Magnus Carlsen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Magnus Carlsen
Magnus Carlsen vuonna 2019.
Magnus Carlsen vuonna 2019.
Henkilötiedot
Koko nimi Sven Magnus Øen Carlsen
Syntynyt30. marraskuuta 1990 (ikä 33)
Kansalaisuus  Norja
Shakinpelaaja
Titteli suurmestari
Maailmanmestari 2013–2023
Elo-luku 2 829 (marraskuussa 2023)
FIDE:n listan sijoitus 1.[1]
Korkein Elo 2 882 (toukokuussa 2014)
Aiheesta muualla
magnuscarlsen.com

Sven Magnus Øen Carlsen (s. 30. marraskuuta 1990) on norjalainen shakin suurmestari ja maailmanmestari vuosina 2013–2023. Luovuttuaan mestaruudesta Carlsen on edelleen sijoitettu maailman ykköseksi. Hänen korkein vahvuuslukunsa on 2 882, joka on myös korkein shakin historiassa.

Vain 13-vuotiaana suurmestariksi nousseesta Carlsenista tuli 22-vuotiaana kuudestoista kiistaton shakin maailmanmestari, kun hän kukisti maailmanmestaruusottelussa 2013 hallitsevan mestarin Viswanathan Anandin. Vuonna 2014 Carlsen voitti myös nopean shakin ja pikashakin maailmanmestaruudet, jotka hän on sen jälkeen voittanut useasti uudelleen.

Puolustettuaan maailmanmestaruutta menestyksellisesti yhdeksän vuoden ajan otteluissa Anandia, Sergei Karjakinia, Fabiano Caruanaa ja Jan Nepomnjaštšia vastaan, Carlsen ilmoitti heinäkuussa 2022 luopuvansa mestaruudesta. Hänen seuraajansa maailmanmestarina on kiinalainen Ding Liren.

Shakkiura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuvuodet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magnus Carlsen syntyi Tønsbergin pikkukaupungissa vuonna 1990. Hänen vanhempansa Henrik ja Sigrun Carlsen ovat insinöörejä, ja isä pelaa shakkia kerhotasolla. Carlsenilla on isosisko ja kaksi pikkusiskoa.[2]

Carlsenit muuttivat Henrik Carlsenin työn perässä vähäksi aikaa Suomeen alkuvuonna 1995. Magnuksella oli jo havaittu olevan poikkeuksellisen hyvä muisti ja keskittymiskyky, joten hänen isänsä yritti Suomessa opettaa hänelle shakkia. Aluksi Carlsen ja hänen isosiskonsa eivät osoittaneet peliä kohtaan taipumusta tai kiinnostusta, mutta myöhemmin kahdeksanvuotiaana Carlsen kiinnostui pelistä tosissaan. Hän luki isänsä shakkikirjat, ja vuotta myöhemmin hän pelasi ensimmäisessä turnauksessaan, Norjan nuorten mestaruusturnauksessa 1999, jossa hän sai tuloksen 6,5/11.[3]

Carlsen sai yhdeksänvuotiaana valmentajakseen nuoren norjalaisen Torbjørn Ringdal Hansenin. Valmennusta oli kolmen pojan ryhmässä muutama tunti viikossa. Carlsen kehittyi pelaajana hyvin nopeasti, ja vuoden 1999 lopulla hänen vahvuuslukunsa ylitti jo ensimmäisen luokan pelaajan rajan 1 900.[4]

Vuonna 2002 Carlsenin valmentajaksi oli tullut norjalainen suurmestari Simen Agdestein, ja hänellä oli puoli vuotta kestänyt sponsorisopimus norjalaisen tietokonealan yrityksen kanssa. Voitettuaan kaksi Norjan juniorimestaruutta ja pelattuaan runsaasti turnauksia Norjassa ja Euroopassa Carlsen nosti vuonna 2002 vahvuuslukunsa jo 2 300:n tuntumaan, minkä ansiosta hänet otettiin ensimmäiseen aikuisten Norjan mestaruusturnaukseensa. Siellä hän sai tuloksen 3/8. Hänen menestyksestään kirjoitettiin lehtijuttuja jo ulkomaita myöten.[5]

