Rivaldo
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Vítor Borba Ferreira | |
| Syntymäaika | 19. huhtikuuta 1972 | |
| Syntymäpaikka | Paulista, Brasilia | |
| Pelipaikka | hyökkäävä keskikenttäpelaaja/hyökkääjä | |
| Pituus | 186 cm[1] | |
| Seura | ||
| Seura | Mogi Mirim 
| |
| Pelinumero | 10 | |
| Urheilijan ura | |||
|---|---|---|---|
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | Ottelut (Maalit) | |
| 1991–1992 1992–1993 1993–1994 1994–1996 1996–1997 1997–2002 2002–2003 2004 2004–2007 2007–2008 2008–2010 2010 2011 2012 2013 2014-2015 |
Santa Cruz Mogi Mirim Corinthians Palmeiras Deportivo  Barcelona Milan  Cruzeiro Olympiakos  AEK Ateena Bunyodkor  Mogi Mirim São Paulo Kapuscorp  Saõ Gaetano Mogi Mirim
|
18 (8) 27 (9) 19 (11) 44 (21) 41 (21) 157 (86) 22 (5) 0 (0) 70 (36) 29 (8) 53 (33) 0 (0) 30 (5) 21 (11) 7 (0) 8 (0) | |
| Maajoukkue | |||
| 1993–2003 | Brasilia | 74 (34) | |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 9.7.2015. | |||
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
| Maa: Brasilia
| |||
| Miesten jalkapallo | |||
 Olympialaiset
| |||
 Pronssia |
Atlanta 1996 | Jalkapallo | |
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Etelä-Korea/Japani 2002 | Jalkapallo | |
 Hopeaa |
Ranska 1998 | Jalkapallo | |
Vitor Borba Ferreira eli Rivaldo (s. 19. huhtikuuta 1972 Paulista, Brasilia) on brasilialainen jalkapalloilija. Hän pelaa hyökkääjänä ja hyökkäävänä keskikenttäpelaajana. Rivaldo ehti lopettaa uransa maaliskuussa 2014, mutta teki paluun pelikentille heinäkuussa 2015 Brasilian Serie B:ssä Mogi Mirimin riveissä pelaten kahdeksassa sarjaottelussa. Rivaldo toimii myös ko. seuran puheenjohtajana.[2]
Seurajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rivaldo teki ensimmäisen ammattilaissopimuksensa vuonna 1989 Paulistanon kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin hän siirtyi Brasilian toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelanneeseen Santa Cruziin ja vuonna 1992 Mogi Mirimiin.
Rivaldo siirtyi vuonna 1993 pääsarjaseura Corinthiansiin ja teki maajoukkuedebyyttinsä saman vuoden joulukuussa; hän teki ystävyysottelussa Meksikoa vastaan 1–0 päättyneen ottelun ainoan maalin. Seuraavana vuonna Rivaldo siirtyi Palmeirasiin ja oli voittamassa Brasilian mestaruutta. Vuonna 1996 hän voitti Palmeirasissa São Paulon osavaltiomestaruuden, minkä jälkeen hän siirtyi espanjalaisseura Deportivo de La Coruñaan, josta matka jatkui Barcelonaan elokuussa 1997. Pelatessaan Barcelonassa hän oli uransa huipulla.
Voitettuaan toisen Espanjan mestaruuden Barçassa vuonna 1999 Rivaldo palkittiin sekä Fifan että World Soccer -lehden Vuoden jalkapalloilija -titteleillä. Samana vuonna hänet nimettiin myös Euroopan vuoden jalkapalloilijaksi.
Kesäkuussa 2002 Barcelona purki Rivaldon sopimuksen vuosi ennen sen päättymistä. Hän solmi pian kolmen vuoden sopimuksen AC Milanin kanssa. Rivaldo jätti Milanin kuitenkin vain yhden kauden jälkeen saatuaan tähtiä vilisevässä joukkueessa vain vähän peliaikaa. Milan oli kuitenkin se seura, jossa Rivaldo saavutti Mestarien liigan voiton keväällä 2003, Barcelonassa hän ei siihen pystynyt. Rivaldo palasi vuonna 2004 lyhyeksi aikaa Brasilian liigaan, jossa pelasi Cruzeirossa, minkä jälkeen teki saman vuoden heinäkuussa sopimuksen kreikkalaisen Olympiakosin kanssa. Hän voitti Olympiakosin riveissä kolmesti Kreikan liigamestaruuden ja kahdesti Kreikan cupin.
Kaudeksi 2007–2008 Rivaldo siirtyi Olympiakosista paikalliskilpailija AEK Ateenaan.[3] Hän pelasi joukkueessa seuraavaan kesään asti, jonka jälkeen hän siirtyi uzbekistanilaiseen Bunyodkoriin. Rivaldo pelasi joukkueessa kolmen kauden aikana 53 ottelua ja teki niissä 33 maalia.
