Marija Šarapova

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Marija Šarapova
Marija Šarapova vuonna 2014.
Marija Šarapova vuonna 2014.
Henkilötiedot
Syntynyt19. huhtikuuta 1987 (ikä 37)
Kansalaisuus  Venäjä
Tennispelaaja
Pituus 188 cm
Paino 59 kg
Kätisyys oikea
Ammattilaisena 2001–
Palkintorahat 38 777 962 USD
Kaksinpeli
Paras sijoitus 1. (22.8.2005)
Turnausvoittoja 36
Voitot/tappiot 647–169
Grand Slam -turnauksissa
Australian avoimet voitto (2008)
Ranskan avoimet voitto (2012, 2014)
Wimbledon voitto (2004)
Yhdysvaltain avoimet voitto (2006)
Nelinpeli
Paras sijoitus 41. (14.6.2004)
Turnausvoittoja 3
Voitot/tappiot 23–17
Aiheesta muualla
ITF
WTA
Mitalit
Maa:  Venäjä
Tennis
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Lontoo 2012 kaksinpeli

Marija Jurjevna Šarapova (ven. Мари́я Ю́рьевна Шара́пова, s. 19. huhtikuuta 1987 Njagan, Venäjän SFNT, Neuvostoliitto) on venäläinen aktiiviuransa päättänyt tennispelaaja, joka oli parhaimmillaan maailman naispelaajien rankinglistalla ykkösenä. Belgialaisen Justine Heninin ilmoitettua lopettamisestaan Šarapova nousi 19. toukokuuta 2008 neljättä kertaa urallaan maailmanlistan ykköseksi.[1] Lontoon olympialaisissa 2012 hän saavutti kaksinpelissä hopeaa.

Šarapova edusti Venäjää. Hänen vanhempansa ovat alun perin Homelista, Valko-Venäjältä, mutta muuttivat Tšernobylin onnettomuuden jälkeen 1986 Venäjälle. Šarapova on voittanut viisi Grand Slam -turnausta: Wimbledonin vuonna 2004, Yhdysvaltain avoimet 2006, Australian avoimet 2008 sekä Ranskan avoimet 2012 ja Ranskan avoimet 2014. Vuonna 2007 hän hävisi Australian avointen loppuottelun Serena Williamsille ja vuonna 2012 Viktoryja Azarenkalle. Vuonna 2011 hän hävisi Wimbledonin loppuottelussa Petra Kvitoválle.

Sotšin vuoden 2014 talviolympialaisten avajaisseremonioissa Šarapova sai kunnian tuoda olympiatulisoihdun avajaisten areenalle, jossa lopulta Vladislav Tretjak ja Irina Rodnina sytyttivät olympiatulen palamaan.

Helmikuussa 2020 Šarapova ilmoitti lopettavansa aktiiviuransa.[2]

7. maaliskuuta 2016 pitämässään tiedotustilaisuudessa Šarapova ilmoitti jääneensä kiinni WADA:n tammikuusta 2016 alkaen kiellettyjen aineiden listalla olleen meldonium-lääkeaineen käytöstä Australian avointen yhteydessä tammikuussa.[3][4] Heti seuraavana päivänä hänen sponsorinsa TAG Heuer ja Nike ilmoittivat katkaisevansa sponsorisopimuksensa Šarapovan kanssa.[5] Kansainvälinen tennisliitto ITF päätti 8. kesäkuuta 2016, että Šarapova sai kahden vuoden kilpailukiellon alkaen 26. tammikuuta 2016. Šarapova käytti meldoniumia kymmenen vuotta perhelääkärinsä suosituksesta.[6] Myöhemmin urheilun kansainvälinen vetoomustuomioistuin CAS lyhensi tuomion 15 kuukauteen[7].

