Saksan sotilasbordellit toisessa maailmansodassa

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Saksalaisia sotilaita astumassa sisään sotilasbordelliin (Soldatenbordell) Brestissä Ranskassa vuonna 1940. Rakennus oli bordellikäyttöön otettu synagoga.

Saksan sotilasbordellit (saks. Militärbordelle) olivat Saksan toisessa maailmansodassa miehittämilleen alueille Euroopassa sotilaiden käyttöön perustamia ilotaloja.[1][2][3] Ne olivat yleensä uusia paikkoja, mutta niitä perustettiin joskus olemassa olleisiin bordelleihinkin. Vuoteen 1942 mennessä Saksan miehittämillä alueilla Euroopassa oli noin 500 sotilasbordellia.[4]

Sotavoimien vartioimat sotilasbordellit palvelivat matkaavia ja rintamalommilla olleita sotilaita ja upseeristoa.[5][6]

Kirjattujen tietojen mukaan ainakin 50 000 eurooppalaista nuorta naista tai tyttöä (iältään yleensä 15–25-vuotiaita, enintään 30-vuotiasta) oli pakotettu prostituutioon miehitysaikana. Etenkin Puolasta ja muualta Itä-Euroopasta, sekä Länsi-Euroopastakin tyttöjä poimittiin kaduiltakin summittaisesti kuorma-autoihin ja vietiin pakolla bordelleihin. Sotilasbordelleihin kelpuutettiin myös slaavinaisia, juutalaisnaisia, romaninaisia sekä afrikkalaistaustaisia naisia ja tyttöjä. Erityisesti pyrittiin valitsemaan kauniita nuoria naisia. Heitä testattiin sukupuolitaudeilta 1–3 kertaa viikossa ja sotilaiden piti käyttää kondomia ja lääkitystä, millä asevoimat pyrki ehkäisemään seksitautien leviämistä. Suojautumiselta kuitenkin myös laistettiin erityisesti laadukkaammissa, upseereille tarkoitetuissa bordelleissa.

Saksan miehittämä Itä-Eurooppa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuvostoliitossa Saksan sotavoimat kidnappasivat tyttöjä ja naisia prostituoiduiksi. Eräs raportti Nürnbergin oikeudenkäynnissä kertoi: ”Smolenskin kaupungissa natsi-Saksan sotavoimien eräs komentaja avasi hotellissa sotilasbordellin, jonne satoja nuoria naisia ja tyttöjä viestiin pakolla; heitä raahattiin kaduilta säälimättömästi hiuksista ja käsistä vetäen. Seksi oli bordelleissakin usein raiskaustyyppistä ja tytöt, naiset kestivät elossa yleensä korkeintaan puolisen vuotta.”[7]

Lisäksi Itä-Euroopassa sotilaat raiskasivat puolalaisia, ukrainalaisia, valkovenäläisiä ja venäläisiä naisia. Monien joukkoteloituksissa tyttöjä ja naisia raiskattiin ennen teloitusta.[8]

Saksan miehittämä Länsi-Eurooppa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Katso myös: Saksan miehitysvalta Ranskassa
Ranskalaisnainen sotilasbordellissa, saksalaisen sotilaan kanssa.

Jotkut naiset tarjoutuivat sotilasbordelleihin välttyäkseen keskitysleirille joutumiselta.[9][10]

Keskitysleiri- ja pakkotyöleiri-bordellit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mauthausen-Gusen-keskitysleirin seksiorjabordelli.

