Paalupaikka

Paalupaikalta lähtevä kuljettaja aloittaa maaliviivaa lähinnä olevasta lähtöruudusta.

Paalupaikka on ratamoottoriurheilussa käytetty termi. Kuljettaja lähtee paalupaikalta, kun hän saa aloittaa kilpailun koko joukon edestä. Sana on alkujaan käytetty hevosurheilussa. Lähtöpaikka määräytyy tavallisesti joko erillisissä aika-ajoissa, jossa kuljettajat pyrkivät ajamaan nopeimman ajan, tai edellisen kilpailun sijoituksen mukaan. Eri moottoriurheilusarjoissa on käytössä erilaisia tapoja ratkaista, millä perusteella kuljettaja pääsee aloittamaan kilpailun paalupaikalta.

Alemmat Formula-luokat

GP2-, Formula 2- ja GP3-sarjassa paalupaikasta jaetaan 4 MM-pistettä. Lisäksi kyseisten sarjojen lyhyemmissä sprinttikilpailuissa 8.sijalle lauantain pitkässä kilpailussa ajanut lähtee paalupaikalta, mutta ei saa pisteitä paalupaikasta.

Formula 1

Kausina 1996–2002 kuljettajilla oli käytettävissään 12 kierrosta tunnin kestävissä aika-ajoissa, jotka ajettiin kisaviikonlopun lauantaina. Autossa olevaa polttoainemäärää ei rajoitettu.

Kausina 2003–2004 sekä loppukaudesta 2005 aika-ajoissa kuljettajat ajoivat yksitellen yhden aika-ajokierroksen. Autoissa oli jo aika-ajoissa oltava kilpailupolttoaine; autoon ei pääsääntöisesti saanut aika-ajon ja kisan välillä tehdä huoltotoimenpiteitä.

Alkukaudesta 2005 oli käytössä järjestelmä, jossa paalupaikka ratkesi kahdessa aika-ajosession yhteen lasketuista ajoista. Lauantaina kuljettajat ajoivat mahdollisimman vähäisellä polttoainemäärällä ja sunnuntaina ennen kisaa raskaalla, kisabensiinin sisältävällä autolla.

Kausina 2006–2009 kummankin 15-minuuttisen aika-ajo-osion jälkeen karsiutui kuusi hitainta kuljettajaa. Tämän jälkeen kymmenen nopeinta kuljettajaa ajoivat keskenään paalupaikasta. He aloittivat päätösosion sillä polttoainemäärällä, jolla he myös aloittivat kilpailun. Aika-ajon 12 hitainta saivat vapaasti valita polttoainemääränsä aika-ajon jälkeen.

Kaudesta 2010 lähtien aika-ajo on säilynyt kolmivaiheisena, mutta välitankkaukset on kielletty ja kuljettajien autot tankataan aika-ajon jälkeen kisapituuden mukaisella polttoainemäärällä. Kauden 2016 alussa oli käytössä järjestelmä, jossa aika-ajojen aikana suoritettiin sisäinen karsinta. Aika-ajojen 1.osion aikana sisäinen karsinta alkoi 7 minuuttia osion alusta ja kuljettajia karsiutui 90 sekunnin välein, 2.osiossa sisäinen karsinta alkoi 6 minuuttia osion alusta ja kuljettajia karsiutui jälleen 90 sekunnin välein, ja 3.osion aikana sisäinen karsinta alkoi 5 minuuttia osion alusta ja kuljettajia karsiutui jälleen 90 sekunnin välein, kunnes jäljellä oli kaksi paalupaikasta kilpailevaa kuljettajaa. Uudistuksesta luovuttiin kahden osakilpailun jälkeen, ja perinteinen malli palautettiin Kiinan GP:ssä.

Kausina 2014–2017 eniten paalupaikkoja ajanut kuljettaja sai FIA:n virallisen paalupaikkapokaalin kauden lopussa, mutta kaudesta 2018 lähtien palkinnon nimi muuttui Pirelli Pole Position Award -palkinnoksi (Pirellin tuulitunnelitestien rengas, jonka kuljettaja saa palkinnoksi samoilla vaatimuksilla kauden lopussa).

Amerikkalaiset autourheilusarjat

NASCAR-sarjassa kuljettajalla on käytössään radasta riippuen yksi tai kaksi kierrosta. Ennen vuotta 2001 käytössä oli kaksipäiväinen aika-ajoformaatti, mutta siitä luovuttiin siirryttäessä yhden moottorin sääntöön, mutta Daytona 500 -ajoissa on poikkeava systeemi, jossa on kaksi aika-ajoa.

Indianapolis 500 -kisassa keskinopeus ratkaisee paalupaikan. Jokaisella kuljettajalla on käytettävissään neljä kierrosta.