Palvelija

Kotityöntekijät Yhdysvalloissa vuonna 1914

Palvelija on isäntäänsä tai emäntäänsä palveleva taloustyöntekijä. Naispuolinen palvelija on piika. Palvelijaa voidaan sanoa myös palkkalaiseksi, palkolliseksi tai palkalliseksi.

Toisin kuin palvelukseen pakotettu orja, palvelijat saavat palkkaa ja nykyaikaisten työehtojen voimaan tulon jälkeen myös etuuksia, kuten vapaapäiviä ja työeläkkeen. Työväestön tulotason ja etuuksien paranemisen ja toisaalta kotitaloustöissä auttavien laitteiden kuten pesukoneiden yleistymisen myötä palvelustyön suhteellinen hinta on noussut useimmissa länsimaissa niin paljon, että palvelijat ovat nykyisin harvinaisia. Silti monissa alhaisten työvoimakustannusten maissa palvelijoita edelleen käytetään yleisesti yläluokan parissa.

Aikaisemmin länsimaissa kartanot ja muut varakkaat kotitaloudet saattoivat työllistää suuria määriä palvelijoita, joiden tehtävä oli palvella isäntäperheensä jäseniä. Teollistumisen myötä syntyi kaupunkeihin nykyaikaisen keskiluokan edeltäjä, joka oli paljon nykyistä kapeampi yhteiskuntaluokka. Vielä 1950-luvulla keskiluokkaiset koditkin saattoivat pitää yhtä palvelijaa, jota kutsuttiin kotiapulaiseksi.

Nykyaikana yhden perheen palvelemiseen keskittyneet palvelijat ovat jääneet länsimaissa harvinaisuuksiksi, mutta yksittäisiä kotitaloustöitä suorittamaan saatetaan palkata ammattilaisia, esimerkiksi siivoojia. Lisäksi au pairit tekevät monia palvelijoille tyypillisiä tehtäviä.