Carlsen voitti hopeaa vuoden 2002 nuorten EM-turnauksessa. Hän solmi Microsoftin kanssa sponsorisopimuksen ja sijoittui kolmanneksi vuoden 2003 Norjan mestaruusturnauksessa. Hän saavutti kolmannen ja ratkaisevan kiinnityksen kansainvälisen mestarin arvoon 12-vuotiaana toiseksi nuorimpana maailmassa.[6]

Carlsenin vanhemmat ottivat vuonna 2003 töistään vapaata, ja koko perhe lähti vuodeksi kiertämään Eurooppaa, jotta Magnus saisi pelata hyviä pelaajia vastaan. Koulusta poissa olleet lapset saivat vanhemmiltaan kotiopetusta. Carlsen saavutti mitaleita oman ikäluokkansa Euroopan- ja maailmanmestaruuskilpailussa, ja hän pelasi vuoden aikana 150 kilpailupeliä. Hän nosti vahvuuslukunsa 2 484:ään ja oli jo Norjan kuudenneksi vahvin pelaaja.[7]

Suurmestarina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carlsen saavutti ensimmäisen suurmestarin tavoitetuloksensa voittaessaan Wijk aan Zeen turnauksen C-ryhmän tammikuussa 2004. Toisen suurmestarikiinnityksensä Carlsen sai heti sen jälkeen Aeroflot Openissa tuloksella 5,5/9. Kolmannen ja ratkaisevan suurmestarikiinnityksensä Carlsen sai Sigemanin kutsuturnauksessa Ruotsissa huhtikuussa 2004. Näin Carlsenista tuli 13-vuotiaana historian toiseksi nuorin suurmestari.[8]

Carlsen sai paikan villillä kortilla cup-muotoiseen vuoden 2004 MM-ehdokasturnaukseen. Hän putosi kilpailusta ensimmäisen kierroksen häviöllään Levon Aronjanille. Vuoden 2005 World Cupissa Venäjällä Carlsen selviytyi 16 parhaan joukkoon. Voitettuaan katkaisupelit hän sijoittui turnauksen 10 parhaan joukkoon, mikä toi hänelle paikan Kansainvälisen shakkiliitto FIDE:n MM-ehdokasturnaukseen 2007. Siinä Carlsen hävisi jälleen Aronjanille ensimmäisellä kierroksella. Edellisenä kesänä Carlsen oli voittanut ensimmäisen Norjan-mestaruutensa.[9]

Carlsen sijoittui vuonna 2007 jaetulle toiselle sijalle arvostetussa Linaresin turnauksessa.[10] Hän voitti samana vuonna Bielin shakkifestivaalien pääryhmän. Voitto oli hänen ensimmäinen korkean tason turnausvoittonsa.[11]

Carlsen Bilbaossa 2008, takanaan seisomassa vastustaja Teymur Rəcəbov.

Carlsen sijoittui tammikuussa 2008 jaetulle ykkössijalle Wijk aan Zeen turnauksessa, ja sen jälkeen kakkoseksi Linaresin turnauksessa. Aerosvit-turnauksen hän voitti. Turnausmenestyksensä ansiosta Carlsen nousi maailman rankinglistalla viidenneksi.[12] Syyskuussa 2008 Carlsen nousi epävirallisella Live Top List -vahvuuslistalla hetkellisesti maailman ykköseksi.[13][14]

FIDE:n päätettyä muuttaa MM-valintaperusteita kesken GP-sarjan vuonna 2008 Carlsen ja englantilainen Michael Adams keskeyttivät yhtenä valintakilpailuna toimineen FIDE Grand Prix 2008–2010 -turnaussarjan kahden osakilpailun jälkeen.[15]

Syyskuussa 2009 Carlsen ilmoitti Garri Kasparovin toimivan hänen henkilökohtaisena valmentajanaan. Carlsen ja Kasparov olivat työskennelleet yhdessä jo puoli vuotta, ja yhteistyön oli tarkoitus jatkua ainakin koko vuoden 2010.[16] Saman vuoden lokakuussa Carlsen voitti turnauksen Nanjingissa tuloksella 8/10, ja hänen Elo-suoritustasonsa oli 3 002. Tuloksen ansiosta hänestä tuli kautta aikojen viides pelaaja (Kasparovin, Kramnikin, Anandin ja Topalovin jälkeen), joka on ylittänyt FIDE:n listalla 2 800 Elo-pisteen rajan.[17] Marraskuussa 2009 Carlsen voitti Moskovassa pikashakin maailmanmestaruuden.[18] 19-vuotias Carlsen nousi tammikuussa 2010 kaikkien aikojen nuorimpana maailmanlistan kärkeen ja piti paikkaa hallussaan marraskuuhun asti, jolloin Anand syrjäytti hänet toiseksi.[19][20] Maaliskuussa 2010 Carlsen ilmoitti, että tiivis yhteistyö Kasparovin kanssa päättyy.[21]

Carlsen voitti vuoden 2009,[22] 2010 ja vuoden 2011[23] shakin Oscarin.