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Šarapova on kihloissa Alexander Gilkesin kanssa ja heille on määrä syntyä ensimmäinen lapsi loppuvuodesta 2022.[8]

Šarapova Berliinin turnauksessa huhtikuussa 2005.
  • WTA:n vuoden tulokas 2003
  • WTA:n vuoden pelaaja 2004
  • WTA:n vuoden eniten kehittynyt pelaaja 2004
  • Venäjän tennisliiton vuoden naispelaaja 2005

Turnausvoitot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Voitot turnausluokittain
Grand Slam (5)
WTA Tour Championships (1)
Premier Mandatory & Premier 5 / WTA 1000 (13)
Premier / WTA 500 (6)
International / WTA 250 (8)
Voitot kenttätyypeittäin
Kova (18)
Massa (10)
Ruoho (3)
Matto (2)
s = sisäkenttä

Kaksinpelit (33)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

s = sisäkenttä

N:o Pvm Turnaus Kenttä Finaalivastustaja Erävoitot
1. 29. syyskuuta 2003 Japan Open, Tokio, Japani Kova Aniko Kapros, Unkari 2–6 6–2 7–6
2. 27. lokakuuta 2003 Quebec, Kanada Kova Milagros Sequera, Venezuela 6–2, luov.
3. 7. kesäkuuta 2004 Birmingham, Englanti Ruoho Tatiana Golovin, Ranska 4–6 6–2 6–1
4. 21. kesäkuuta 2004 Wimbledon, Lontoo, Englanti Ruoho Serena Williams, USA 6–1 6–4
5. 27. syyskuuta 2004 Hansol Korea Open, Soul, Etelä-Korea Kova Marta Domachowska, Puola 6–1 6–1
6. 4. lokakuuta 2004 Japan Open, Tokio, Japani Kova Mashona Washington, USA 6–0 6–1
7. 8. marraskuuta 2004 WTA:n mestaruusturnaus, Los Angeles, USA Kova Serena Williams, USA 4–6 6–2 6–4
8. 6. helmikuuta 2005 Toray Pan Pacific Open, Tokio, Japani Matto Lindsay Davenport, USA 6–1 3–6 7–6
9. 21. helmikuuta 2005 Doha, Qatar Kova Alicia Molik, Australia 4–6 6–1 6–4
10. 6. kesäkuuta 2005 Birmingham, Englanti Ruoho Jelena Janković, Serbia ja Mont. 6–2 4–6 6–1
11. 18. maaliskuuta 2006 Indian Wells, Yhdysvallat Kova Jelena Dementjeva, Venäjä 6–1, 6–2
12. 6. elokuuta 2006 San Diego, Yhdysvallat Kova Kim Clijsters, Belgia 7–5, 7–5
13. 9. syyskuuta 2006 US Open, New York, Yhdysvallat Kova Justine Henin, Belgia 6–4, 6–4
14. 22. lokakuuta, 2006 Zürich, Sveitsi Kova Daniela Hantuchová, Slovakia 6–1, 4–6, 6–3
15. 29. lokakuuta 2006 Linz, Itävalta Kova Nadja Petrova, Venäjä 7–5, 6–2
16. 5. elokuuta 2007 San Diego, Yhdysvallat Kova Patty Schnyder, Sveitsi 6–2, 3–6, 6–0
17. 26. tammikuuta 2008 Australian avoimet, Melbourne, Australia Kova Ana Ivanović, Serbia 7–5, 6–3
18. 24. helmikuuta 2008 Doha, Qatar Kova Vera Zvonarjova, Venäjä 6–1, 2–6, 6–0
19. 13. huhtikuuta 2008 Amelia Island, Yhdysvallat Massa Dominika Cibulková, Slovakia 7–6(7), 6–3
20. 3. lokakuuta 2009 Toray Pan Pacific Open, Tokio, Japani Kova Jelena Janković, Serbia 5–2 (luovutus)
21. 20. helmikuuta 2010 Cellular South Cup, Memphis, Yhdysvallat Kova Sofia Arvidsson, Ruotsi 6–2, 6–1
22. 22. toukokuuta 2010 Internationaux de Strasbourg, Strasbourg, Ranska Massa Kristina Barrois, Saksa 7–5, 6–1
23. 15. toukokuuta 2011 Internazionali BNL d'Italia, Rooma, Italia Massa Samantha Stosur, Australia 6–2, 6–4
24. 22. elokuuta 2011 Cincinnati Masters, Cincinnati, Yhdysvallat Kova Jelena Janković, Serbia 4–6, 7–6(3), 6–3
25. 29. huhtikuuta 2012 Stuttgart, Saksa Massa (s) Valko-Venäjä Viktoryja Azarenka 6–1, 6–4
26. 20. toukokuuta 2012 Rooma, Italia Massa Kiina Li Na 4–6, 6–4, 7–6(5)
27. 6. kesäkuuta 2012 Ranskan avoimet, Pariisi Massa Italia Sara Errani 6–3, 6–2
28. 17. maaliskuuta 2013 Indian Wells, Yhdysvallat Kova Tanska Caroline Wozniacki 6–2, 6–2
29. 28. huhtikuuta 2013 Stuttgart, Saksa Massa (s) Kiina Li Na 6–4, 6–3
30. 27. huhtikuuta 2014 Stuttgart, Saksa Massa (s) Serbia Ana Ivanović 3–6, 6–4, 6–1
31. 11. toukokuuta 2014 Madrid, Espanja Massa Romania Simona Halep 1–6, 6–2, 6–3
32. 7. kesäkuuta 2014 Ranskan avoimet, Pariisi Massa Romania Simona Halep 6–4, 6–7(5), 6–4
33. 5. lokakuuta 2014 Peking, Kiina Kova Tšekki Petra Kvitová 6–4, 2–6, 6–3

