Sisempi laitahyökkääjä

Sisemmän laitahyökkääjien sijoittuminen eräässä hyökkäyksen aloitusmuodostelmassa.

Tony Gonzalez, arvostettu Kansas City Chiefsin sisempi laitahyökkääjä.

Sisempi laitahyökkääjä (engl. Tight End, lyh. TE) on amerikkalaisen jalkapallon eräs hyökkäyksen pelipaikka. Sisempi laitahyökkääjä ryhmittyy yleensä hyökkäyksen linjan jompaankumpaan päähän, aivan ulommaisen linjamiehen viereen. Tällöin sisemmän laitahyökkääjän paikka määrittelee hyökkäyksen nk. vahvan puolen. Sisempi laitahyökkääjä on puolustuksen näkökulmasta aina vahvalla puolella ja hyökkäyksen toinen puoli on silloin heikko puoli. Puolustuksen tukimiehet ryhmittyvät yleensä sen mukaan, missä on hyökkäyksen vahva tai heikko puoli (vrt. heikon puolen tukimies ja vahvan puolen tukimies).

Sisempi laitahyökkääjä on laitahyökkääjää fyysisesti kookkaampi pelaaja, jonka tehtävänä on toimia kuudentena linjapelaajana blokaten tietä keskushyökkääjälle juoksupeleissä. Heittopeleissä sisempi laitahyökkääjä voi juosta laitahyökkääjän tapaan heittokuvioita. Sisempää laitahyökkääjää käytetäänkin heittojen vastaanottajana esimerkiksi aluepuolustuksen "saumoissa" eli kahden puolustavan pelaajan heittopuolustusalueiden välissä.

Modernissa hyökkäyspelissä sisempää laitahyökkääjää voidaan käyttää kahdella eri tavalla tehokkaasti puolustusryhmitystä vastaan. Normaalisti hyökkäyksen linjan päähän ryhmittyvä sisempi laitahyökkääjä voi juosta keskipitkiä ja pitkiä heittokuvioita, jolloin häntä puolustaa usein hitaampi ja kookkaampi tukimies. Avoimessa hyökkäysryhmityksessä, jossa sisempi laitahyökkääjä ryhmittyykin laitahyökkääjien tapaan irti hyökkäyksen linjasta, hän saa vastaansa useimmiten pienemmän kulmapuolustajan tai takapuolustajan. Tällöin hyökkäys voi käyttää kokoeroa hyödyksi lyhyissä heittopeleissä, joissa kulmapuolustajan on vaikea taklata fyysisesti vahvempaa sisempää laitahyökkääjää.

Sisempiä laitahyökkääjiä on kentällä yhtä aikaa yleensä yhdestä kolmeen, pelitilanteen mukaan. Jos hyökkäyksellä on edettävää matkaa maalialueelle vain muutama jaardi, aloitusmuodostelmassa voi olla kaksi, jopa kolme sisempää laitahyökkääjää ryhmittyneenä hyökkäyksen linjan päihin. Heidän tehtävänä on tällöin lähinnä blokata juoksutilaa pallonkantajalle.

NFL:ssä sisemmän laitahyökkääjän prototyypiksi on viime vuosina muodostunut aiemmin koripalloa pelannut, urheilullinen ja varmakätinen heiton vastaanottaja, jonka nopeus suhteessa pituuteen ja painoon on suurempi kuin tukimiehillä. Kuuluisia sisempiä laitahyökkääjiä ovat muun muassa Tony Gonzalez, Antonio Gates, Rob Gronkowski, Delanie Walker ja Jimmy Graham.

Muunnelmat: kahden tai kolmen sisemmän laitahyökkääjän käyttö ja H-back

Washington Redskinsin valmentaja Joe Gibbs muutti sisemmän laitahyökkääjän roolia merkittävästi 1980-luvulla. Gibbs käytti hyökkäyksessä aina kahta tai jopa kolmea sisempää laitahyökkääjää ja yhtä keskushyökkääjää yhtä aikaa, jolloin hyökkäys oli tasapainoinen. Toisen sisemmän laitahyökkääjän tehtävä oli aina blokata yhdessä keskushyökkääjän kanssa heikolta puolelta pelinrakentajaa kohti ryntävää tukimiestä, erityisesti New York Giantsin Lawrence Tayloria. Kahden tai kolmen sisemmän laitahyökkääjän muodostelman etu oli vahva juoksupeli, mutta heittopeleissä Redskinsin pelinrakentajilla oli käytettävissä vain kaksi, tai ajoittain vain yksi laitahyökkääjä.

Toinen Gibbsin uudistus oli uusi pelipaikka, jota ryhdyttiin kutsumaan nimellä H-back. H-back oli käytännössä sisempi laitahyökkääjä, mutta hän saattoi ryhmittyä hyökkäyksen linjan takapuolelle, jolloin pelinrakentaja pystyi ennen hyökkäyspelin alkua lähettämään H-backin aloituslinjan suuntaiseen liikkeeseen (engl. motion) puolelta toiselle. Tällöin yhdellä keskushyökkääjällä pelannut Redskins pystyi harhauttamaan vastustajaa juoksupeleissä, koska puolustus ei pystynyt päättelemään aloitusmuodostelmasta riittävän nopeasti juoksupelin suuntaa. H-back saattoi toimia myös kolmantena, blokkaavana keskushyökkääjänä tai lyhyiden heittojen vastaanottajana.