Mitt Romney

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mitt Romney
Yhdysvaltain senaattori
Utahista
3. tammikuuta 2019 –
Yhdessä Mike Leen kanssa
Edeltäjä Orrin Hatch
Massachusettsin 70. kuvernööri
2. tammikuuta 2003 – 4. tammikuuta 2007
Varakuvernööri Kerry Healey
Edeltäjä Jane Swift
Seuraaja Deval Patrick
Henkilötiedot
Syntynyt12. maaliskuuta 1947 (ikä 77)
Michigan Detroit, Michigan, Yhdysvallat
Kansalaisuus Yhdysvallat yhdysvaltalainen
Puoliso Ann Romney
Lapset 5
Tiedot
Puolue Republikaanit
Uskonto Mormoni
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.romney.senate.gov

Willard Mitt Romney (s. 12. maaliskuuta 1947 Detroit, Michigan, Yhdysvallat), on yhdysvaltalainen liikemies ja poliitikko. Hän on toiminut Utahin osavaltion senaattorina 3. tammikuuta 2019 lähtien. Romney oli republikaanien presidenttiehdokas ja Barack Obaman haastaja marraskuussa 2012 pidetyissä Yhdysvaltain presidentinvaaleissa. Romney oli Massachusettsin kuvernööri vuosina 2003–2007 ja vuoden 2002 Salt Lake Cityn talviolympialaisten toimitusjohtaja.

Opiskelut ja yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romney on neljästä sisaruksesta nuorin. Uskonnoltaan hän on mormoni, ja hän vietti 2,5 vuotta lähetyssaarnaajana Ranskassa. Ennen lähtöään saarnaajaksi Romney opiskeli kaksi lukuvuotta Stanfordin yliopistossa ja jatkoi Brigham Youngin yliopistossa alemman tutkinnon sekä opiskeli Harvardissa lakia ja kauppatieteitä. Hän valmistui Harvardista 1975, samana vuonna kuin George W. Bush, mutta he eivät tunteneet toisiaan erityisen hyvin.

Ranskassa vietetyn aikansa vuoksi Romney puhuu sujuvaa ranskaa. Tätä on käytetty poliittisena lyömäaseena häntä vastaan myöhemmin.[1]

Romney meni naimisiin lukioihastuksensa Ann Daviesin kanssa vuonna 1969, ja heillä on viisi poikaa.

Liikemiesura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitt Romneyn johdolla Bain Capital sijoitti 77 yritykseen yhteensä 1,1 miljardia dollaria ansaiten 2,5 miljardia (1984–1999). Vuosittaiset voitot olivat 50–80 %. Yrityksistä 12 % teki konkurssin tai lakkautettiin ensimmäisten 5 vuoden aikana, eräät muut joutuivat vaikeuksiin vasta, kun Bain ei enää omistanut niitä. Professori Steven N. Kaplanin mukaan sijoitusten menestys oli loistava.[2]

Kolumnisti James Pethokoukisin mukaan tämä osoittaa Romneyn olleen loistava riskisijoittaja ja varainhoitaja. Hänestä Romneyn toiminta tuottaa ns. luovaa tuhoa, joka poistaa vanhaa korvaten sen tuottavammalla ja vauraammalla yhteiskunnalla tuottaen korkeampia tuloja, lisää töitä ja parempia tuoteita ja palveluja. Lähes aina Pethokoukisin kanssa vastakkaisilla linjoilla oleva kolumnisti Jonathan Chait ja professori Will Wilkinson toteavat olevansa kerrankin samaa mieltä tämän kanssa. Wilkinsonin mukaan Romneyn toiminta siirsi pääomaa, myös henkistä, tuottavampiin kohteisiin, mikä kokonaisuutena lisäsi työvoiman kysyntää. Wilkinson ja Pascal-Emmanuel Gobry pitävät Romneyn bisnesosaamista hyvin relevanttina presidentin tehtäviin, joita ovat lähinnä priorisointi, delegointi, rekrytointi ja irtisanominen.[3]

Massachusettsin kuvernööninä 2003–2007

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuvernöörikaudellaan Romney puolusti aborttia ja jopa puhui avoimesti homoseksuaalien oikeuksien puolesta. Kuvernöörikautensa lopulla hän otti selkeän konservatiivisen kannan kantasolututkimukseen, aborttiin, ehkäisypillereihin ja homoseksuaalien oikeuksiin. Romney on jälkeenpäin esimerkiksi kritoisoinut tietoisesti valintansa tehneitä yksineläjiä ja kertonut yleisölle Raamatun lukemisestaan, maailmaan pahuudesta ja median myrkyttymisestä väkivallasta ja pornografiasta.[4][5][6]

