Rod McKuen
Rodney Marvin ”Rod” McKuen [mə'kjuːən] (29. huhtikuuta 1933 Oakland, Kalifornia – 29. tammikuuta 2015 Beverly Hills, Kalifornia) oli yhdysvaltalainen bestseller-kirjailija, laulaja-lauluntekijä sekä taide- ja elokuvamusiikin säveltäjä. Häntä pidetään Yhdysvaltojen kaikkien aikojen eniten myytynä runoilijana. Hänen kirjojaan on myyty yli 60 miljoonaa ja äänilevyjä yli 100 miljoonaa kappaletta, ja useana vuonna hän esiintyi täydelle Carnegie Hall -yleisölle syntymäpäivänään.
Vuonna 1970 McKuenin teokset toivat nelisen prosenttia suuren Random House -kustantamon myynnistä. Kriitikot olivat kuitenkin penseitä pinnallisena pitämälleen McKuenin runoudelle. Newsweek-lehti kutsui McKuenia ”kitschin kuninkaaksi” ja tv-juontaja Dick Cavett ”Amerikan ymmärretyimmäksi runoilijaksi”.[1][2][3]
McKuen oli kahdesti Oscar-ehdokkaana ja seitsemän kertaa Grammy-ehdokkaana. Hän voitti Grammyn vuonna 1968 spoken word -runolevytyksestään Lonesome Cities[4] ja Golden Globen vuonna 1970 laulustaan ”Jean”[5]. McKuenin ensimmäinen musiikillinen menestys oli twist-muotitanssin innoittama renkutus[6] ”Oliver Twist” (1961). Muita tunnettuja McKuen-lauluja ovat Tenavat-animaatioon kirjoitettu ”A Boy Named Charlie Brown” (1969) sekä belgialaisen Jacques Brelin chansoneista tehdyt englanninkieliset versiot, kuten ”If You Go Away” (”Ne me quitte pas”) ja ”Seasons in the Sun” (”Le Moribond”). McKuen ystävystyi Jacques Brelin kanssa asuessaan 1960-luvulla Pariisissa.[1][2]
San Franciscon liepeillä Oaklandissa ja myöhemmin Nevadassa yksinhuoltajaäidin poikana varttunut Rod McKuen karkasi kotoaan 11-vuotiaana isäpuolensa väkivaltaisuuden vuoksi. Oikeaa isäänsä hän ei tuntenut. Hän työskenteli kertomansa mukaan muun muassa rodeo-cowboyna, metsätöissä, poikaprostituoituna ja tiskijukkana. Korean sodassa hän käsikirjoitti vihollisjoukoille tarkoitettua radiopropagandamateriaalia ja väitti keksineensä tuolloin fraasin ”make love, not war”, josta tuli myöhemmin hippiliikkeen tunnuslause. McKuen opittiin kuitenkin tuntemaan melkoisena sepittäjänä erityisesti omien elämänvaiheidensa suhteen.[1][2][3]
Ollessaan työssä Oaklandin KROW-radioasemalla McKuen alkoi lukea suorissa radiolähetyksissä itse kirjoittamiaan helppotajuisia runoja. Hän oli 1950-luvun alussa myös ensimmäisiä omalla nimellään esiintyneitä San Franciscon alueen homoaktiiveja, joka oli mukana muun muassa varhaisessa Mattachine Societyssa lähes 20 vuotta ennen Stonewallin mellakoita. Vuonna 1954 hän julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa And Autumn Came. Hänen muita kirjojaan ovat Stanyan Street and Other Sorrows (1966) ja omaelämäkerrallinen Finding My Father (1976).[1][2][3]
McKuen sai vuonna 1975 oman tähden Hollywood Walk of Famelle.[7]
Palkinnot ja ehdokkuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lonesome Cities (1968), Grammy-palkinto parhaasta spoken word -levytyksestä[2]
- Miss Jean Brodien parhaat vuodet (1969), Golden Globe -palkinto ja Oscar-ehdokkuus laulusta ”Jean”[5]
- Eläköön, Jaska Jokunen! (1969), Oscar-ehdokkuus yhdessä muiden musiikintekijöiden (mm. Vince Guaraldin) kanssa[8]
- The City, sarja kertojalle ja orkesterille, Pulitzer-palkintoehdokkuus[9]
- 63 kulta- ja platinalevyä[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Rod McKuen Britannica. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ a b c d e Carlson, Michael: Rod McKuen obituary. The Guardian, 1.2.2015. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ a b c Kois, Dan: Rod McKuen Was the Best-Selling Poet in American History. What Happened? Slate.com. 10.10.2022. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ Rod McKuen grammy.com. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ a b Prime of Miss Jean Brodie, The goldenglobes.com. Viitattu 17.4.2024.
- ↑ 1962 Rod McKuen - Oliver Twist The45Prof / YouTube. 2022. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ Rod McKuen Walkoffame.com. Viitattu 16.4.2024.
- ↑ Hakutulos 'Rod McKuen' awardsdatabase.oscars.org. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ a b Rod McKuen - Biography keourazy.com. Viitattu 15.4.2024.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Alfonso, Barry: A Voice of the Warm: The Life of Rod McKuen. Backbeat Books, 2019.
| ||||||||||||||||||||||||||