Carlsen vetäytyi 2010 Maailman shakkiliiton FIDE:n ehdokasotteluista 2011, joihin hän oli saanut paikan vahvuuslukunsa perusteella. Syyksi hän sanoi karsintajärjestelmän, jota hän piti epäreilusti hallitsevaa mestaria suosivana ja yleensäkin epätyydyttävänä.[24]

Tammikuussa 2013 Carlsen saavutti vahvuusluvun 2 861, jolla hän ohitti Kasparovin maailmanennätyksen (2 851).[25] Toukokuussa 2014 Carlsen ylsi vahvuuslukuun 2 882, joka on hänen uransa toistaiseksi korkein luku.[1]

Maailmanmestarina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Carlsen pelaamassa Fabiano Caruanaa vastaan vuoden 2018 MM-ottelussa.

Carlsen päätti lähteä tavoittelemaan maailmanmestaruutta, koska FIDE oli edellisen MM-ehdokasturnauksen jälkeen muovannut sääntöjä Carlsenille sopivammiksi. Carlsen voitti maaliskuussa 2013 Lontoossa järjestetyn ehdokasturnauksen pistein 8,5/14 ja pääsi näin haastamaan hallitsevan maailmanmestarin Viswanathan Anandin MM-ottelussa.[26]

Carlsen voitti maailmanmestaruusottelussa marraskuussa 2013 Anandin pistein 6½–3½. Siten hänestä tuli 22-vuotiaana kuudestoista kiistaton shakin maailmanmestari.[27]

Carlsen säilytti maailmanmestaruuden vuonna 2014 ottelussa haastaja Anandia vastaan. Marraskuussa 2016 Carlsen puolusti menestyksekkäästi maailmanmestaruuttaan haastaja Sergei Karjakinia vastaan. Kamppailu oli tiukka, sillä Carlsen voitti vasta tie-breakin jälkeen ottelun ollessa tilanteessa 6–6. Kaksi vuotta myöhemmin Carlsen pelasi marraskuun 2018 MM-ottelussa Fabiano Caruanaa vastaan. Kaikki 12 klassisilla aikarajoilla pelattua peliä päättyivät tasan, mutta Carlsen voitti lopulta ratkaisevat nopeat pelit säilyen maailmanmestarina. Vuoden 2021 MM-ottelussa Carlsen puolusti mestaruuttaan menestyksellisesti venäläistä Jan Nepomnjaštšia vastaan.[27]

Carlsen saavutti 2010-luvun lopulla alkaneen ennätyksellisen 125 pelin mittaisen tappiottoman putken, joka katkesi lokakuussa 2020.[27]

Carlsen ilmoitti heinäkuussa 2022 luopuvansa maailmanmestaruudestaan ilman ottelua.[28][29] Vuoden 2023 mestaruusottelu käytiin Jan Nepomnjaštšin ja Ding Lirenin välillä. Ottelu päättyi Ding Lirenin voittoon, ja hänet kruunattiin Carlsenin seuraajaksi maailmanmestarina.[27]

Maailmanmestaruuden jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Carlsen tammikuussa 2023 Tata Steel -turnauksessa.

Carlsen voitti joulukuussa 2023 jälleen sekä nopean että pikashakin maailmanmestaruudet Uzbekistanissa. Pikashakin mestaruus oli Carlsenille jo seitsemäs ja nopean shakin mestaruus viides.[30][31]

Luovuttuaan maailmanmestaruudesta Carlsen on sanonut aikovansa pelata aiempaa vähemmän perinteistä shakkia pitkillä miettimisajoilla, ja keskittyvänsä enemmän nopeaan shakkiin ja shakki960-shakkivarianttiin. Hän on kuitenkin säilyttänyt paikkansa shakin rankinglistan ykkössijalla myös perinteisessä shakissa.[32]

