Menelik II

Menelik II
Menelik II valokuvassa 1900-luvun alkupuolelta.
Etiopian keisari
Valtakausi	10. maaliskuuta 1889 – 12. maaliskuuta 1913
Kruunajaiset	3. marraskuuta 1889
Edeltäjä	Johannes IV
Seuraaja	Iyasu V
Syntynyt	17. elokuuta 1844 Ankober, Abessinia
Kuollut	12. joulukuuta 1913 (69 vuotta) Addis Abeba, Abessinia
Puoliso	Altash Tewodros Bafena Wolde Mikael Taytu Betul
Lapset	Zauditu Shoa Ragad Wossen Seged
Suku	Salomon
Isä	Haile Malakot
Äiti	Woizero Ejigayehu
Uskonto	ortodoksi

Menelik II eli Menilek II (17. elokuuta 1844 – 12. joulukuuta 1913, syntyjään Sahlé Mariam) oli Etiopian keisari vuodesta 1889 kuolemaansa saakka. Noustuaan keisariksi Menelik II kukisti maan itsenäisyyttä uhanneen siirtomaavalta Italian joukot Adowan taistelussa turvaten maansa itsenäisyyden tuolloin Afrikan maille ennenkuulumattomalla tavalla. Menelik II myös nykyaikaisti maataan pyrkiessään takaamaan sen itsenäisyyden.

Elämäkerta

Shoan kuninkaana

Shoan kuningaskunta ja sen laajenemissuunnat.

Menelik II syntyi Ankoberissa vuonna 1844. Hän oli Shoan kuningaskunnan perustaneen Sahle Selassien pojanpoika ja syntyjään nimeltään Sahlé Mariam. Etiopian keisari Tewodros II valtasi Shoan ja Menelik vietiin äitinsä kanssa Tewodrosin pääkaupunkiin. Menelik nousi lopulta Shoan kuvernööriksi, mutta ajautui ristiriitoihin keisarin kanssa Tewodrosin epäillessä hänen liittoutuneen kapinaa suunnitelleiden alueellisten hallitsijoiden kanssa. Menelik vangittiin, mutta hän onnistui pakenemaan ja kruunautti itsensä Shoan kuninkaaksi. Shoan hallitsijana Menelik harjoitti politiikkaa, joka leimasi sittemmin koko Etiopian politiikkaa hänen noustuaan keisariksi. Shoa tasapainoili diplomaattisesti ulkovaltojen, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan, Etiopian alueellisten hallitsijoiden ja Sudanissa hallinneiden mahdistien, välillä. Etiopian ortodoksisen kirkon ohella islamiin ja paikallisiin perinteisiin uskontoihin suhtauduttiin vapaamielisesti. Menelik piti myös maansa nykyaikaistamista ehdottoman tärkeänä Euroopan valtioiden muodostaman uhan takia. Niinpä hän esimerkiksi modernisoi armeijaansa hankkimalla aseita Italiasta ja Ranskasta ja palkkasi eurooppalaisia sotilaita kouluttamaan miehiään. Hän soti myös naapureitaan vastaan laajentaen Shoan kuningaskunnan rajoja.

Etiopian keisarina

Tewodros II:n kuoltua valtaan nousi Johannes IV, jonka Menelik yritti aluksi syöstä vallasta. Menelik ja Johannes pääsivät kuitenkin lopulta sopimukseen, jonka mukaan Menelik tunnusti Johanneksen ylivallan tämän puolestaan nimittäessä Menelikin seuraajakseen. Johannes IV yritti puolustaa maataan Italiaa ja Sudanin mahdisteja vastaan, mutta hän kuoli vuonna 1889 taistelussa jälkimmäisiä vastaan. Menelik II kukisti nopeasti nykyaikaisin asein varustetun armeijansa avulla keisariuttaan vastustaneet paikalliset ruhtinaat, mutta ei uskonut kykenevänsä puolustamaan maataan Italiaa vastaan. Niinpä hän pyrki neuvottelemaan näiden kanssa ja solmi Wichalen sopimuksen, jolla hän hyväksyi Italian aseman Eritreassa. Sopimuksesta tehtiin kaksi versiota, toinen italiaksi ja toinen amharaksi. Näissä kahdessa versiossa oli ilmeisesti huomattava ero italiankielisen tekstin tehdessä Etiopiasta Italian protektoraatin amharankielisen puolestaan taatessa maan itsenäisyyden. Tämän tajuttuaan Menelik II vastasi hylkäämällä sopimuksen ja hankkien lisää aseita Ranskasta ja Venäjältä. Italia vastasi tähän puolestaan lähettämällä Etiopiaan sotasankari Oreste Baratierin johtaman armeijan, mikä aloitti ensimmäisen Italian–Etiopian sodan.

Italian–Etiopian sota

Adowan taistelu kuvattuna etiopialaisessa seinävaatteessa.

Menelik II kokosi italialaisia vastaan 200 000:n miehen armeijan, joista monet oli aseistettu nykyaikaisilla kivääreillä. Baratieri saavutti aluksi joitakin voittoja etiopialaisia vastaan, mutta huomasi pian olevansa eristetty vastassaan huomattavasti suurempi etiopialaisarmeija. Molemmat osapuolet kaivautuivat asemiinsa, mutta Italia painosti Baratieria hyökkäämään ja tästä seurasi Adowan taistelu 1. maaliskuuta 1896. Italialaiset hävisivät ja menettivät lähes 10 000 miestä 20 000:n miehen vahvuisesta joukostaan. Sadat päätyivät sotavankeuteen. Vankeja pidettiin Menelikin uudessa pääkaupungissa Addis Abebassa, kunnes Italia suostui maksamaan heistä lunnaat. Näin suuri voitto afrikkalaiselle valtiolle oli ennenkuulumatonta ja suuri nöyryytys Italialle. Menelik II käytti voittoa hyväkseen solmimalla sopimuksen, joka takasi Etiopian itsenäisyyden. Monien etiopialaisten pettymykseksi hän ei kuitenkaan neuvotellut Italian vetäytymisestä kokonaan, vaan salli näiden pitää Eritrean.

Voittonsa jälkeen Menelik II:n luona kävi diplomaatteja lähes jokaisesta Euroopan valtiosta ja samalla hän jatkoi maansa nykyaikaistamista. Maahan rakennettiin teitä, siltoja, rautateitä, sairaaloita, kouluja ja jopa hotelleja. Menelik II edisti myös länsimaisen teknologian ja lääketieteen käyttöönottoa. Tämän lisäksi tärkeää oli vallan keskittäminen keisarille ja tämän valitsemille virkamiehille. Monet näistä uudistuksista jäivät kuitenkin lyhytikäiseksi. 1900-luvun alussa Menelik alkoi kärsiä halvauksista, joiden takia hänestä tuli yhä enenevissä määrin toimintakyvytön. Menelik nimitti seuraajakseen pojanpoikansa Lij Iyasun ja pysyi itse vallassa kuolemaansa saakka vuonna 1913 lähinnä keisarinna Taitun avustuksella. Menelikin kuoltua Addis Abebassa Iyasu hallitsi vain muutaman vuoden, kunnes hänet syöstiin vallasta vuonna 1916. Tätä seurasi Etiopiassa hajanaisuuden aika, joka päättyi vasta Haile Selassien valtaannousuun 1920-luvulla.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Menelik II Wikimedia Commonsissa