mendiz4 Impact of Veins Endovascular Procedures on the Quality of Life in Patients with Multiple Sclerosis. Cardiovascular Interventions, J Am Coll Cardiol Intv. 2014;7(2_S):S34–S34. doi:10.1016/j.jcin.2014.01.086.
  95. ↑ a b Filippo Scalise, Eugenio Novelli, Massimiliano Farina, Luciano Barbato, Salvatore Spagnolo. Venous Hemodynamic Insufficiency Severity Score variation after endovascular treatment of chronic cerebrospinal venous insufficiency. Phlebology February 14, 2014. doi: 10.1177/0268355514524193
  96. ↑ Interventional Radiologists See ‘Significant’ Symptom Relief in MS patients. Society of Interventional Radiology’s 37th Annual Scientific Meeting.
  97. ↑ a b Interventional Radiologists See ‘Significant’ Symptom Relief in MS patients. Society of Interventional Radiology’s 37th Annual Scientific Meeting. http://www.sirweb.org/news/newsPDF/Release_48_Mandato_MS_final.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  98. ↑ Mitigating Symptoms, Improving Quality of Life of MS Patients. Society of Interventional Radiology. Sun, Mar 25, 2012. http://news.cision.com/society-of-interventional-radiology/r/mitigating-symptoms--improving-quality-of-life-of-ms-patients,c9232953
  99. ↑ Zamboni P1, Galeotti R, Menegatti E, Malagoni AM, Gianesini S, Bartolomei I, Mascoli F, Salvi F. A prospective open-label study of endovascular treatment of chronic cerebrospinal venous insufficiency. J Vasc Surg. 2009 Dec;50(6):1348–58.e1-3. doi: 10.1016/j.jvs.2009.07.096.
  100. ↑ Pierfrancesco Veroux, Alessia Giaquinta, Debora Perricone, Lorenzo Lupo, Flavia Gentile, Carla Virgilio, Anna Carbonaro, Concetta De Pasquale, Massimiliano Veroux. Internal Jugular Veins Outflow in Patients with Multiple Sclerosis: A Catheter Venography Study. Journal of Vascular and Interventional Radiology, Volume 24, Issue 12, Pages 1790–1797, December 2013. DOI: http://dx.doi.org/10.1016/j.jvir.2013.08.024
  101. ↑ G Giovannoni. Multiple sclerosis related fatigue. Journal of neurology, neurosurgery, and psychiatry. Jan 2006; 77(1): 2–3. doi:10.1136/jnnp.2005.074948
  102. ↑ a b Bakshi R. Fatigue associated with multiple sclerosis: diagnosis, impact and management. Mult Scler. 2003 Jun;9(3):219–27.
  103. ↑ G. Comi, L. Leocani, P. Rossi, B. Colombo. Physiopathology and treatment of fatigue in multiple sclerosis. Journal of Neurology, March 2001, Volume 248, Issue 3, pp 174-179.
  104. ↑ Tiffany J. Braley and Ronald D. Chervin. Fatigue in Multiple Sclerosis: Mechanisms, Evaluation, and Treatment Sleep. Aug 1, 2010; 33(8): 1061–1067. PMCID: PMC2910465
  105. ↑ Mitigating Symptoms, Improving Quality of Life of MS Patients. Society of Interventional Radiology. Sun, Mar 25, 2012. http://news.cision.com/society-of-interventional-radiology/r/mitigating-symptoms--improving-quality-of-life-of-ms-patients,c9232953
  106. ↑ Radak D1, Kolar J2, Sagic D1, Ilijevski N1, Tanaskovic S3, Aleksic N2, Marinkovic J4, Mitrasinovic A2, Radak S2, Babic S2, Matic P2, Vlajinac H5. Percutaneous angioplasty of internal jugular and azygous veins in patients with chronic cerebrospinal venous insufficiency and multiple sclerosis: early and mid-term results. Phlebology. 2013 May 3;29(6):367–375.
  107. ↑ Zivadinov R, Magnano C, Galeotti R, Schirda C, Menegatti E, Weinstock-Guttman B, Marr K, Bartolomei I, Hagemeier J, Malagoni AM, Hojnacki D, Kennedy C, Carl E, Beggs C, Salvi F, Zamboni P. Changes of cine cerebrospinal fluid dynamics in patients with multiple sclerosis treated with percutaneous transluminal angioplasty: a case-control study. J Vasc Interv Radiol. 2013 Jun;24(6):829–38. doi: 10.1016/j.jvir.2013.01.490. Epub 2013 Mar 21.
  108. ↑ Marjeta Zorc1; Miro Denislic2; Zoran Milosevic3; Rok Zorec1; Dean Ravnik1; Ruda Zorc Pleskovic1; Ales Pleskovic3; Oscar Mendiz4 Impact of Veins Endovascular Procedures on the Quality of Life in Patients with Multiple Sclerosis. Cardiovascular Interventions, J Am Coll Cardiol Intv. 2014;7(2_S):S34–S34. doi:10.1016/j.jcin.2014.01.086
  109. ↑ Leone MA, Raymkulova O, Naldi P, Lochner P, Bolamperti L, Coppo L, Stecco A, Liboni W. Chronic cerebrospinal venous insufficiency is not associated with multiple sclerosis and its severity: a blind-verified study.PLoS One. 2013;8(2):e56031. doi: 10.1371/journal.pone.0056031. Epub 2013 Feb 13.