11. elokuuta 2010 hän ilmoitti purkaneensa sopimuksen Bunyodkorin kanssa, ja oli täten vapaa pelaaja.[4] Lehtitietojen mukaan hän neuvotteli ainakin espanjalaisseura Mallorcan kanssa.[5] Rivaldo siirtyi loppuvuodeksi brasilialaiseen Mogi Mirimiin, jossa hän on toiminut puheenjohtajana vuodesta 2008 asti. Tammikuussa 2011 hän siirtyi São Pauloon lainalle, missä pelasi hienosti.
Tämän jälkeen Rivaldo piipahti Angolan liigassa, mistä palasi takaisin Brasilian liigaan, vuonna 2013. Hän lopetti uransa maaliskuussa 2014,[6] mutta teki paluun heinäkuussa 2015[7]. Paluu jäi kuitenkin vain noin kuukauden mittaiseksi, sillä jo elokuussa 2015 Rivaldo ilmoitti lopettavansa pelaamisen vanhojen vammojen haitattua pelaamista liikaa.[8]
Maajoukkueura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rivaldo pelasi Brasilian maajoukkueessa vuosien 1993–2003 välillä 74 ottelua ja teki niissä 34 maalia. Hän osallistui lajin maailmanmestaruuskilpailuihin kahdesti, 1998 ja 2002, minkä lisäksi hän pelasi olympialaisissa vuonna 1996, kun Brasilia sijoittui toiseksi. Ranskan kisoissa 1998 Rivaldo teki kolme maalia, joista kaksi puolivälieräottelussa Tanskaa vastaan. Hän oli osaltaan auttamassa maataan etenemään aina turnauksen loppuotteluun saakka, mutta Brasilia hävisi ottelun Ranskalle. Vuoden 2002 kisoissa hän oli voittamassa maailmanmestaruutta Brasilian lyötyä loppuottelussa Saksan maalein 2–0. Rivaldo teki kisoissa yhteensä viisi maalia jakaen näin turnauksen maalintekijätilaston toisen sijan Miroslav Klosen kanssa.
Hänet muistetaan vuoden 2002 kisoista paitsi hyvistä peliotteistaan, myös epäurheilijamaisesta käytöksestään alkulohko-ottelussa Turkkia vastaan. Kun Turkin Hakan Ünsal potkaisi pallon Rivaldoa kohti tuomarin huomion kohdistuessa toisaalle, Rivaldo piteli käsiä kasvoillaan, aivan kuin pallo olisi osunut niihin. Tuomari ajoi Ünsalin punaisella kortilla ulos kentältä. Televisiouusinnat osoittivat Rivaldon liioitelleen tilanteessa, sillä pallo osui kyllä Rivaldon vartaloon, muttei lähellekään hänen kasvojaan. Rivaldo sai myöhemmin Fifalta sakot "filmaamisesta".[9][10]
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Brasilian mestaruus 1994
- Pronssia vuoden 1996 olympialaisten jalkapalloturnauksessa
- São Paulon osavaltion mestaruus 1996
- Confederations Cupin voitto 1997
- Hopeaa 1998 MM-kisoissa
- Espanjan mestaruus 1998 ja 1999
- Copa del Reyn voitto 1998
- Euroopan Supercupin voitto 1998
- Kultaa Etelä-Amerikan mestaruusturnauksessa (Copa América) 1999
- Maailmanmestaruus 2002
- Mestarien liigan voitto 2003
- Italian cupin voitto 2003
- Kreikan mestaruus 2005, 2006, 2007
- Kreikan cupin voitto 2005 ja 2006
- Uzbekistanin liiga 2008, 2009, 2010
- Uzbekistanin cup 2008 ja 2010
Henkilökohtaiset saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- FIFA:n vuoden pelaaja 1999
- Ballon d'Or 1999
- World Soccerin paras pelaaja 1999
- Copa American maalikuningas 1999
- Copa American paras pelaaja 1999
- La Ligan vuoden pelaaja 1999
- Mestarien liigan maalikuningas 2000
- MM-kilpailujen tähtikentässä 1998 ja 2002
- Kreikan liigan paras ulkomainen pelaaja 2006 ja 2007
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rivaldo National Football Teams -sivustolla (englanniksi)
- Rivaldo Transfermarkt-sivustolla (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rivaldo Transfermarkt-sivustolla (englanniksi)
- ↑ Brassilegenda palasi futiskentille – "Autoin joukkueen pois ahdingosta" MTV. 8.7.2015. Arkistoitu 13.7.2015. Viitattu 9.7.2015.
