Martinus Toursilainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Simone Martinin maalaama Pyhä Martinuksen muotokuva vuosilta 1322–1326 tälle omistetussa kappelissa Pyhän Fransiskuksen basilikassa Assisissa.

Martinus Toursilainen eli Pyhä Martinus, suomeksi myös Pyhä Martti (316 tai 317 Savaria, Pannonia (nyk. Szombathely Unkarissa) – 8. marraskuuta 397 Gallia) oli Rooman armeijan tribuunin poika. Martinus liittyi Rooman armeijaan viisitoistavuotiaana. Hänet tunnetaan köyhien ja vaivaisten suojelijana[1].

Legendan mukaan hän leikkasi nuorena sotilaana miekallaan puolet viitastaan ja antoi revityn puolikkaan Amiensin kaupungin portilla almua pyytäneelle kerjäläiselle. Seuraavana yönä Martinus näki unta, jossa viitan puolikkaan saanut kerjäläinen osoittautui itse Kristukseksi.[1] Jeesus totesi: "Tämä pakana, Martinus vaatetti minut". Seuraavana aamuna Martinuksen viitta oli jälleen ehjä ja kokonainenlähde?. Tämän kaiken kokemansa seurauksena jo nuoruudessaan kristinuskosta kiinnostunut Martinus kääntyi kristityksi ja erosi armeijasta[1]. Hän joutui siksi kärsimään jopa vankeusrangaistuksen.

Martinus liittyi erilaisiin kristillisiin veljeskuntiin, kunnes hän vuonna 361 tuli uudestaan kuuluisaksi perustaessaan luostarin Poitiers’n lähelle Galliaan. Vuonna 371 hänet sitten kutsuttiin noin 250 kilometriä Pariisista lounaaseen sijaitsevan Toursin piispaksi. Legendan mukaan hän oli niin vaatimaton, että kuultuaan kutsusta hän piiloutui hanhitarhaan, mutta äänekkäät hanhet paljastivat hänen piilonsa.

Toursin kaupungissa pakanuus vaikutti noihin aikoihin vielä voimakkaana, ja Martinuksella vaikutti keskeisesti kristinuskon ja samalla olojen vakiinnuttamiseen kaupungissa. Piispa Martinuksella oli erityisen suuri vaikutus priscillianismin kehittymiseen. Martinus Toursilaisen pyhäinjäännökset on haudattu Toursin Pyhän Martinuksen kirkkoon.

Martinus Toursilainen oli ensimmäinen läntisessä kirkossa pyhimyksen arvon saanut henkilö, joka ei kuollut marttyyrina. Martinus Toursilaisen, Pyhän Martin, muistoksi vietetään katolisissa maissa yhä Martinpäivää 11. marraskuuta, joka oli hänen hautajaispäivänsä. Protestanttisissa maissa päivän vietto on siirtynyt päivää aiemmaksi, jolloin on myös Martti Lutherin syntymäpäivä (ja sen vuoksi myös Suomessa nykyisin Martin nimipäivä). Ruotsissa ja Suomessa martinpäivän viettäminen rajoittuu joidenkin viettämään juhlaillalliseen, jossa syödään pääruokana kokonaisena paistettu hanhi, martinhanhi.

Pyhän Martinuksen kultti juurtui varhain myös Unkariin, missä häntä pidetään yhtenä ”unkarilaisista” pyhimyksistä. Jo Tapani Pyhän sotalipuissa käytettiin Pyhän Martinuksen kuvaa, ja Neitsyt Marian ohella hän on yksi Unkarin suojeluspyhimyksistä. Szombathelyn Pyhän Martinuksen kirkko on perimätiedon mukaan rakennettu hänen syntymäpaikalleen, ja sen edessä olevaa kaivoa on jo keskiajalla nimitetty "Pyhän Martin kaivoksi".[2]

Vaikutus Suomessa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Legenda Pyhästä Martista tuli Suomeen kristinuskon mukana 1100–1200-luvuilla. Pyhä Martti oli tunnettu armeliaisuudestaan ja oikeamielisyydestään ja suosittu kansan keskuudessa.[3] Pyhästä Martista tuli keskiajalla Raision suojeluspyhimys, ja seurakunnan kirkko on nimetty hänen mukaansa[1]. Marttilan kunta on saanut nimensä hänen mukaansa[4]. Hänet on kuvattu molempien kuntien vaakunoissa leikkaamassa viittaansa, josta puolet hän antoi kerjäläiselle.

Piispa Martinus ratsastaa armeliaisuuden ja oikeudenmukaisuuden tuojana myös Eino Leinon runossa "Pyhä Martti".[5]

  1. a b c d Martinpäivää vietetään lyhtyjuhlalla. (Arkistoitu – Internet Archive) Raision seurakunta. Viitattu 21.1.2019
  2. Tours-i Szent Márton püspök Magyar Kurír. Viitattu 21.9.2024. (hongrois)
  3. Martin päivänä muistetaan Lutheria ja Martinus-piispaa. Almanakka
  4. Marttilan kunta Marttilan kunta. Arkistoitu 27.10.2007. Viitattu 28.6.2008.
  5. runoadmin: Pyhä Martti Runosto. 10.6.2012. Viitattu 21.9.2024.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]