Strutsisaurit
| Strutsisaurit | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Ylälahko: | Dinosaurukset Dinosauria |
| Lahko: | Liskonlantioiset Saurischia |
| Alalahko: | Teropodit Theropoda |
| Osalahko: |
Strutsisaurit Ornithomimosauria Barsbold, 1976 |
| Heimot | |
| Katso myös | |
Strutsisaurit eli strutsiliskot (Ornithomimosauria) on ruumiinrakenteeltaan strutsia muistuttaneiden teropodien osalahko. Ne olivat myös yhtä nopeita kuin nykyinen strutsi. Strutsisaurit kykenivät mahdollisesti juoksemaan 80 kilometrin tuntivauhtia, minkä johdosta ne olivat kaikkein nopeimpia dinosauruksia. Strutsisaurien juoksutapa oli mahdollisesti suurten loikkien ottaminen juoksun aikana, kuten strutseilla nykyisin.[1]
Vaikka strutsisaurit kehittyivät lihaa syöneistä teropodeista, niiden nokat ja hampaat viittaavat niiden olleen kaikkiruokaisia. Strutsisaureille tyypillisiä piirteitä olivat pitkät jalat, pitkä kaula, pieni nokkamainen pää ja suuret silmät. Hampaat olivat joko pieniä tai niitä ei ollut laisinkaan. Monet tutkijat uskovat, että strutsisaurit eivät olleet pelkästään suomuisen ihon peitossa, vaan niillä oli alkeellisia höyheniä muiden läheistä sukua olleiden dinosaurusten tapaan.[1] Strutsisaurit olivat yleensä 3–4 metriä pitkiä, mutta Deinocheirus kasvoi jopa 11 metriä pitkäksi.[2]
Strutsisaurit ilmestyivät varhaisliitukaudella 130 miljoonaa vuotta sitten, ja hävisivät myöhäisliitukaudella liitukauden joukkosukupuutossa 65 miljoonaa vuotta sitten.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Morgan, Ben; Bingham, Caroline: Dinosaurukset : suuri dinosauruskirja, s. 186-187. Suomentanut Niemi, Marko. Helsinki: Readme.fi, 2011. ISBN 978-952-220-416-5
- ↑ Maija Karala: Dinosaurukset patsastelevat nyt puistossa. Tiede, lokakuu 2016, 36. vsk, s. 14-21. Sanoma. ISSN 1457-9030