Lisäksi erityisiä leiribordelleja (saks. Lagerbordell) oli myös keskitysleirien ja pakkotyöleirien yhteydessä vuosina 1942–1945 ja niissä tyttöjä ja nuoria naisia pakotettiin tarjoamaan prostituutio-pakkoseksiä, pakkotyössä olleille miehille Saksan miehitysalueilla.[3][11] Natsihallinto oletti, että bordelliseksin tarjoaminen parantaisi miesten tuottavuutta pakkotyössä. Oletus osoittautui kuitenkin vääräksi.[12] Leiribordelleihin naisia otettiin Berliinin pohjoispuolella sijainneesta naisten keskitys- ja työleiri Ravensbrückista,[13] paitsi Auschwitzissa käytettiin sen keskitysleirivankeina olleita naisia.[3] Ensimmäinen leiribordelli perustettiin Mauthausen-Gusen-keskitysleirille Itävaltaan vuonna 1942. Muita bordelleita perustettiin Auschwitziin, Buchenwaldiin, Neuengammeen, Dachauhun, Dora-Mittelbauhun, Sachsenhauseniin, Flossenbürgiin ja muuallekin.[14]

Auschwitzin keskitysleirillä ei-juutalaisia miesvankeja ”palkittiin” seksillä leiribordelleissa. Keskitysleirin saksalaiset upseerit valvoivat leiribordellin tilojen kurkistusrei’istä, että bordelliin pakotetut naiset olivat vain niin sanotussa lähetyssaarnaaja-asennossa.[15]

Pakoyrityksiä bordelleista, tyttöjen ja naisten kohtaloita

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seksiorjiksi Saksan sotilasbordelleihin pakolla vietyjä tyttöjä ja naisia pyrki joskus pakenemaan niistä. Esimerkiksi vuonna 1941 joukko seksiorjiksi pakotettuja puolalais- ja venäläistyttöjä ja -naisia pakeni Saksan sotilasbordellista Norjassa. He pääsivät erääseen kirkkoon, joka tarjosi heille turvapaikan. Tytöt ja naiset oli pakotettu sotilasbordellissa palvelemaan jopa 32 saksalaissotilaan seksuaalisia tarpeita. Sotilaat maksoivat 15 minuutin sessiosta kolme saksan markkaa. Sukupuolitauteja saaneet tytöt tai naiset lähetettiin näennäisesti lääkäriin, mutta todellisuudessa heidät surmattiin. Raskaaksi tulleita tyttöjä tai naisia vapautettiin joskus, mutta he eivät suuren häpeän vuoksi voineet palata vanhempiensa tai sukulaistensa luokse.[16]

Ranskan Normandian rannikolla olevilla, Britannialle kuuluvilla Kanaalisaarilla oli saksalaismiehityksen aikana vuosina 1940–1945 viisi sotilasbordellia, joiden vaiettua historiaa tuotiin esiin vasta 2000-luvulla julkaistussa kirjassa.[17]

Saksan sotilasbordelleihin joutuneet tytöt ja naiset eivät saaneet korvauksia kärsimyksistään toisen maailmansodan jälkeen. Osaa heistä jopa syytettiin Saksan avustamisesta, leikattiin hiuksia ja häpäistiin julkisesti.[18]

