SU-76
| SU-76 | |
|---|---|
 SU-76 |
|
| Valmistushistoria | |
| Valmistusmaa |
 Neuvostoliitto |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | |
| – putki edessä | 4,9 m |
| – pelkkä runko | 4,9 m |
| Leveys | 2,7 m |
| Korkeus | 2,2 m |
| Taistelupaino | 10,8 t |
| Telaketjut | ? |
| Maksiminopeus | |
| – tiellä | 45 km/h |
| – maastossa | 20 km/h |
| Toimintasäde | 320 km |
| Pääase | 76 mm ZIS-3Š-tykki |
| Muu aseistus | 1 konekivääri |
| Panssarointi | 15–30 mm |
| Moottori | 2 × GAZ 203 (bensiini) |
| – hevosvoimat | 85+85 hv |
| – kilowattia | 63+63 kW |
| Miehistö | 4 |
SU-76 (Samohodnaja Ustanovka) on neuvostoliittolainen toisen maailmansodan aikainen rynnäkkötykki. Vaunu perustuu kevyen panssarivaunu T-70:n runkoon, jota oli pidennetty ja siihen lisätty yksi telepyöräpari. Aseistuksena on 76,2 millimetrin ZiS-3-tykki. Sitä käytettiin monipuolisesti rynnäkkötykkinä tukemaan jalkaväkeä, panssarintorjuntaan ja tykistön epäsuoraan tuleen. Tuotanto päätyi kesäkuussa 1945, jolloin vaunuja oli valmistettu 14 292 kappaletta. Sitä käytettiin joidenkin maiden asevoimissa aina 1980-luvulle asti.
Kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vaunun suunnittelu alkoi marraskuussa 1942 valtion puolustuskomitean käskystä. Alustaksi valittiin kevyt T-70-panssarivaunu.
SU-76:n ensimmäisten vaunujen pohjana oli T-70:n ensimmäinen versio, jossa oli kaksi GAZ-moottoria, jotka molemmat käyttivät omaa telaketjuaan. Ratkaisu hylättiin pian T-70:ssä sen ongelmien vuoksi. Vaunua oli lähes mahdoton ohjata ja värinät rikkoivat nopeasti voimansiirron. SU-76-vaunua ehdittiin valmistaa noin 350 kappaletta tällä alustalla ennen kuin tuotanto pysäytettiin ongelmien vuoksi. T-70:n ongelmat ratkaistiin kytkemällä moottorit sarjaan pyörittämään yhtä akselia. SU-76:n tuotantoa jatkettiin uuteen alustaan perustuvalla SU-76M-mallilla. Fiaskon vuoksi vaunun pääsuunnittelija Semjon Ginzburg erotettiin tehtävästään ja hänet lähetettiin rintamalle, jossa hän sai myöhemmin surmansa Kurskin taistelussa.
Vaunut sijoitettiin mekanisoitujen ja panssaroitujen joukkojen rynnäkkötykkijoukkoihin.
SU-76:lle rinnakkainen malli oli SU-122, jossa on suurempi 122 millimetrin haupitsi T-34-vaunun alustalla. Myöhemmin 76 millimetrin tykin osoittauduttua tehottomaksi uusia saksalaisia panssarivaunuja vastaan SU-122:n pohjalta kehitettiin raskaammat SU-85- ja SU-100-vaunut panssarintorjuntaan.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päätykki on tehokas 76 millimetrin ZIS-3Š, johon oli sekä panssarinläpäisevä että sirpalekranaatti. Panssari oli ohut (15–30 mm), mutta viisto. Vaunu ei ollut miehistön erityisessä suosiossa ja sai lempinimen suka (suom. narttu).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Crawford, Steve: Saksan itärintama 1941–1945. Gummerus. ISBN 951-20-6816-8
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta SU-76 Wikimedia Commonsissa