Pelityyli

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carlsenin pelityyli on rinnastettu Anatoli Karpovin, Tigran Petrosjanin ja José Raúl Capablancan kaltaisten maailmanmestarien pelityyliin, johon kuuluu harmonian ja nappuloiden yhteispelin sekä strategisten loppupelien ymmärrys, pelilaudan tapahtumien hallinta sekä vastustajan suunnitelmien estäminen.[33] Carlsen ei aina pyri saamaan avauspelissä teoreettista etua. Hän tavoittelee sen sijaan pelikelpoisia keskipeliasemia, jotka hän pystyy pelaamaan paremmin kuin vastustajansa. Carlsenilla on kyky luoda voittomahdollisuuksia yksinkertaisissa ja tasaväkisissä asemissa, jotka vaikuttavat vastustajalle harmittomilta.[34]

Turnaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosi Turnaus Sijoitus Tulos Huomautuksia Lähde
2007 Morelia/Linares 2.–3.
2007 Biel 1.
2008 Wijk aan Zee 1.–2. +3 8/13
2008 Morelia/Linares 2. +2 8/14 [35]
2008 Baku 1. +3 8/13 FIDE Grand Prix, Jaettu 1. sija Vugar Gashimovin ja Wang Yuen kanssa. [36]
2008 Foros 1. +5 8/11 Carlsen varmisti Aerosvit-turnauksen voittonsa kierrosta ennen loppua. [37]
2008 Biel 3. +2 6/10 Leinier Dominguez Perez ja Jevgeni Aleksejev sijoittuivat puoli pistettä Carlsenin edellä. Aleksejev voitti koko tapahtuman blitz-pelissä [38]
2008 Mainz 2. Nopean shakin epävirallinen maailmanmestaruusturnaus. Viswanathan Anand voitti Carlsenin finaalissa pistein 3–1. [39]
2009 León 1. Nopean shakin turnaus. Carlsen voitti finaalissa Ivantšukin. Armageddon-peli ratkaisi tasatilanteen Carlsenin eduksi. [40]
2009 Sofia 2. +2 6/10 Širov voitti. [41]
2009 Dortmund 2.–4. +1 5,5/9 Kramnik voitti
2009 Nanjing 1. +6 8/10 Carlsen varmisti voittonsa kierrosta ennen loppua. [17]
2009 Moskova 2.–3. +2 5,5/9 Kramnik voitti. Carlsen nousi epävirallisella maailmanlistalla ykköseksi. [42]
2009 Lontoo, Chess Classic 1. +3 13/7 Carlsen voitti Kramnikin edellä. Turnauksessa käytettiin pistelaskua, jossa voitosta sai kolme ja tasapelistä yhden pisteen. [43]
2010 Wijk aan Zee 1. +4 8,5/13 [44]
2010 Monaco 1.–2. +7 14,5/22 Sokko- ja nopean shakin turnaus. Carlsen jakoi ensimmäisen sijan Vasyl Ivantšukin kanssa, joka voitti molemmat pelinsä Carlsenia vastaan. Carlsen ja Ivantšuk jakoivat ensimmäisen sijan myös nopean shakin osuudessa. Sokkoshakin vei nimiinsä Aleksandr Grištšuk. [45]
2010 Bazna 1. +5 7,5/10 [46]
2010 Kristiansund 1. Nopean shakin turnaus. Anand voitti esiturnauksen, mutta Carlsen kukisti tämän finaalissa. [47]
2010 Nanjing 1. +4 7/10 Carlsen varmisti voittonsa kierrosta ennen loppua. [48]
2010 Lontoo, Chess Classic 1. +2 13/21 Turnauksessa käytettiin pistelaskua, jossa voitosta sai kolme ja tasapelistä yhden pisteen. [49]
2011 Monaco, Amber-turnaus 2. +7 14,5/22 Nopean ja sokkoshakin turnaus. Aronian voitti sokko-osuuden ja turnauksen. Carlsen oli paras nopeassa shakissa tuloksella 9,5/11. [50]
2011 Bazna 1. +3 6,5/10 Carlsen ja Karjakin saivat saman verran pisteitä, mutta Carlsenilla oli parempi Sonneborn-Berger-vertailuluku. [51]
2011 Biel 1. +2 7/10 [52]
