Sora
Sora on kivennäismaalaji, jonka vallitseva raekoko on 2–20 mm, toisissa luokituksissa 60 mm asti. Soraa pienemmistä rakeista koostuva maalaji on hiekkaa, isommat rakeet ovat kiviä.[1] Kivet ovat ainakin jossain määrin pyöristyneitä ja puhdaspintaisia. Sora on hyvin vettäläpäisevä maalaji, koska sen hienot ainekset ovat huuhtoutuneet pois.[2]
Soran esiintyminen luonnossa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Soraa syntyy kallion rapautuessa. Joet ja rannan aallot kasaavat vesieroosion irrottamaa soraa laajoiksi sorakentiksi. Jääkauden aikana syntyi laajoja soraesiintymiä.[3]
Suomessa ja Pohjoismaissa sekä muilla jäätiköityneillä alueilla sora on useimmiten someroa eli harjusoraa, jossa on kiviä 10–50 painoprosenttia, tai rantasoraa. Harvinaisempaa on moro, joka on rapakiven rapautuessa syntynyttä soraa.
Vesialueiden, kuten merien rannoilla sora lajittuu helposti myös pikkukiviksi, joiden terävät kulmat ovat hioutuneet pyöreiksi. Myös jäätikköjoen virtauksen synnyttämässä harjusorassa, jollaista sora yleensä Suomessa ja Fennoskandiassa on, kivet ovat pyöreäksi hioutuneita, mutta mukana on yleensä myös pienempiä raekokoja.
Soran käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Soraa käytetään yleisesti teiden pintamateriaalina. Suomen tieverkosta on sorateitä noin kolmasosa, 28 000 kilometriä. Suomessa tien päällystäminen kannattaa yleensä vasta, kun tien liikennemäärät ovat yli 300 autoa vuorokaudessa.[4]
Kasvillisuusalustana sora on huono vaihtoehto, koska vedenläpäisykyvyn takia myös ravinteet huuhtoutuvat pois. Soraa käytetäänkin erityisesti rakennuspohjana, koska routaa ei esiinny vedettömässä maa-aineksessa. Helppo liikuteltavuus on myös yksi rakentamisessa edullinen tekijä soralla.
Rakennustöissä käytetään eri kohteissa erilaista soraa tai mursketta. Sora lisää kantavuutta ja auttaa ohjaamaan veden oikeisiin paikkoihin. Soran raekoko vaikuttaa siihen, miten kosteus etenee sorakerroksessa ylöspäin.[5]
Soran karkeusteille on olemassa kansanomaisia nimityksiä. Esimerkiksi erittäin karkeasta sorasta käytetään nimitystä rompooli.[6]
Soralla voidaan korvata luontopoluilla pitkospuita, mikäli maaperä sopii siihen. Sorastaminen on huomattavasti edullisempaa kuin pitkosten rakentaminen. Soiden yli vieviä pitkospuureittejä ei sorasteta, johtuen maisemallisista syistä.[7]
Galleria
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Merivesi hioo pikkukivet pyöreiksi. -
Pikkukiviä. -
Soraa lastataan pois proomusta. -
Sorakuoppa Ruotsissa.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Soramaat (Arkistoitu – Internet Archive) Maaperäkartan käyttöopas, Geologian tutkimuskeskus
- lpt.fi – Maisemasuunnittelun käsitteitä (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Maalajiluokitukset. Lajittuneiden kivennäismaalajien lajitteet[vanhentunut linkki] Maaperäkartan käyttöopas, Geologian tutkimuskeskus
- ↑ gsf.fi – Sora (Arkistoitu – Internet Archive) Geologian tutkimuskeskus
- ↑ Mikä on harju[vanhentunut linkki] Elina Ahokangas Maantieteen kollokvio 23.4.2010, Turun yliopisto
- ↑ Soratiet[vanhentunut linkki] Liikennevirasto
- ↑ Kiviainekset (Arkistoitu – Internet Archive) Rakentaja
- ↑ Rakennuslehti[vanhentunut linkki], viitattu 21.1.2011
- ↑ Pekka Rajala: Nykyaika jäytää pitkospolustojakin 08.062011. Ilkka. Viitattu 08.06.2011.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sora Wikimedia Commonsissa
