May Ziadeh

Marie Elias ”May” Ziadeh (arab. ماري إلياس مي زيادة‎, Mārī ’Ilyās May Ziyāda; 11. helmikuuta 1886, Nasaret – 19. lokakuuta 1941, Kairo) oli libanonilais-palestiinalainen runoilija, esseisti ja kääntäjä. Hän kirjoitti useita teoksia sekä arabiaksi että ranskaksi. Hän oli 1900-luvun arabirenessanssin, Nahdan, eräs keskeisimmistä henkilöistä, sekä orientalistisen feminismin pioneeri.

Elämä ja ura

Ziadeh syntyi libanonilaisen isän, rehtori Elias Ziadehin, ja palestiinalaisen äidin Nuzha Muʿammarin lapseksi. Hänellä oli pikkuveli Elias, joka kuoli kaksivuotiaana 1891 May Ziadeh’n ollessa 5-vuotias.

Ziadeh kävi koulunsa Pyhän Josefin siskojen koulussa Nasaretissa, ja oppi siellä peruskoulun oppisisältöjen lisäksi ranskan ja italian kielet. Vuonna 1899 hän aloitti opiskelut Collège des Sœurs de la Visitation -koulussa, ja kirjoitti siellä ensimmäiset runonsa vain kolmetoistavuotiaana. Tuolla hän otti käyttöönsä myös kirjoittajanimen Aida, ja aloitti ranskankielisen päiväkirjan kirjoittamisen.

Valmistuttuaan Aintourasta Ziadeh siirtyi opiskelemaan viimeisen vuotensa Libanonin Beirutiin Maison des filles de la Charité -oppilaitokseen, ja palasi sitten perheensä luo Nasaretiin. Ziadeh’n perhe muutti Egyptiin vuonna 1907, ja Ziadeh itse aloitti työskentelynsä ranskanopettajana sekä eri yksityiskouluissa että varakkaan sanomalehtien julkaisuoikeuksien omistajan, egyptiläisen Idris Raghebin tytärten ranskanopettajana. Kun Ziadeh’n isä Elias Ziadeh sai ystävältään Raghebilta sanomalehden julkaisuoikeudet, Elias Ziadeh perusti al-Mahrousa-lehden, ja hänen tyttärensä sai aloitettua toimittajan työnsä. Vuoteen 1911 mennessä May Ziadeh oli julkaissut artikkelien lisäksi myös ranskankielisen runokokoelman Fleurs de Rêve pseudonyymillä Isis Copia. Näihin aikoihin May myös vaihtoi syntymässä annetun Marie-nimensä arabiankieliseksi Mayksi, ja aloitti kirjoittamisen arabian kielellä nahdan, eli kulttuurillisen ja kielellisen liikkeen edistämiseksi.

Vaikutukset

Ziadeh oli tunnettu läpi Lähi-Idän kirjallisuuskulttuurin. Vuonna 1912 Ziadeh aloitti aktiivisen työskentelynsä nuorten kulttuurisen tietoisuuden lisäämiseksi kirjoittamalla useita artikkeleita kirjallisuudesta, sosiaalisista aiheista, kulttuurista ja kansalaisuudesta. Hän julkaisi myös kirjallisuuskritiikkejä. Hänen tekstejään julkaistiin muun muassa sanomalehdissä al-Mahrousa, al-Zuhour, sekä al-Hilal. Vuonna 1913 Ziadeh perusti kulttuurillisen "salongin", joka pysyi aktiivisena ja merkittävänä nahdan keskipisteenä lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Salongin rahoittajiin kuului merkittäviä älyllisen, kirjallisen ja tieteellisen maailman henkilöitä kuten Shibli Shumayyil, Khalil Mutran, Saykh Mustafa Abdel Raziq, Mustafa Sadiq al-Rafie, Ahmad Lutfi al-Sayyid, Abbas Mahmoud al-Aqqad, Salama Moussa, Taha Hussein, Yacoub Sarrouf, Ahmed Shawky ja Hafe. Salongin toimintaan osallistui eri kielillä puhuva joukko ihmisiä, sekä Egyptin julkisen elämän miehiä ja naisia että esimerkiksi syyrialaisia ja eurooppalaisia. Osallistujat puhuivat arabiaa, ranskaa ja englantia, ja pääsivät kuulemaan runonlausuntaa, artikkeleita, osallistumaan keskusteluihin ja luentoihin ja kokemaan erilaisia esityksiä.

Kielistä kiinnostuneena Ziadeh opiskeli yksityisopetuksessa latinaa, englantia ja saksaa, kreikkalaisessa tyttökoulussa kreikan kieltä ja maalausta ja itsenäisesti näiden lisäksi espanjaa. Ensimmäisen maailmansodan aikana Ziadeh ilmoittautui Egyptin yliopistoon (nyk. Kairon yliopisto) opiskellakseen filosofian ja etiikan historiaa, arabian kirjallisuuden historiaa ja islamin historiaa.

Ziadeh’n toiminnassa keskiössä oli myös naisten voimaannuttaminen.