2011 São Paulo ja Bilbao, Grand Slam -finaali 1. +2 6/10 (15/30) Turnauksessa käytettiin pistelaskua, jossa voitosta sai kolme ja tasapelistä yhden pisteen. Carlsen oli lopussa tasapisteissä Ivantšukin kanssa, mutta otti turnausvoiton katkaisupelinä pelatussa pikashakissa pistein 1½-½. [53]
2011 Moskova, Talin muistoturnaus 1. +2 5,5/9 Carlsen saavutti saman pistemäärän Aronianin kanssa, mutta voitti tiebreak-säännön mukaan, koska hänellä oli enemmän mustilla pelattuja pelejä. [54]
2011 London Chess Classic 3. +3 5,5/8 (14/8) Vladimir Kramnik voitti ja Hikaru Nakamura oli toinen kahdeksan pelaajan turnauksessa. [55]
2012 Wijk aan Zee 2. +3 8/13 Levon Aronian voitti. [56]
2012 London Chess Classic 1. +5 6,5/8 (18/8) Tuloksellaan Carlsen saavutti FIDE:n tammikuun listalla vahvuusluvun 2 861, jolla hän rikkoi Kasparovin ennätyksen (2 851).[25] [57]
2013 Wijk aan Zee 1. +7 10/13 Carlsenin tulos 10/13 sivusi Kasparovin ennätystä vuodelta 1999. [58]
2013 Lontoo 1. +3 8,5/14 MM-ehdokasturnaus. Kramnik ja Carlsen olivat tasapisteissä, mutta Carlsen pääsi MM-otteluun useampien voittojensa ansiosta. [59]
2013 Stavanger 2. +2 5,5/9 Karjakin voitti. [60]
2013 Moskova, Talin muistoturnaus 2. +2 5,5/9 Gelfand voitti. [61]
2013 Sinquefield Cup, Saint Louis 1. +3 4,5/6 [62]
2014 Zürich 1. Carlsen voitti turnauksen klassisen osuuden ja koko tapahtuman. Nopean shakin osuuden voitti Fabiano Caruana. [63]
2014 Şəmkir 1. +2 6,5/10 Həşimovin muistoturnaus [64]
2014 Stavanger 2. +2 5,5/9 Karjakin voitti. [65]
2014 Dubai 1. Nopean shakin maailmanmestaruus. [66]
2014 Dubai 1. Pikashakin maailmanmestaruus. [66]
2014 Sinquefield Cup, Saint Louis 2. +1 5,5/10 Fabiano Caruana voitti tuloksella +7. [67]
2015 Wijk aan Zee 1. +5 9/13 [68]
2015 Grenke Chess Classic, Baden-Baden 1. +2 4,5/7 Carlsen päätyi turnauksessa tasapisteisiin Arkadij Naiditschin kanssa ja kukisti tämän pikashakkiottelun armageddon-pelissä. [69]
2015 Şəmkir 1. +5 7/9 Həşimovin muistoturnaus [70]
2015 Stavanger 7. -2 3,5/9 Topalov voitti. Carlsen hävisi neljä peliä ja menetti 23 Elo-pistettä. [71]
2015 Sinquefield Cup, Saint Louis 1. +1 5/9 Levon Aronian voitti. [72]
2015 London Chess Classic 1. +2 5,5/9 Carlsen, Anish Giri ja Maxime Vachier-Lagrave olivat tasapisteissä turnauksen päättyessä. Carlsenilla oli paras Sonneborn-Berger -vertailuluku, minkä ansiosta hän pelasi nopean shakin finaalin Vachier-Lagravea vastaan, joka oli voittanut Girin semifinaalissa. Carlsen voitti finaalin ja sijoittui siten ensimmäiseksi turnauksessa ja vuoden 2015 Grand Chess Tour -kokonaiskilpailussa. [73]

Ottelut

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
vuosi vastustaja tulos pelipaikka pisteet huomautuksia
2008 Péter Lékó voitto Miskolc 5−3 +2−0=6 Nopean shakin ottelu
2013 Borki Predojević voitto Lillehammer 2½–1½ +1-0=3[74] Nopean shakin ottelu
2013 Viswanathan Anand voitto Chennai 6½–3½ +3−0=7 Shakin maailmanmestaruusottelu 2013
2014 Viswanathan Anand voitto Sotši 6½–4½ +3-1=7[75] Shakin maailmanmestaruusottelu 2014
2016 Sergei Karjakin voitto New York 6–6 +1−1=10 Shakin maailmanmestaruusottelu 2016
2018 Fabiano Caruana voitto Lontoo 6–6 +0−0=12 Shakin maailmanmestaruusottelu 2018
2021 Jan Nepomnjaštši voitto Dubai 7½–3½ +4−0=7 Shakin maailmanmestaruusottelu 2021