Hävityt kaksinpelifinaalit (22)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Menestys kausittain

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Turnaus 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014
Australian avoimet 1. kierros 3. kierros välierät välierät loppuottelu voitto A 1. kierros 4. kierros loppuottelu välierät 4. kierros
Ranskan avoimet 1. kierros puolivälierät puolivälierät 4. kierros välierät 4. kierros puolivälierät 3. kierros välierät voitto loppuottelu voitto
Wimbledon 4. kierros voitto välierät välierät 4. kierros 2. kierros 2. kierros 4. kierros loppuottelu 4. kierros 2. kierros 4. kierros
Yhdysvaltain avoimet 2. kierros 3. kierros välierät voitto 3. kierros A 3. kierros 4. kierros 3. kierros välierät A 4. kierros
Turnausvoitot (33) 0 0 2 5 3 5 1 3 1 2 2 3 2 4
Loppuottelut (55) 0 0 2 6 4 7 4 3 2 5 4 9 5 4
Kauden päätösranking 186 32 4 4 2 5 9 14 18 4 2 4
  1. Maria Sharapova maailmanlistan ykköseksi YLE Urheilu. 15.5.2008. Yleisradio Oy. Viitattu 28.9.2009.
  2. Viiden grand slamin Maria Sharapova lopettaa tennisuransa 26.02.20. Keskisuomalainen.
  3. Venäläiskäryt jatkuvat – nyt vuorossa tennistähti Sharapova Yle Urheilu. Viitattu 7.3.2016.
  4. Tennistähti Sharapova kertoo antaneensa positiivisen dopingnäytteen Aamulehti. Arkistoitu 8.3.2016. Viitattu 7.3.2016.
  5. New details about drug which could destroy Sharapova’s career Mail Online. Viitattu 9.3.2016. (englanniksi)
  6. Dopingpannalle vahvistus – tennistähti Maria Sharapovalle pitkä kilpailukielto Ilta-Sanomat. 8.6.2016. Arkistoitu 8.6.2016. Viitattu 8.6.2016.
  7. Leppänen, Jelena: Yllättävä ratkaisu: Maria Sharapovan kilpailukielto lyheni tuntuvasti iltasanomat.fi. 4.10.2016. Arkistoitu 5.10.2016. Viitattu 4.10.2016.
  8. Venäläinen ex-urheilutähti Marija Šarapova odottaa lasta www.iltalehti.fi. Viitattu 20.4.2022.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]