Peräpohjalaiset murteet

Peräpohjalaisten murteiden perinteinen puhuma-alue on merkitty karttaan numerolla 5 (vaaleansininen alue)

Peräpohjalaiset (tai Peräpohjan) murteet ovat maantieteellisesti toiseksi laajin suomen kielen seitsemästä murrealueesta, heti savolaismurteiden jälkeen. Peräpohjalaisten murteiden puhuma-alue kattaa lähes koko Suomen puoleisen Lapin maakunnan sekä Pohjois-Ruotsissa ja -Norjassa puhutut suomalaismurteet. Peräpohjan murteet luetaan kuuluviksi länsimurteisiin.

Peräpohjalaiset murteet jaetaan viiteen ryhmään:

• Jällivaaran murteet
• Kemijärven murteet
• Kemin murteet
• Ruijan murteet
• Tornion murteet

Tornion murretta, jota puhutaan molemmin puolen Tornionjokea kutsutaan Ruotsin puolella yhdessä Jällivaaran murteiden kanssa meänkieleksi ja sillä on Ruotsissa tasaveroinen vähemmistökielen asema suomen kielen kanssa.

Piirteet

• itämurteiden mukaiset yleiskielen d:n vastineet
  • Vuojen päästä. (=vuoden)
  • Paan väri. (=padan)

• länsimurteiden mukaiset yleiskielen ts:n vastineet
  • Mettän humina.

• jälkitavun vokaalien välinen h (vrt. eteläpohjalaiset murteet)
  • saunhaan (ensimmäisen asteen metateesi)
  • sauhnaan (toisen asteen metateesi)

• nn, mm, ll ja rr lyhentyneet joissain sanoissa
  • huomena
  • ymmärys

• v:n katoaminen labiaalivokaalin vierellä
  • Hyä Roaniemi! (=Hyvä Rovaniemi!)

• omaleimaiset persoonapronominit
  • Mie
  • Sie
  • Met
    • Meän koira
  • Tet
    • Teän koira

• verbien monikon 3. persoonan omaleimainen pääte imperfektissä ja konditionaalissa
  • het annoit 'he antoivat'[1] (Arkistoitu – Internet Archive)