Republikaanien esivaalit 2008

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitt Romney ilmoitti helmikuussa 2007 pyrkivänsä republikaanien ehdokkaaksi Yhdysvaltain presidentiksi. Vaalikampanjassaan Romney keskittyi tavoittelemaan etenkin kristillisen oikeiston ääniä. Hän otti kuvernöörikautensa lopulla selkeän konservatiivisen kannan kantasolututkimukseen, aborttiin, ehkäisypillereihin ja homoseksuaalien oikeuksiin pyörtäen siten aiemmat sanomisensa.[4][5][6] Romney luopui presidentinvaalikampanjoinnista niin sanotun supertiistain jälkeen käytettyään kampanjaansa 88,5 miljoonaa dollaria, joista yli 35 miljoonaa oli hänen omia varojaan.[7]

Yhtenä syynä luopumiseen republikaanien kakkostilalta oli John McCainin suositus äänestää Länsi-Virginiassa Mike Huckabeeta, jottei Romney voittaisi siellä. McCain jäikin noin yhteen prosenttiin äänistä Huckabeen voittaessa Romneyn niukasti.[8]

Presidentinvaalit 2012

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Republikaanien esivaalit 2012

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esivaaliehdokas Romney Arizonan Paradise Valleyssa.

Mitt Romney ilmoitti perustaneensa vaalitoimikunnan varainkeruuta varten 11. huhtikuuta 2011, ja sitä myöten hän asettui ehdokkaaksi republikaanipuolueen presidenttiehdokkaasta käytäviin esivaaleihin.[9] Vuoden 2011 aikana Romney keräsi 56 miljoonaa dollaria ja vältti näin omien varojensa käytön kampanjaan. Barack Obaman kampanjaan kerättiin vastaavana aikana 244 miljoonaa dollaria.[10] Republikaanien konservatiivisen siiven rahalahjoitukset ohjautuivat kuitenkin pääosin muille republikaanien esivaalien ehdokkaille.[10]

Romneylla ei ollut esivaaleissa merkittäviä vastustajia, ja hän kykeni keräämään taakseen enemmän valitsijamiehiä kuin muut ehdokkaat yhteensä.[11] 7. maaliskuuta hänen kannatuksensa oli 37,3 prosenttia merkittävimmän vastustajan Rick Santorumin vastaavan luvun ollessa 26,7 prosenttia, ja Romney voitti täpärästi Ohion osavaltion esivaalit äänin 38–37 hänen budjettinsa ollessa 12-kertainen Rick Santorumiin verrattuna.[11] Ohio on merkittävä vaa'ankieliosavaltio, jota on kutsuttu Amerikan mikrokosmokseksi.[12] Kymmenen osavaltion äänestäessä supertiistaina 7. maaliskuuta Romney voitti kuusi osavaltiota.[11]

Republikaanien vanhoillinen siipi suhtautui esivaalien aikana Romneyhin nihkeästi ja asettui enin osin Rick Santorumin ja muiden vastaehdokkaiden taakse.[13] Rick Santorum voittikin monia raamattuvyöhykkeen konservatiivisia osavaltioita, kuten Alabaman, Mississippin ja Louisianan.[13] Mitt Romney on lisäksi mormoni, mikä oli omiaan herättämään epäluuloja raamattuvyöhykkeen evankelisissa.[13] Romneyn kannatusta haittasi myös ennen edellisiä presidentinvaaleja tehty linjamuutos konservatiivisemmaksi ja Romneyn Massachusettsin kuvernöörinä tekemä terveydenhuollon uudistus, joka muistuttaa Barack Obaman vuoden 2010 terveydenhuoltouudistusta.[13][14] Romney sai kuitenkin taakseen paljon keskiluokkaisia ja varakkaita äänestäjiä.[11]

Venäjällä herätti huomiota se, että Romney oli nimittänyt Venäjän Yhdysvaltain ensisijaiseksi "geopoliittiseksi viholliseksi". Kommentit liittyivät presidenttien Obama ja Medvedev salaa nauhoitettuun keskusteluun, jossa Obama sanoi uudelleenvalintansa jälkeen olevansa valmis suurempaan joustavuuteen.[15]

Romneyn tiedottaja Richard Grenell joutui puolueen vanhoillisten painostuksesta eroamaan tehtävästään. Grenell on julkihomoseksuaali. George W. Bushin kaudella Grenell oli Yhdysvaltain YK-edustuston tiedottajana.[16]

Presidentinvaalit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Romney nimitettiin virallisesti republikaanisen puolueen ehdokkaaksi 28. elokuuta 2012. Hänen varapresidenttiehdokkaansa oli Paul Ryan. Romney sai noin 61 miljoonaa ääntä eli 47 prosenttia äänistä ja 206 valitsijamiesääntä, ja demokraattien ehdokas Barack Obama valittiin presidentiksi tämän saatua noin 66 miljoonaa ääntä eli 51 prosenttia kokonaismäärästä ja 332 valitsijamiesääntä.