Dokumenttifilmejä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Thomas Gaevert, Martin Hilbert: Frauen als Beute – Wehrmacht und Prostitution (Naiset saaliina - Wehrmacht ja prostituutio), ensiesitys 12.1.2005.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:German military brothels in World War II
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi.
Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille.
Tarkennus: Kopioitu englanninkielisestä Wikipediasta.
  • Czarnorwski, Gabriele: ”Frauen – Staat – Medizin. Aspekte der Körperpolitik im Nationalsozialismus”, Frauen zwischen Auslese und Ausmerze. Eigenverlag des Vereins Sozialwissenschaftliche Forschung und Praxis für Frauen, 1985. (saksa)
  • Heim, Susanne: Sexualität und Denunziation s. 14. taz.de. 30.4.2002. (saksa)
  • Meinen, Insa: Wehrmacht und Prostitution während des zweiten Weltkriegs im besetzten Frankreich. Edition Temmen, 2001. ISBN 978-3861087892 (saksa)
  • Paul, Christa: Zwangsprostitution: staatlich errichtete Bordelle im Nationalsozialismus. Edition Hentrich, 1994. ISBN 9783894681418 (saksa)
  • Plassmann, Max: Wehrmachtbordelle. Anmerkungen zu einem Quellenfund im Universitätsarchiv Düsseldorf. Militärgeschichtliche Zeitschrift, 1 June 2003, 62. vsk, nro 1, s. 157–174. doi:10.1524/mgzs.2003.62.1.157 S2CID:185332681 (saksa)
  • Seidler, Franz Wilhelm: Prostitution, Homosexualität, Selbstverstümmelung : Probleme der deutschen Sanitätsführung 1939-1945. Vowinckel, 1977. ISBN 9783878791225 (saksa)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ https://historyofyesterday.com/the-disgusting-nazi-military-brothels-of-world-war-ii-fd3ef19117e1
  2. ↑ Militärprostitution im Dritten Reich - Ein Überblick | ZbE www.zukunft-braucht-erinnerung.de. Viitattu 9.2.2023. (saksa)
  3. ↑ a b c Herbermann, Nanda & Baer, Hester & Roberts Baer, Elizabeth: The blessed abyss : inmate #6582 in Ravensbrück concentration camp for women, s. 33 - 34. Detroit: Wayne State University Press, 2000. 43951904 ISBN 978-0-8143-2920-7 Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  4. ↑ Helge Sander, Barbara Johr (eds.), Befreier und Befreite - Krieg - Vergewaltigung - Kinder, Frankfurt am Main 2005
  5. ↑ Leon Yudkin: ”Narrative Perspectives on Holocaust Literature”, Hebrew Literature in the Wake of the Holocaust, s. 13–32. Fairleigh Dickinson University Press, 1993. ISBN 978-0-8386-3499-8
  6. ↑ Lenten, Ronit: Israel and the Daughters of the Shoah: Reoccupying the Territories of Silence, s. 33–34. Berghahn Books, 2000. ISBN 978-1-57181-775-4 (englanti)
  7. ↑ War crimes against women: prosecution in international war crimes tribunals by Kelly Dawn Askin, page 72.  ISBN 9041104860.
  8. ↑ OBOZY PODLEGLE ORGANOM POLICYJNYM kki.net.pl. 29 October 2007. Arkistoitu 29 lokakuu 2007. Viitattu 9.11.2012. (puola)
  9. ↑ Milano, Vincent: Wehrmacht Brothels / der Erste Zug dererstezug.com. Arkistoitu 28 huhtikuu 2019. Viitattu 28 April 2019.
  10. ↑ Röger, Maren: The Sexual Policies and Sexual Realities of the German Occupiers in Poland in the Second World War. Contemporary European History, 2014, 23. vsk, nro 1, s. 1–21. doi:10.1017/S0960777313000490 ISSN 0960-7773 (englanti)
  11. ↑ Nazi brothels dw.com. 19.8.2009. Viitattu 23.10.2022. (englanniksi)
  12. ↑ Wollheim Memorial www.wollheim-memorial.de. Viitattu 23.10.2022. (englanniksi)
  13. ↑ Nazi Sex Slaves: New Exhibition Documents Forced Prostitution in Concentration Camps Der Spiegel. 15.1.2007. Viitattu 23.10.2022. (englanniksi)
  14. ↑ Christl Wickert: Tabu Lagerbordell, in: Eschebach/Jacobeit/Wenk: Gedächtnis und Geschlecht, 2002, S. 44
  15. ↑ The Auschwitz BROTHEL where prisoners were 'rewarded' Mail Online. 13.10.2017. Viitattu 23.10.2022.
  16. ↑ Seksualne niewolnice III Rzeszy Wprost. 2007. Arkistoitu 13.5.2008. (puola)
  17. ↑ Mary Chamberlain: Making fiction from history's silences: The Hidden and sex trafficking in World War Two History Workshop. 9.5.2019. Viitattu 23.10.2022. (englanti)
  18. ↑ An ugly carnival: how thousands of French women were treated after D-day the Guardian. 4.6.2009. Viitattu 23.10.2022. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Gertjejanssen, Wendy Jo: Victims, heroes, survivors : sexual violence on the Eastern Front during World War II (tohtorintutkielma). 2004. Minnesotan yliopisto. Artikkelin verkkoversio.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Saksan_sotilasbordellit_toisessa_maailmansodassa&oldid=22063391”