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Torkkola, Henri: Magnus Carlsen: nappulasta kuninkaaksi. Suomen shakkikustannus, 2014. ISBN 9789526825403

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b FIDE Chess Profile FIDE. Viitattu 10.11.2023. (englanniksi)
  2. ↑ Torkkola 2014, s. 7.
  3. ↑ Torkkola 2014, s. 7–8.
  4. ↑ Torkkola 2014, s. 8–9.
  5. ↑ Torkkola 2014, s. 9–10.
  6. ↑ Torkkola 2014, s. 10–11.
  7. ↑ Torkkola 2014, s. 11–13.
  8. ↑ Torkkola 2014, s. 13–17.
  9. ↑ Torkkola 2014, s. 17–25.
  10. ↑ Linares R14: Anand wins Morelia/Linares by a full point 10.3.2007. Chessbase. Viitattu 22.1.2008. (englanniksi)
  11. ↑ Carlsen: 'This victory is a milestone for my career' 5.8.2007. Chessbase. Viitattu 22.1.2008. (englanniksi)
  12. ↑ Torkkola 2014, s. 27–29.
  13. ↑ Bilbao R4: Topalov topples Anand, Carlsen #1 in the world 5.9.2008. ChessBase. Viitattu 8.9.2008. (englanniksi)
  14. ↑ Hans Arild Runde: Live Top List chess.liverating.org. Arkistoitu 24.7.2013. Viitattu 8.9.2008. (englanniksi)
  15. ↑ Grand Prix: Adams also out; Akopian, Alekseev, Eljanov & Kasimdzhanov in (Arkistoitu – Internet Archive) ChessVibes 11.12.2008
  16. ↑ Breaking news: Carlsen and Kasparov join forces 7.9.2009. Chessbase. Viitattu 8.9.2009. (englanniksi)
  17. ↑ a b Nanjing: Carlsen wins Pearl Spring with 3002 performance 10.10.2009. Chessbase. Viitattu 12.10.2009. (englanniksi)
  18. ↑ World Blitz Championship: Carlsen wins by three-point margin 18.11.2009. Chessbase. Viitattu 20.11.2009. (englanniksi)
  19. ↑ It's official: Magnus Carlsen is number one! Chessbase. Viitattu 31.12.2009. (englanniksi)
  20. ↑ Top list records: Magnus Carlsen FIDE 11/2010
  21. ↑ Barden, Leonard: World No1 Magnus Carlsen parts company with mentor Garry Kasparov 13.3.2010. guardian.co.uk. Viitattu 1.4.2011. (englanniksi)
  22. ↑ Doggers, Peter: And the 2009 Chess Oscar went to… Magnus Carlsen 17.11.2010. ChessVibes. Arkistoitu 10.7.2012. Viitattu 17.11.2010. (englanniksi)
  23. ↑ Doggers, Peter: And the 2010 Chess Oscar goes… to Magnus Carlsen 30.7.2011. ChessVibes. Arkistoitu 1.4.2012. Viitattu 4.8.2011. (englanniksi)
  24. ↑ Magnus Carlsen steps out of World Championship cycle 5.11.2010. ChessVibes. Arkistoitu 8.11.2010. Viitattu 7.11.2010.
  25. ↑ a b Doggers, Peter: Carlsen's highest ever rating now official 2.1.2013. ChessVibes. Arkistoitu 5.1.2013. Viitattu 5.1.2013. (englanniksi)
  26. ↑ Torkkola 2014, s. 79–87.
  27. ↑ a b c d The Top Chess Players in the World: Magnus Carlsen Chess.com. Viitattu 22.6.2024.
  28. ↑ chess24 | It’s official! Magnus Carlsen will NOT defend his title chess24. Viitattu 20.7.2022. (englanniksi)
  29. ↑ Magnus Carlsen luopuu shakin maailmanmestaruudesta motivaation loppumisen vuoksi Aamulehti. 20.7.2022. Viitattu 20.7.2022.
  30. ↑ Carlsen Wins 7th World Blitz Championship, Gunina Wins Women's Chess.com. 1.1.2024. Viitattu 22.6.2024.
  31. ↑ Leonard Barden: Chess: Magnus Carlsen World Rapid champion again and targets Blitz The Guardian. 30.12.2023. Viitattu 22.6.2024.
