Renault Trafic
Renault Trafic on Renault’n vuodesta 1981 lähtien valmistama keskikokoinen pakettiautomalli, joka korvasi Renault Estafetten.
Renault Trafic I (1980–2000)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Renault Trafic I | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Argentiina Chile Espanja Ranska |
| Valmistaja | Renault |
| Valmistusvuodet | 1980–2000 |
| Korimalli |
pakettiauto pikkubussi lava-auto |
| Edeltäjä | Renault Estafette |
| Seuraaja | Renault Trafic II |
| Teknisesti samankaltaisia |
Opel Arena Tata Winger |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1,4–2,5 l |
| Polttoaine |
bensiini diesel |
| Vetotapa |
etuveto takaveto neliveto |
| Vaihteisto | 5-vaihteinen manuaali |
Ensimmäisen sukupolven Renault Trafic tuli markkinoille syyskuussa 1980 korvaamaan ikääntyneen Renault Estafetten, jota oli valmistettu jo vuodesta 1959. Samaan aikaan esiteltiin myös suuremman kokoluokan malli, Master.
Traficia tarjottiin tehdasvalmisteisina versioina ja alustana korinrakentajille lukuisina eri vaihtoehtoina. Etuvetoinen Traction (T) oli tarjolla alusta alkaen ja takavetoinen Propulsion (P) tuli markkinoille maaliskuussa 1981. Etuveto laskee kuormatilan lattiaa ja takaveto antaa paremman pidon sekä vahvemman voimalinjan, kun ajoneuvo on raskaasti kuormattu. Myös kantavuuksia oli saatavilla 800–1 400 kilon välillä kokonaispainon ollessa 2,1–3,0 tonnia.
.jpg){kind=spacer}
Bensiinimoottoriksi oli tuotannon alkuvaiheessa tarjolla 1,4- ja 1,6-litraiset työntötankomoottorit (OHV). Dieseliksi oli saatavana 2,1- ja 2,5-litraiset kannen yläpuolisella nokka-akselilla (OHC) varustetut moottorit. Suuremmalla bensiinimoottorilla ja dieselillä varustetuissa Traficeissa oli pidennetty keula (tietolaatikon kuvassa), jotta moottorit mahtuisivat konepellin alle. Yhdysvaltain markkinoille vietiin myös 2,2-litraista OHC:tä.
1980-luvun puolivälissä 1,6-litrainen työntötankomoottori korvattiin 1,7-litraisella OHC-moottorilla, joka sopi normaalille ei-pidennetylle keulalle, mutta vaati kuitenkin pienen kohouman konepeltiin. Vuonna 1985 esiteltiin nelivetoinen Trafic 4×4, jonka akseliväli oli muita vetotapoja lyhyempi.
Vuonna 1990 Trafic kävi läpi kasvojenkohotuksen, jossa keulan muotoja pyöristettiin ulkonäon nykyaikaistamiseksi. Uusi keula kätki myös sisäänsä kaikki moottorit, eikä pidennettyä keulaa enää tarvittu.
Toinen kasvojenkohotus tuli vuonna 1995. Siinä Traficiin vaihdettiin uusi etusäleikkö ja takavalot, sivupeilejä suurennettiin sekä ohjaamossa kojelauta ja istuimet vaihdettiin nykyaikaisempiin.
Vuoden 1997 alussa alkoi yhteistyö General Motorsin kanssa, jonka johdosta Traficia alettiin myös myydä Opelin ja Vauxhallin merkeillä, mallinimellä Arena.
Pitkä 20 vuotta kestänyt valmistusaika päätyi lopulta vuonna 2000. Vuonna 2007 intialainen Tata Motors aloitti Traficiin perustuvan pakettiauton ja pikkubussimallin valmistuksen, jonka nimeksi tuli Tata Winger. Valmistaja käyttää autossa omia moottoreitaan.[1]
Renault Trafic II (2001–2014)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Renault Trafic II | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Iso-Britannia Espanja |
| Valmistaja | Renault |
| Valmistusvuodet | 2001–2014 |
| Korimalli |
pakettiauto pikkubussi |
| Edeltäjä | Renault Trafic I |
| Seuraaja | Renault Trafic III |
| Teknisesti samankaltaisia |
Nissan Primastar I Opel Vivaro A |
| Tekniset tiedot | |
| Moottori | R4 |
| Iskutilavuus | 1,9–2,5 l |
| Teho | 82–148 hv |
| Polttoaine |
bensiini diesel |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto |
6-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen robotti |
Toisen sukupolven Renault Trafic esiteltiin vuonna 2001. Sisarmalli Opel Arena korvattiin Traficin kanssa lähes identtisellä Vivarolla. Kolmantena joukkoon liittyi myös Nissan Primastar. Auton suunnitteli Renault Pariisissa, ja sitä valmistettiin Englannin Lutonissa samalla tehtaalla Vivaron kanssa. Primastaria puolestaan valmistettiin Barcelonassa Espanjassa. Opelin ja Renault’n korotetulla katolla varustetut versiot tulivat kuitenkin Nissanin kanssa samalta tuotantolinjalta.