- ↑ http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2007/05/531312
- ↑ Rivaldo open to European move (Arkistoitu – Internet Archive) FIFA. Viitattu 17.8.2010.
- ↑ Former Brazil International Rivaldo In Negotatians With Mallorca - Report Goal. Viitattu 17.8.2010.
- ↑ Brassisuuruus Rivaldo lopettaa jalkapallouransa
- ↑ Rivaldo palasi jalkapallokentille Brasilian kakkosliigassa
- ↑ Brasilialaislegenda Rivaldo lopettaa uransa
- ↑ Rivaldo fined by Fifa BBC Sport. 6.6.2002. Viitattu 13.7.2011. (englanniksi)
- ↑ World Cup dives: Five of the worst Metro.co.uk. 21.6.2010. Arkistoitu 2.4.2011. Viitattu 13.7.2011. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rivaldo saksipotkii maalin, jonka ansiosta Barcelona pääsee kauden 2000–2001 Mestareiden liigaan (YouTube)
| Edeltäjä: Zinédine Zidane |
FIFAn vuoden pelaaja 1999 |
Seuraaja: Zinédine Zidane |
1956: Stanley Matthews • 1957: Alfredo Di Stéfano • 1958: Raymond Kopa • 1959: Alfredo Di Stéfano • 1960: Luis Suárez • 1961: Omar Sivori • 1962: Josef Masopust • 1963: Lev Jašin • 1964: Denis Law • 1965: Eusébio • 1966: Bobby Charlton • 1967: Flórián Albert • 1968: George Best • 1969: Gianni Rivera • 1970: Gerd Müller • 1971: Johan Cruijff • 1972: Franz Beckenbauer • 1973: Johan Cruijff • 1974: Johan Cruijff • 1975: Oleh Bloh’in • 1976: Franz Beckenbauer • 1977: Allan Simonsen • 1978: Kevin Keegan • 1979: Kevin Keegan • 1980: Karl-Heinz Rummenigge • 1981: Karl-Heinz Rummenigge • 1982: Paolo Rossi • 1983: Michel Platini • 1984: Michel Platini • 1985: Michel Platini • 1986: Ihor Bjelanov • 1987: Ruud Gullit • 1988: Marco van Basten • 1989: Marco van Basten • 1990: Lothar Matthäus • 1991: Jean-Pierre Papin • 1992: Marco van Basten • 1993: Roberto Baggio • 1994: Hristo Stoitškov • 1995: George Weah • 1996: Matthias Sammer • 1997: Ronaldo • 1998: Zinédine Zidane • 1999: Rivaldo • 2000: Luís Figo • 2001: Michael Owen • 2002: Ronaldo • 2003: Pavel Nedvěd • 2004: Andri Ševtšenko • 2005: Ronaldinho • 2006: Fabio Cannavaro • 2007: Kaká • 2008: Cristiano Ronaldo • 2009: Lionel Messi • 2016: Cristiano Ronaldo • 2017: Cristiano Ronaldo • 2018: Luka Modrić • 2019: Lionel Messi • 2020: ei jaettu 2021: Lionel Messi • 2022: Karim Benzema • 2023: Lionel Messi • 2024: Rodrigo Hernández
1 Taffarel | 2 Cafu | 3 Aldair | 4 Júnior Baiano | 5 Sampaio | 6 Roberto Carlos | 7 Giovanni | 8 Dunga | 9 Ronaldo | 10 Rivaldo | 11 Emerson | 12 Carlos Germano | 13 Zé Carlos | 14 Gonçalves | 15 Cruz | 16 Zé Roberto | 17 Doriva | 18 Leonardo | 19 Denílson | 20 Bebeto | 21 Edmundo | 22 Dida | Valmentaja Zagallo
1 Dida | 2 Cafu | 3 Odvan | 4 Antônio Carlos | 5 Emerson | 6 Roberto Carlos | 7 Amoroso | 8 Vampeta | 9 Ronaldo | 10 Rivaldo | 11 Alex | 12 Marcos | 13 Evanílson | 14 César | 15 João Carlos | 16 Serginho | 17 Marcos Paulo | 18 Conceição | 19 Beto | 20 Christian | 21 Ronaldinho | 22 Zé Roberto | Valmentaja Luxemburgo
1 Marcos | 2 Cafu | 3 Lúcio | 4 Roque Júnior | 5 Edmílson | 6 Roberto Carlos | 7 Ricardinho | 8 Silva | 9 Ronaldo | 10 Rivaldo | 11 Ronaldinho | 12 Dida | 13 Belletti | 14 Polga | 15 Kléberson | 16 Júnior | 17 Denílson | 18 Vampeta | 19 Juninho | 20 Edílson | 21 Luizão | 22 Ceni | 23 Kaká | Valmentaja Scolari
| ||||||||||||||