  32. ↑ Tarjei Svensen: Carlsen On Candidates, His Classical Chess Future, Freestyle Chess, And More Chess.com. 26.3.2024. Viitattu 22.6.2024.
  33. ↑ Johannes Fischer: Player types - an interview with Karsten Müller 13.4.2022. Chessbase. Viitattu 25.6.2024.
  34. ↑ Johannes Fischer: Exercises in Style: (4/4) Solutions 11.1.2018. Chessbase. Viitattu 25.6.2024.
  35. ↑ Linares R14: All games drawn, Anand wins Super-GM 7.3.2008. Chessbase. Viitattu 6.3.2008. (englanniksi)
  36. ↑ Baku R13: Gashimov, Wang and Carlsen win Grand Prix 5.5.2008. Chessbase. Viitattu 5.5.2008. (englanniksi)
  37. ↑ Aerosvit 2008: Carlsen wins with a round to spare 18.6.2008. Chessbase. Viitattu 18.6.2008. (englanniksi)
  38. ↑ 41st Biel International Chess Festival Tournament ChessGames.com. Viitattu 31.7.2008. (englanniksi)
  39. ↑ Mainz 2008: Anand punishes Carlsen in Grenkeleasing final 4.8.2008. Chessbase. Viitattu 5.8.2008. (englanniksi)
  40. ↑ Armageddon win yields Carlsen victory in León 8.6.2009. ChessVibes. Arkistoitu 11.6.2009. Viitattu 8.6.2009. (englanniksi)
  41. ↑ Doggers, Peter: Shirov wins 5th M-Tel Masters 23.5.2009. Chessvibes. Arkistoitu 27.5.2009. Viitattu 12.10.2009. (englanniksi)
  42. ↑ Kramnik wins Tal Memorial 2009, Carlsen number one 14.11.2009. Chessbase. Viitattu 20.11.2009. (englanniksi)
  43. ↑ Crowther, Mark: London Chess Classic 2009 15.12.2009. The Week in Chess. Arkistoitu 28.7.2011. Viitattu 15.12.2009. (englanniksi)
  44. ↑ Moll, Arne: Carlsen wins 72nd Corus Chess Tournament 31.1.2010. chessvibes.com. Arkistoitu 3.2.2010. Viitattu 1.2.2010. (englanniksi)
  45. ↑ Doggers, Peter: Carlsen & Ivanchuk joint winners Amber 25.3.2010. chessvibes.com. Arkistoitu 29.3.2010. Viitattu 27.3.2010. (englanniksi)
  46. ↑ Medias R10: Magnus Carlsen wins with two-point lead 25.6.2010. Chessbase. Viitattu 8.7.2010. (englanniksi)
  47. ↑ Carlsen beats Anand, wins Arctic Securities Rapid 31.8.2010. Chessbase. Viitattu 10.9.2010. (englanniksi)
  48. ↑ Nanjing R10: Magnus wins with 2900+ performance 30.10.2010. ChessBase. Viitattu 30.10.2010. (englanniksi)
  49. ↑ Doggers, Peter: Carlsen wins again in London 15.12.2010. ChessVibes. Arkistoitu 18.12.2010. Viitattu 15.12.2009. (englanniksi)
  50. ↑ Doggers, Peter: Aronian wins 20th and last Amber 24.3.2011. ChessVibes. Arkistoitu 27.3.2011. Viitattu 25.3.2011. (englanniksi)
  51. ↑ Doggers, Peter: Carlsen wins Kings’ Tournament on tie-break 21.6.2011. ChessVibes. Arkistoitu 24.6.2011. Viitattu 21.6.2011. (englanniksi)
  52. ↑ Biel Rd.10: statistics and Playchess analysis 30.7.2011. ChessBase. Viitattu 4.8.2011. (englanniksi)
  53. ↑ Doggers, Peter: Carlsen beats Ivanchuk in blitz play-off, wins 4th Masters Final 11.11.2011. ChessVibes. Arkistoitu 24.11.2011. Viitattu 12.11.2011. (englanniksi)
  54. ↑ Tal Memorial R9 – Aronian, Carlsen tie for first; Carlsen wins on tiebreak 25.11.2011. ChessBase. Viitattu 30.11.2011. (englanniksi)
