Munakoiso

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Munakoiso
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Kasvit Plantae
Kladi: Putkilokasvit Tracheophyta
Kladi: Siemenkasvit Spermatophyta
Kladi: Koppisiemeniset Angiospermae
Kladi: Aitokaksisirkkaiset Eudicots
Kladi: Asteridit
Lahko: Solanales
Heimo: Koisokasvit Solanaceae
Alaheimo: Solanoideae
Tribus: Solaneae[1]
Suku: Marjakoisot Solanum
Laji: melongena
Kaksiosainen nimi

Solanum melongena
L.

Katso myös

  Munakoiso Wikispeciesissä
  Munakoiso Commonsissa

Munakoiso eli aubergiini tai munahedelmä[2] eli patamunakoiso (Solanum melongena) on koisokasvien (Solanaceae) heimoon ja marjakoisoihin eli koisoihin (Solanum) kuuluva monivuotinen kasvi, jota kuitenkin viljellään yleensä yksivuotisena. Sen ravinnoksi käytettävä osa, hedelmä, on kasvitieteellisesti marja, mutta kulinaarisessa mielessä lähinnä vihannes. Munakoisoiksi kutsutaan myös useiden muiden Solanum-lajien hedelmiä.

Nykyisin eurooppalaisista kaupoista löytää enimmäkseen pitkälle jalostettuja, tummanvioletteja munakoisoja. Sellaisen hedelmä on kuin violetti kesäkurpitsa. Muualla maailmassa munakoisoja on eri värisiä ja -muotoisia. Ainakin kaukoidässä munakoisosta kasvatetaan pienempiä, herkullisiksi mainittuja muotoja, jotka muistuttavat muodoltaan kananmunaa tai jopa suurta hernettä ja ovat väriltään violetin lisäksi vihreitä, oransseja tai punaisia.[3] Jotkin munakoisot taas ovat hyvinkin pitkänomaisia. Muitakin värejä ja muotoja tunnetaan. Jotkin koristeelliset munakoisot, kuten valkoinen, kananmunan näköinen S. ovigerum (myyntinimenä mm. 'Easter Egg'), on varmuuden vuoksi syytä jättää syömättä, sillä ne saattavat sisältää haitallisessa määrin myrkyllisiä glykoalkaloideja, kuten solaniinia. Afrikassa munakoiso-nimeä käytetään ainakin S. aethiopicum -kasvin punaisista marjoista ("Scarlet Eggplant").

Munakoiso viljelykasvina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvia on viljelty esihistoriallisina aikoina Intiassa ja Kiinassa. Eurooppaan se näyttää tulleen keskiajan alussa. Nykyisin munakoisoja tuodaan Suomeen lähinnä Hollannista ja Espanjasta.[4]

Kasvatus aloitetaan 8–10 viikkoa ennen istutusta ulos terassille tai kasvihuoneeseen. Altapäin tuleva lämpö on tärkeää taimikasvatukssa. Mullan lämpö saisi olla 23–24 °C. Myös myöhemmin munakoiso viihtyy yli 20 °C asteen lämpötilassa. Munakoiso ei pidä juuriston häirinnästä, joten juuripaakku olisi saatava istutettaessa mahdollisimman ehjänä maahan. Kasvi ei pidä myöskään seisovasta vedestä.[5]

Munakoiso ruoanlaitossa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ravintona munakoisoa käytetään muun muassa muhennettuna ja täytettynä. Kreikkalainen musaka[6] ja turkkilainen pyörtynyt imaami ovat kuuluisia perinteisiä munakoisoruokia.[7]

Munakoisoviipaleet oli aiemmin välttämätöntä suolata ennen käyttöä kitkeryyden poistamiseksi. Nykylajikkeilla suolaus ei tuoreilla hedelmillä ole yleensä tarpeen, mutta suolauksen voi halutessaan tehdä.[8] Suolan annetaan seistä munakoisoviipaleen päällä neljännestunnin verran, ja pinnalle nousseet pisarat pyyhitään pois talouspaperilla.

Vaalea, sienimäinen sisus on maultaan mieto. Myös siemenet voidaan syödä.[9]

Ravintosisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Munakoiso sisältää rautaa, kaliumia, magnesiumia, kuparia, kalsiumia, foolihappoa sekä antioksidantteja.[10]

  1. Stevens, P. F.: Solanaceae Angiosperm Phylogeny Website. Viitattu 22.2.2022. (englanniksi)
  2. Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet Viitattu 21.5.2020.
  3. Nicky's Nursery
  4. Kookas
  5. Munakoison kasvatus (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Herkut.net (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. Raholan syötäviä sanoja (Arkistoitu – Internet Archive)
  8. Finfood (Arkistoitu – Internet Archive)
  9. Munakoiso (munahedelmä), Solanum melongena Puutarha.net. Viitattu 22.9.2024.
  10. https://askelterveyteen.com/munakoison-hyodyt-ruokavaliossa/

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]