Nefroni
Nefroni (lat. nephron) on munuaisen toiminnallinen yksikkö, joka suodattaa virtsaa verestä ja säätelee sen määrää sekä koostumusta.
Nefronien määrä munuaisessa vaihtelee lajeittain. Ihmisen ja sian munuaisessa nefroneita on noin miljoona, koiralla 400 000, kissalla puoli miljoonaa, naudalla neljä miljoonaa ja hevosella 2,7 miljoonaa.[1]
Nefronin rakenne
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nefroni alkaa munuaiskeräsellä, joka sijaitsee munuaisen kuorikerroksessa. Munuaiskeräsessä on keräsenkotelon eli Bowmanin kotelon sisällä runsasmutkainen hiussuonikeränen eli glomerulus. Nefronin toinen pääosa on munuaistiehyt eli tubulus. Se on keräsen kotelosta alkava, yksinkertaisen epiteelin verhoama ohut, 2–6 cm pitkä putki. Tubuluksen ensimmäinen osa on glomeruluksen lähellä mutkitteleva proksimaalinen kiemuratiehyt. Seuraava osa on U:n muotoinen Henlen linko, joka suuntautuu munuaisydintä kohti ja nousee takaisin kohti glomerulusta. Henlen lingosta munuaistubulus jatkuu distaalisena tubuluksena kokoojaputkeen, johon useamman nefronin distaaliset tubulukset yhtyvät. Kokoojaputki laskee edelleen munuaisaltaan munuaispikariin. Proksimaalista munuaistiehyttä ja Henlen lingon paksua alkuosaa kutsutaan proksimaaliseksi tubulukseksi, Henlen lingon loppuosaa ja distaalista tiehyttä distaaliseksi tubulukseksi.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ König: Veterinary Anatomy of Domestic Mammals: s. 395
- ↑ Hiltunen, Holmberg, Jyväsjärvi, Kaikkonen, Lindblom-Ylänne, Nienstedt, Wähälä: Galenos - Johdanto lääketieteen opintoihin, s. 406-407. Helsinki: WSOYpro, 2010. ISBN 978-951-0-33085-2
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]