Myöhempi toiminta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vielä 2015 Romneyn huhuttiin lähtevän jälleen tavoittelemaan republikaanien ehdokkuutta vuoden 2016 presidentinvaaleissa. Hän ei kuitenkaan lähtenyt ehdokkaaksi, ja alkoi kritisoimaan republikaanien ehdokasta, ja sittemmin vaalit voittanutta, Donald Trumpia. Vuonna 2018 Romney ilmoitti asettuvansa ehdolle senaatinvaaleissa Utahissa, jossa istuva senaattori Orrin Hatch oli jäämässä eläkkeelle. Romneyn voitettua vaalit hän julkaisi yleisönosastokirjoituksen, jossa hän kritisoi Trumpia.[17]

Senaatin käsitellessä ensimmäistä virkasyytettä presidentti Donald Trumpia vastaan helmikuussa 2020 Romney äänesti ainoana republikaanisenaattorina Trumpin viraltapanon puolesta, tosin vain ensimmäisessä kahdesta syytekohdasta.[18]

Romneyn nykyinen senaattorinkausi päättyy vuoden 2024 vaalien jälkeen. Hän ilmoitti syyskuussa 2023, ettei aio hakea jatkokautta: hän kertoi haluavansa siirtää vallan uudelle sukupolvelle kritisoiden sekä Joe Bidenia että Donald Trumpia.[19]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

People-lehti nosti Romneyn 50 kauneimman henkilön listalleen vuonna 2002.[20] Vuonna 2012 Romneyn nimi oli myös Time 100 -listalla.[21]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Attack ad shows Mitt Romney speaking French CBS News. 13.12.2011. Viitattu 6.12.2022. (englanti)
  2. ↑ Maremont, Mark: Romney at Bain Capital: Big Gains, Some Busts Wall Street Journal. Viitattu 24.3.2024. (englanti)
  3. ↑ The relevance of Romney's corporate experience The Economist. 11.1.2012. Viitattu 24.3.2024. (englanniksi)
  4. ↑ a b Romney Reaches to the Christian Right WP. Viitattu 30.01.2008.
  5. ↑ a b Romney's journey to the right The Boston Globe. Viitattu 30.01.2008.
  6. ↑ a b The Man Who Wants to Fix Washington Weekly Standard. Arkistoitu 19.1.2008. Viitattu 30.01.2008.
  7. ↑ Silva, Mark: Mitt Romney lays more than $35 million on table Chicago Tribune. 1.2.2008. Viitattu 24.3.2024. (englanti)
  8. ↑ Huckabee wins West Virginia in early results. RTÉ News, 5.2.2008. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  9. ↑ Niskakangas, Tuomas: Mitt Romney USA:n presidenttikisaan Helsingin Sanomat. 13.4.2011. Sanoma News. Viitattu 27.3.2012.
  10. ↑ a b Obama Raised $42 Million in Last Quarter, Far More Than G.O.P. Rivals The New York Times. Viitattu 27.3.2012. (englanniksi)
  11. ↑ a b c d Niskakangas, Tuomas: Steubenville esitti vastalauseen. Helsingin Sanomat, 8.3.2012, s. B 2. Sanoma News.
  12. ↑ Wayne Drash: Presidential politics: Why Ohio is the ‘big one’ CNN Politics. 23.10.2012. Viitattu 24.3.2024. (englanniksi)
  13. ↑ a b c d Kivenheimo, Pirkka: Mitt Romney johtaa esivaaleja muttei vieläkään vakuuta Turun Sanomat. 9.3.2012. Viitattu 24.3.2024.
  14. ↑ Mitt Romney ennakkosuosikkina Yhdysvaltain oikeiston esivaaleihin Suomen Kuvalehti. 3.1.2012. Otavamedia Oy. Viitattu 27.3.2012.
  15. ↑ Romney 'No.1 Geopolitical Enemy' Remark Prompts Duma Anger RIA Novosti. 27.3.2012. (englanniksi)
  16. ↑ Mitt Romneyn julkihomo tiedottaja erosi tehtävästään Yle Uutiset. 2.5.2012. Viitattu 24.3.2024.
  17. ↑ Mitt Romney | Biography & Facts Encyclopædia Britannica. 9.3.2024. Viitattu 24.3.2024. (englanniksi)
  18. ↑ Senaatti vapautti odotetusti Trumpin virkarikossyytteistä – Näin presidentin asianajaja ja demokraattijohtaja kommentoivat Yle Uutiset. 5.2.2020. Viitattu 24.3.2024.
  19. ↑ Foran, Clare & Rimmer, Morgan: Mitt Romney announces he won’t seek reelection as he calls for ‘new generation of leaders’ CNN Politics. 13.9.2023. Viitattu 24.3.2024. (englanniksi)
  20. ↑ Mitt Romney: Politician Peoplemag. Viitattu 6.12.2022. (englanniksi)
  21. ↑ Mitt Romney - The World's 100 Most Influential People: 2012 - TIME Time. 18.4.2012. Viitattu 6.12.2022. (englanti)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mitt_Romney&oldid=22714309”