  110. ↑ Floris R, Centonze D, Fabiano S, Stefanini M, Marziali S, Del Giudice C, Reale CA, Castelli M, Garaci F, Melis M, Gandini R, Simonetti G.Prevalence study of chronic cerebrospinal venous insufficiency in patients with multiple sclerosis: preliminary data.Radiol Med. 2012 Aug;117(5):855–64. doi: 10.1007/s11547-011-0767-5. Epub 2012 Jan 7
  111. ↑ Barreto AD, Brod SA, Bui TT, Jemelka JR, Kramer LA, Ton K, Cohen AM, Lindsey JW, Nelson F, Narayana PA, Wolinsky JS.Chronic cerebrospinal venous insufficiency: Case-control neurosonography results.Ann Neurol. 2013 Jun;73(6):721-8. doi: 10.1002/ana.23839. Epub 2013 Feb 26.
  112. ↑ Blinkenberg M, Akeson P, Sillesen H, Lövgaard S, Sellebjerg F, Paulson OB, Siebner HR, Sørensen PS.Chronic cerebrospinal venous insufficiency and venous stenoses in multiple sclerosis.Acta Neurol Scand. 2012 Dec;126(6):421-7. doi: 10.1111/j.1600-0404.2012.01671.x. Epub 2012 Apr 25.
  113. ↑ Doepp F, Würfel JT, Pfueller CF, Valdueza JM, Petersen D, Paul F, Schreiber SJ.Venous drainage in multiple sclerosis: a combined MRI and ultrasound study.Neurology. 2011 Nov 8;77(19):1745-51. doi: 10.1212/WNL.0b013e318236f0ea. Epub 2011 Oct 26.
  114. ↑ Mayer CA, Pfeilschifter W, Lorenz MW, Nedelmann M, Bechmann I, Steinmetz H, Ziemann U.The perfect crime? CCSVI not leaving a trace in MS. Journal of neurology, neurosurgery, and psychiatry. 2011 Apr;82(4):436-40. doi: 10.1136/jnnp.2010.231613. Epub 2011 Feb 4.
  115. ↑ Meyer-Schwickerath R, Haug C, Hacker A, Fink F, Seidel D, Hartung HP, Haupts MR.Intracranial venous pressure is normal in patients with multiple sclerosis.Mult Scler. 2011 May;17(5):637–8. doi: 10.1177/1352458510395982. Epub 2011 Jan 12.
  116. ↑ Doepp F, Paul F, Valdueza JM, Schmierer K, Schreiber SJ.No cerebrocervical venous congestion in patients with multiple sclerosis.Ann Neurol. 2010 Aug;68(2):173-83. doi: 10.1002/ana.22085.
  117. ↑ Tsivgoulis G, Mantatzis M, Bogiatzi C, Vadikolias K, Voumvourakis K, Prassopoulos P, Piperidou C, Heliopoulos I.Extracranial venous hemodynamics in multiple sclerosis: a case-control study.Neurology. 2011 Sep 27;77(13):1241-5. doi: 10.1212/WNL.0b013e318230a149. Epub 2011 Aug 17.
  118. ↑ Auriel E, Karni A, Bornstein NM, Nissel T, Gadoth A, Hallevi H.Extra-cranial venous flow in patients with multiple sclerosis.J Neurol Sci. 2011 Oct 15;309(1-2):102-4. doi: 10.1016/j.jns.2011.07.005. Epub 2011 Aug 4.
  119. ↑ Van den Berg PJ, Visser LH. The fluctuating natural course of CCSVI in MS patients and controls, a prospective follow-up.PLoS One. 2013 Nov 19;8(11):e78166. doi: 10.1371/journal.pone.0078166. eCollection 2013.
  120. ↑ Atkinson W, Forghani R, Wojtkiewicz GR, Pulli B, Iwamoto Y, Ueno T, Waterman P, Truelove J, Oklu R, Chen JW.Ligation of the jugular veins does not result in brain inflammation or demyelination in mice.PLoS One. 2012;7(3):e33671. doi: 10.1371/journal.pone.0033671. Epub 2012 Mar 21.
  121. ↑ http://www.buffalo.edu/news/releases/2013/03/021.html
  122. ↑ Ashton Embry, DIRECT-MS, April, 2013. The Actual Data from PREMiSe Do Not Support the Highly Publicized, Anti-CCSVI Claims and Warnings of the University of Buffalo Researchers. http://www.direct-s.org/sites/default/files/Embry%20Premise%20Evaluation%20April%202013.pdf[vanhentunut linkki]
  123. ↑ Ghezzi A, Annovazzi P, Cocco E, Coarelli G, Lugaresi A, Rovaris M, Patti F, Capello E, Rodegher ME, Moiola L, Malucchi S, Salemi G, De Rossi N, Provinciali L, Perini P, Bergamaschi R, Scarpini E, Lus G, Gallo A, Tola MR, Amato MP, Rottoli MR, Bianchi A, Comi G; The MS Study Group-Italian Society of Neurology.Endovascular treatment of CCSVI in patients with multiple sclerosis: clinical outcome of 462 cases.Neurol Sci. 2013 Jan 25. [Epub ahead of print]
  124. ↑ a b Birnbaum 2009, s. 3–4
  125. ↑ Firelady40.com (Arkistoitu – Internet Archive)
  126. ↑ National MS Society (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta MS-tauti.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=MS-tauti&oldid=22797518”