Maijanen (albumi)
Maijanen Pave Maijanen | ||
---|---|---|
Studioalbumin tiedot | ||
Äänitetty | loka-marraskuussa 1984 | |
Studio | Finnvox-studiot | |
Julkaistu | 1984 | |
Formaatti | LP-levy (9C 062 1384531) C-kasetti (9C 262 1384534) CD-levy (7243 4 94784 2 8) | |
Tuottaja(t) | Pave Maijanen | |
Tyylilaji | suomipop, poprock, aikuisrock,[1] iskelmä, suomirock | |
Kesto | 38.16 | |
Levy-yhtiö | Oy EMI Finland Ab | |
Levymerkki | Parlophone | |
Listasijoitukset | ||
Pave Maijasen muut julkaisut | ||
Tanssivat kengät 1983 |
Maijanen 1984 |
Palava sydän 1985 |
Singlet albumilta Maijanen | ||
|
Maijanen on suomalaismuusikko Pave Maijasen toinen studioalbumi, joka julkaistiin loppuvuodesta 1984.[3] Levyä pidetään Maijasen läpimurtona[1] ja sen isoimmaksi hittikappaleeksi nousi Maijasen säveltämä ja sanoittama ”Lähtisitkö”. Albumin yhdeksästä kappaleesta neljä on Maijasen säveltämiä ja sanoittamia. Loput viisi ovat cover-kappaleita.
Albumi julkaistiin Parlophone-levymerkillä vinyylilevynä ja C-kasettina. Vuonna 1998 albumista julkaistiin uusi, remasteroitu painos CD-levynä.[4] Vuonna 2001 albumi julkaistiin uudelleen CD-levynä samoissa kansissa Maijasen debyyttialbumin Tanssivat kengät (1983) kanssa. Albumi sisältää myös kaksi bonuskappaletta.
Taustaa ja tuotantovaihe
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Maijanen alkoi tehdä musiikkia seuraavalle pitkäsoitolleen kesällä 1984 viettäessään kesälomaa Sarvisalon vuokramökillä Kesälahdella.[5][6] Mökillä ollessaan hän tehtaili muutamia kappaleita, joista tunnetuimmaksi kohosi ”Lähtisitkö”. Kun kappaleita oli tarpeeksi paljon syksyn saapuessa, Maijanen kokoontui soittajineen Finnvoxin studiolle syyskuussa 1984. Levylle basistiksi tullut Maijasen serkku Veli-Matti ”Masa” Maijanen ja rumpali Miri Miettinen Pave pyysi Broadcast-yhtyeestä. Soolokitaristiksi tuli muun muassa Pekka Pohjola Groupissa soittanut Peter Lerche. Tämä kolmikko Paven avustuksella muodostaa levyn perusryhmän.[7] Nelikon lisäksi levyllä vierailevat kosketinsoittajat Seppo Kantonen ja Esa Kotilainen, Dingo-yhtyeestä soolouralle lähtenyt basisti Jarkko Eve ja lyömäsoittaja Tapio ”Mongo” Aaltonen.[8]
Pavella ei ollut tapaansa mukaisesti kappaleista demoja, vaan hän tiesi tarkkaan mitä halusi. Miri Miettisen mukaan studioon mentiin suoraan ja kappaleita alettiin muovaamaan julkaisukuntoon heti.[7] Levyn avausraidalla Pave laulaa a capella -tyylisen version kappaleesta ”Lilja, ruusu ja kirsikkapuu”. Pave on muistellut ajatelleensa kappaleeseen Lauluyhtye Fyrkan kaltaista kuorolaulua. Hän oli muistanut tehneensä yhdessä Pepe Willbergin kanssa edellämainitun kappaleen alkuperäiskielellä ”Scarborough Fair” Yleisradion kantanauhoille.