  55. ↑ London R9: Vlad All Over 13.12.2011. ChessBase. Viitattu 13.12.2011. (englanniksi)
  56. ↑ Doggers, Peter: Aronian draws with Radjabov in 12 moves, wins Tata Steel 29.1.2012. ChessVibes. Arkistoitu 31.1.2012. Viitattu 29.1.2012. (englanniksi)
  57. ↑ LCC R9: Carlsen first, Kramnik second, both with big wins 10.12.2012. ChessBase. Viitattu 10.12.2012. (englanniksi)
  58. ↑ Doggers, Peter: Tata R13: Carlsen wins by 1.5 points, Naiditsch first on tie-break in B, Brunello clear first in C 27.1.2013. ChessVibes. Arkistoitu 27.3.2014. Viitattu 28.1.2013. (englanniksi)
  59. ↑ Ramirez, Alejandro: Candidates R14 – leaders lose, Carlsen qualifies 1.4.2014. ChessBase. Viitattu 30.12.2014. (englanniksi)
  60. ↑ Sergey Karjakin wins Norway Chess 2013 18.5.2014. ChessBase. Viitattu 30.12.2014. (englanniksi)
  61. ↑ Tal Final: Gelfand wins, Carlsen clear second 23.6.2013. ChessBase. Viitattu 30.12.2014. (englanniksi)
  62. ↑ Ramirez, Alejandro: Sinquefield 06: Magic Magnus wins againt 15.9.2013. ChessBase. Viitattu 30.12.2014. (englanniksi)
  63. ↑ Doggers, Peter: Zurich: Caruana Wins The Rapid, Carlsen Overall Winner 4.2.2014. ChessVibes. Arkistoitu 22.2.2014. Viitattu 4.2.2014. (englanniksi)
  64. ↑ Ramirez, Alejandro: Gashimov R10: From Fool to King 30.4.2014. ChessBase. Viitattu 30.12.2014. (englanniksi)
  65. ↑ Ramirez, Alejandro: Norway Final: Karjakin repeat winner 13.6.2014. ChessBase. Viitattu 22.6.2014. (englanniksi)
  66. ↑ a b Ramirez, Alejandro: World Blitz: Triple Crown Achieved! 20.6.2014. ChessBase. Viitattu 22.6.2014. (englanniksi)
  67. ↑ Ramirez, Alejandro: Sinquefield 10: Draws end magnificent event 7.9.2014. ChessBase. Viitattu 15.12.2014. (englanniksi)
  68. ↑ Carlsen wins Wijk masters, Wei Yi wins B 25.1.2015. ChessBase. Viitattu 27.1.2015. (englanniksi)
  69. ↑ Ramirez, Alejandro: Grenke Final: Carlsen wins in Armageddon! 10.2.2015. ChessBase. Viitattu 17.4.2015. (englanniksi)
  70. ↑ Doggers, Peter: Second Shamkir Victory For Magnus Carlsen 26.4.2015. chess.com. Viitattu 27.4.2015. (englanniksi)
  71. ↑ Ramirez, Alejandro: Norway Rd9: Topalov wins event, Carlsen loses 25.6.2015. ChessBase. Viitattu 26.6.2015. (englanniksi)
  72. ↑ Ramirez, Alejandro: Sinquefield 09: Aronian wins tournament 2.9.2015. ChessBase. Viitattu 2.9.2015. (englanniksi)
  73. ↑ Doggers, Peter: Magnus Carlsen Wins London Chess Classic, Grand Chess Tour 13.12.2015. Chess.com. Viitattu 16.12.2015. (englanniksi)
  74. ↑ Carlsen beats Predojevic with (only) 2.5-1.5 29.6.2013. ChessVibes. Arkistoitu 2.7.2013. Viitattu 30.12.2014. (englanniksi)
  75. ↑ Sochi G11: In dramatic finale, Carlsen retains title 23.11.2014. ChessBase. Viitattu 24.11.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Magnus Carlsen.
Shakin maailmanmestarit
Kiistattomat (1886–1993):
FIDE:n maailmanmestarit 1993–2006:
PCA:n maailmanmestarit 1993–2006:
Yhdistymisen jälkeen 2006 alkaen:
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Magnus_Carlsen&oldid=22770842”