Trafic ja Vivaro valittiin Vuoden pakettiautoksi 2002.[2]
Vuoden 2012 Euro NCAP -kolaritestistä Trafic sai tulokseksi kaksi tähteä viidestä. Pistemenetykset johtuivat lähinnä puutteellisesta jalankulkijoiden suojasta ja elektronisten ajoavustimien puuttumisesta.[3]
Traficia valmistettiin kolmena eri versiona: pakettiautona, pikkubussi Passengerina (7, 8 tai 9 istuinta) ja näiden yhdistelmämalli Combina (6 tai 9 istuinta). Saatavana oli kaksi akselipituutta ja korkeutta. Kuormatilaa oli korimallista riippuen 5–8,4 kuutiometriä.
Suomessa Traficin moottorivalikoima koostui aluksi 1,9- (82/101 hv) ja 2,5-litraisista (148 hv) dCi-dieselmoottoreista sekä 2,0-litraisesta (117 hv) bensiinimoottorista. 2,5-litraisen dieselin yhteyteen sai halutessaan kuusiportaisen Quickshift-robottivaihteiston.
_%E2%80%93_Frontansicht,_1._September_2013,_M%C3%BCnster.jpg)
Vuonna 2006 Trafic koki kasvojenkohotuksen, jossa se sai uudet puskurit, etusäleikön ja ajovalot. Uusia moottorivaihtoehtoja olivat 2,0-litraiset (90/114 hv) dCi-dieselit, jotka korvasivat aiemmat 1,9 litran moottorit.
Moottorivalikoimasta poistettiin 2,5-litrainen diesel vuonna 2012, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jäi 2,0 litran moottori.
Renault Trafic III (2014–)
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Renault Trafic III | |
|---|---|
 |
|
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
Ranska |
| Valmistaja | Renault |
| Valmistusvuodet | 2014– |
| Korimalli |
pakettiauto pikkubussi |
| Edeltäjä | Renault Trafic II |
| Teknisesti samankaltaisia |
Fiat Talento Nissan Primastar II Opel Vivaro B |
| Tekniset tiedot | |
| Kuormatila | 5,2–8,6 m³ |
| Iskutilavuus | 1,6 l |
| Teho | 90–140 hv |
| Polttoaine | diesel |
| Polttoainesäiliö | 80 l |
| Vetotapa | etuveto |
| Vaihteisto |
6-vaihteinen manuaali 6-vaihteinen kaksoiskytkin |
| Mitat | |
| Pituus | 4 999–5 399 mm |
| Akseliväli | 3 098–3 498 mm |
| Leveys | 2 283 mm |
| Korkeus | 1 971–2 493 mm |
Kolmannen sukupolven Renault Trafic esiteltiin vuonna 2014. Kolmikosta jäi nyt hetkeksi pois Nissan Primastar, mutta vuonna 2016 esiteltiin sen seuraaja, NV300, joka edelleen oli Traficin ja Vivaron sisarmalli.[4] Kolmas sisarmalli on niin ikään vuonna 2016 esitelty Fiat Talento.[5] Vuonna 2021 NV300 nimettiin uudelleen Primastariksi. Traficin tuotanto siirtyi Ranskan Sandouvilleen, jossa valmistetaan myös korkealla katolla varustetut Vivarot.