[9] Pave pyysi kollegaansa, muusikko Markku Johanssonilta uusimaan aikaisemman sovituksensa ottaen Pertti ”Pertsa” Reposen kirjoittaman suomennoksen laulettavakseen. Samalla Pave pyysi Johanssonia soittamaan pianolla päämelodian taustanauhalle, jonka avulla Pave lauloi ensimmäisen stemma-raidan. Stemma-raitoja muodostui yhteensä 12 ja Paven muistelmien mukaan hän pysyi hyvin vireessä. Hyvin tärkeä osa kappaleen ja koko levyn soundia, on äänittäjäksi ja miksaajaksi tullut T. T. Oksala, joka kehitteli avausraitaan paljon ideoita kaiusta ja maailmasta. Oksalaan Maijanen oli tutustunut ollessaan basistina hänen esikoisalbumillaan Radio Storm vuonna 1978. Avausraidan äänityksen jälkeen Oksala kehui Pavea ”käsittämättömäksi laulajaksi”. Oksala ja Maijanen tekivät yhteistyötä Maijasen soolotuotannon parissa kymmenen vuoden ajan.[10]
Levyn kappaleista ”Lokakuu, helmikuu, kesäkuu” aloitti pitkään jatkuneen, pasifistisia julistuksia sisältävän kappalesarjan, jossa on viitteitä Paven omaan elämään. Hänen itsensä mukaan kappaleessa ”opetellaan yhteisvoimin sotimaan, hyökkäämään, taistelemaan, tappamaan, vangitsemaan, vakoilemaan, puolustamaan ja kuolemaan”.[10] Levyllä Maijanen alkoi käyttämään ensimmäisen kerran salanimeään Maija Paavonen, jota hän käytti pitkään monissa soolouransa kappaleissa. Salanimen ideana oli, että Maija saa kirjoittaa herkkiä ja romanttisia tekstejä toisin kuin Pave itse. Puolestaan ”Lokakuu, helmikuu, kesäkuu” osoittaa myös Maijan olevan melko ankara kirjoittaja.[11] Levyn päättää instrumentaalikappale ”Syksy”, jossa kitaristi Lerche esittelee soittotaitojaan. Alun perin kappaleeseen oli olemassa myös sanoitus, mutta kuultuaan Lerchen kitaransoiton päätti jättämään sanat pois.[9]
Vastaanotto ja arvioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Joulukuussa 1984 Yle TV2:n Hittimittari-ohjelmassa esitetty ”Lähtisitkö” kiihdytti levyn ja kappaleen single-julkaisun myyntiä eteenpäin. Maijanen voitti Hittimittarin kolme kertaa putkeen ja kappale kruunattiin ”superhitiksi”.[3] Tämän myötä albumi menestyi hyvin ja oli Suomen musiikkilistojen ykkösenä peräti seitsemän viikon ajan. Yhteensä albumi pysyi listalla 38 viikkoa. ”Lähtisitkö” oli parhaimmillaan Suomen jukeboxien toisiksi myydyin single sekä radioiden toisiksi soitetuin kappale.[2] Albumi ylitti kultalevyrajan vuonna 1985 ja platinalevyrajan 1986. Albumia on myyty vuoteen 2013 mennessä 50 129 kappaletta ja on Maijasen toiseksi myydyin levy heti Palava sydän -albumin jälkeen.[12]
Verrattuna Maijasen esikoisalbumiin levy myi yli 45 000 kappaletta enemmän. Esikoisalbumin jälkeen levy-yhtiö EMI:n kanssa oltiin sovittu vain seuraavan levyn teosta[1], mutta Maijanen-albumin ollessa todellinen menestys yhtiön toimitusjohtaja Rolf Kronqvist ehdotti Maijaselle jatkoa levytyssopimukselle.[13] Levyä myytiin niin paljon, että kevättalvella EMI:n levytoimituksista vastaavat henkilöt saivat lähettää rekka-autollisia täynnä Maijasen tuoreinta albumia.[1] EMI:n tiedottajana työskennellyt Leena Virtanen on myöhemmin todennut, että Maijasen pakka ei mennyt sekaisin äkillisestä suosiosta.[13]
Maijasen elämäkerran kirjoittanut Tommi Saarela totesi levyn olevan kirjava ja monipuolinen verrattuna Maijasen esikoiseen.[8]
Kappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikki kappaleet sanoittanut/suomentanut ja sovittanut Pave Maijanen nimellä Paavonen, ellei toisin mainita.
A-puoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lilja, ruusu ja kirsikkapuu – 2.03 (alkup. ”Scarborough Fair / Canticle”, säv. P. Simon / A. Garfunkel, suom. san. P. Reponen, sov. M. Johansson)
- Kuume – 3.56 (alkup. ”Fever”, säv. J. Davenport / Cooley, suom. san. Paavonen)
- Lokakuu, helmikuu, kesäkuu – 4.41 (säv. ja san. Paavonen)
- Lähtisitkö – 4.30 (säv. ja san. Paavonen)
- Jää mun luo – 3.56 (alkup. ”Stand By Me”, säv. B.E. King / Clinck / C. Stuart, suom. san. Paavonen)
B-puoli
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suuret sankarit – 4.09 (säv. ja san. Paavonen)
- Outo tapa – 3.40 (alkup. ”Spooky”, säv. H. Middlebrooks / M. Shapiro / J.B. Cobb Jr. / B. Buie, suom. san. E. Kettunen)
- Mikset mua huomaa – 4.34 (alkup. ”Happy Together”, säv. G. Bonner / Gordon, suom. san. P. Reponen)
- Syksy – 6.47 (instrumentaali, säv. Paavonen) [14][15]
Vuoden 2001 CD-painoksen bonuskappaleet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Scarborough Fair / Canticle – 2.01 (”Lilja, ruusu ja kirsikkapuu”, alkup. san. P. Simon – A. Garfunkel)
- Would You – 4.09 (alkup. ”Lähtisitkö”, eng. san. J. Meikle) [16]
Kokoonpano
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Muusikot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pave Maijanen – laulu (1-8), kitara (2-6, 8, 9; soolo: 2), Poly-61-syntetisaattori (3, 4, 7, 8), Continental-urut (5, 6), basso (7, 8) lyömäsoittimet (3) (*)
- Eve – basso (2, 3)
- Peter Lerche – kitara (2–4, 6, 7, 9; soolot: 6, 7, 9)
- Seppo Kantonen – PPG-Wave 2.2. -syntetisaattori (3, 4, 7, 9; soolo: 7), Dx-7 (5), piano (6)
- Miri Miettinen – rummut (2-9)
- Matti Maijanen – basso (4-6, 9)
- Mongo Aaltonen – lyömäsoittimet (2, 3, 5, 7, 8), kitara (4)
- Esa Kotilainen – Mellotron (jouset: 2, kuoro: 9)
- Markku Johansson – trumpetti (5, 8)
- Simo Salminen – trumpetti (8)
- Markku Veijonsuo – pasuuna (8)
(*) Kappaleen ”Kuume” (2) Maijasen soittama kitarasoolo on omistettu Janne Ödnerin muistolle ja mukailee hänen sooloaan.
Tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Markus Vikstedt – äänitys (Finnvox-studiot; loka-marraskuu -84), miksaus
- T. T. Oksala – äänitys (Finnvox-studiot; loka-marraskuu -84), miksaus
- Pave Maijanen – miksaus, tuottaja (Maijanen Sävel ja Rytmi Oy)
- Stefan Bremer – kuvat [14]
- Mika Jussila – vuoden 1998 CD-painoksen re-masterointi (Finnvox-studiot) [17]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Saarela, Tommi: Pave Maijanen – Elämän nälkä. Tammi, 2021. ISBN 978-952-04-2324-7
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Saarela 2021, s. 244.
- ↑ a b Pennanen, Timo: Sisältää hitin – levyt ja esittäjät Suomen musiikkilistoilla vuodesta 1972, Otava 2006, sivu 342
- ↑ a b Saarela 2021, s. 243.
- ↑ Pave Maijanen - Maijanen - Releases Discogs. Viitattu 20.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Saarela 2021, s. 235.
- ↑ Saarela 2021, s. 236.
- ↑ a b Saarela 2021, s. 237.
- ↑ a b Saarela 2021, s. 238.
- ↑ a b Saarela 2021, s. 238.
- ↑ a b Saarela 2021, s. 239.
- ↑ Saarela 2021, s. 240.
- ↑ Kulta- ja platinalevyt - Pave Maijanen - IFPI Musiikkituottajat. Viitattu 20.2.2024.
- ↑ a b Saarela 2021, s. 245.
- ↑ a b c Pave Maijanen - Maijanen (1984, Vinyl) Discogs. Viitattu 20.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Pave Maijanen – Maijanen open.spotify.com. Viitattu 16.12.2022.
- ↑ Pave Maijanen - Tanssivat kengät / Maijanen (2001, CD) Discogs. Viitattu 20.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Pave Maijanen - Maijanen (1998, CD) Discogs. Viitattu 20.2.2024. (englanniksi)