Edellismallin tavoin saatavana on kaksi pituus- ja korkeusvaihtoehtoa. Erilaisia yhdistelmiä on kaiken kaikkiaan jopa 270 kappaletta. Tavaratilaa on korimallista riippuen 5,2 kuutiometristä aina 8,6 kuutiometriin.[6]
Vuoden 2015 Euro NCAP -kolaritestistä Trafic sai tulokseksi kolme tähteä viidestä.[7]
Moottorivaihtoehdot olivat aluksi 1,6 dCi (90 hv) ja 1,6 dCi Twin Turbo (120/140 hv), joissa on molemmissa kuusivaihteinen manuaalivaihteisto sekä start/stop-järjestelmä.[8]
Pakettiauton vakiovarustukseen kuuluu kuusi turvatyynyä, ESP, mäkilähtöavustin, 16 tuuman teräsvanteet osittain peittävin pölykapselein, kauko-ohjattu keskuslukitus, sähköikkunat, manuaali-ilmastointi, LED-päiväajovalot, Bluetooth-järjestelmä, lämmitettävät sähköpeilit, vakionopeudensäädin, ikkunaton liukuovi matkustajan puolella ja kuudessa suunnassa säädettävä kuljettajan istuin.[9]
Design-paketti 1 lisää varustukseen korinväriset takavalojen kehykset, etupuskurin ja liukuoven kiskon suojalistan.[10]
Design-paketti 2 sisältää lisäksi sumuvalot, korinväriset ulkopeilit ja kromatun etusäleikön.[10]
Trafic NAVI+ -kampanjamalleissa on normaalin varustuksen lisäksi Media Nav -navigointi- ja multimediajärjestelmä, nahkaverhoiltu ohjauspyörä, peruutustutka ja -kamera, sumuvalot sekä sade- ja valotunnistin.[11]
Geneven autonäyttelyssä keväällä 2017 esiteltiin Trafic Formula Edition -erikoismallisto, jonka ulkoasua koristavat Renault F1 -tallin mukaiset teippaukset. Vakiovarusteluun kuuluu mustat 17 tuuman kevytmetallivanteet, Media Nav -navigointi- ja multimediajärjestelmä, metalliväri, peruutustutka ja -kamera, automaatti-ilmastointi, nahkaverhoiltu ohjauspyörä ja sumuvalot. Formula Edition -malli on saatavana vain suuremman Twin Turbo -moottorin yhteydessä.[12]
Vuonna 2019 Trafic koki pienen kasvojenkohotuksen, jossa se sai muun muassa uudistetun etusäleikön ja C-kirjaimen muotoiset päiväajovalot, jotka on integroitu ajovalojen yhteyteen. Autoon on saatavana myös LED-ajovalot. Uusi moottorivaihtoehto on 2,0-litrainen dieselmoottori, josta on kolme eri tehoista versiota (120/145/170 hv).[13] Autoon tuli myös ensimmäistä kertaa saataville kuusiportainen kaksoiskytkinvaihteisto.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Trafic-esite. Renault S.A., 12/2014.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tata Motors says holding margins a challenge Reuters. 18.6.2007. Arkistoitu 25.9.2015. Viitattu 16.9.2015. (englanniksi)
- ↑ Winners – 2002 Van of the Year. Viitattu 13.10.2019. (englanniksi)
- ↑ Renault Trafic 2012 Euro NCAP. Viitattu 19.4.2018. (englanniksi)
- ↑ New Nissan NV300 van to replace Primastar Auto Express. 17.2.2016. Viitattu 19.2.2016. (englanniksi)
- ↑ Fiatilta melkoinen pakettiautoyllätys Tekniikan Maailma. 29.3.2016. Viitattu 17.1.2019.
- ↑ Renault Trafic: Tonniluokan liikkuva toimisto Ilta-Sanomat. 29.6.2014. Arkistoitu 26.9.2015. Viitattu 25.9.2015.
- ↑ Renault Trafic 2015 Euro NCAP. Viitattu 19.4.2018. (englanniksi)
- ↑ Esite 12/2014, s. 7–8, 16.
- ↑ Esite 12/2014, s. 17–18.
- ↑ a b Esite 12/2014, s. 15.
- ↑ Nyt kattava vakiovarustelu – Renault NAVI+. Intohimouutiset, maaliskuu 2016, s. 14. Renault Suomi.
- ↑ Uusi Renault Trafic Formula Edition -erikoismallisto. Intohimouutiset, huhtikuu 2017, s. 8. Renault Suomi.
- ↑ Renault Trafic – Neue Motoren und neue Optik Auto, Motor und Sport. 17.6.2019. Viitattu 10.2.2020. (saksaksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Renault Trafic Wikimedia Commonsissa
