Sulawesinmakaki
| Sulawesinmakaki | |
|---|---|
 Itsestään kameralla kuvan ottanut sulawesinmakaki. |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Alalahko: | Haplorrhini |
| Heimo: | Vanhan maailman häntäapinat Cercopithecidae |
| Suku: | Makakit Macaca |
| Laji: | nigra |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Macaca nigra |
|
 Sulawesinmakakin levinneisyys Alkuperäinen sinisellä Siirretyt kannat punaisella |
|
| Katso myös | |
Sulawesinmakaki tai celebesinmakaki (Macaca nigra) on Indonesiaan kuuluvalla Sulawesin saaren koilliskärjessä ja muutamalla pienemmällä saarella tavattava makaki. Lajia uhkaa elinympäristön tuhoutuminen ja metsästys. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt sen äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi.
Taksonomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sulawesinmakaki kuuluu kädellisten lahkon makakien heimoon. Sen kaksiosaisen tieteellisen nimen Macaca nigra on antanut Anselme Gaëtan Desmarest vuonna 1822. Sen synonyymejä ovat Macaca malayanus ja Macaca lembicus. Laji on historiallisesti sekoittunut makakilaji Macaca nigrescensin kanssa esiintymisalueidensa rajalla, mutta lajien kannat eivät enää ole yhteyksissä toisiinsa.[1]
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sulawesinmakakien urokset ovat suurin piirtein kaksi kertaa naaraita kookkaampia. Urosten paino keskimäärin 9,9 kiloa ja pituus 520–570 mm. Naaraiden paino on keskimäärin 5,5 kiloa ja pituus 445–570 mm. Uroksilla on lisäksi naaraita suuremmat kulmahampaat. Makakeilla on kokonaan musta turkki ja musta karvaton naama. Takamuksen nahka on kirkkaan vaaleanpunainen. Lyhyt häntä on pituudeltaan noin 20 mm.[2]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sulawesinmakakeja tavataan neljällä saarella Indonesiassa: Sulawesilla, Pulau Manadotualla, Pulau Talisella ja Pulau Bacanilla.[1] Sulawesin saarella lajin esiintymisalue käsittää saaren koillisen niemimaan kärjen. Pulau Bacanin kanta satojen kilometrien päässä muista makakeista on peräisin ihmisen saarelle vuonna 1867 tuomista yksilöistä.[2] Historiallisesti makakeja on ilmeisesti tavattu myös Pulau Lembehin saarella, josta ne ovat kuitenkin todennäköisesti sittemmin hävinneet.[1]
Sademetsät ovat sulawesinmakakien luonnollista elinympäristöä.[1] Ihmisen toiminnan takia lajin levinneisyysalue käsittää myös hakattuja metsiä ja maanviljelyskäyttöön otettuja metsäalueita. Suurin osa makakien esiintymisalueesta on alle 700 metrin korkeudella merenpinnasta ja yli 1 250 metrin korkeudella niitä ei esiinny lainkaan.[2]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä].jpg)
Sulawesinmakit ovat päiväaktiivisia ja ne liikkuvat niin maassa kuin puissakin. Maassa liikkuminen on jonkin verran yleisempää. Noin 59 % päivästä kuluu liikkumiseen ja ravinnon hankintaan. Muun ajan makakit käyttävät esimerkiksi keskenään sosialisoimiseen ja lepäilyyn. Makakit kerääntyvät ryhmiksi, joiden koko Sulawesilla on 27–97 yksilöä. Bacanilla ryhmissä on keskimäärin 20 yksilöä. Keskimääräinen elinikä on noin 18 vuotta.[2]
Sulawesinmakakit syövät etupäässä hedelmiä, mutta myös esimerkiksi siemeniä, lehtiä, kukkia, sieniä, munia, lintuja, matelijoita ja sammakoita.[2]
Uhat ja suojelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto IUCN on määritellyt sulawesinmakakin äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Lajin luontaisten kantojen, eli suurehkoa siirrettyä kantaa huomioon ottamatta, on arvioitu vähentyneen yli 80 % viimeisten 40 vuoden aikana. Lajin elinympäristö on pienentynyt nopeasti esimerkiksi hakkuiden ja laittoman kaivostoiminnan takia. Makakeja metsästetään myös huomattavia määriä ruuaksi, ja joitakin pyydystetään laitonta eläinkauppaa varten. Lajin esiintymisalue käsittää useita suojeltuja alueita, joilla lajia kuitenkin uhkaa esimerkiksi yllä kuvailtu laiton toiminta.[1]
Vuonna 2018 arvioitiin, että tämä laji on maailman 25 uhanalaisimman apinalajin joukossa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f Supriatna, J. & Andayani, N.: Macaca nigra IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.3. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.1.2020. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Crested black macaque - Macaca nigra Primate Info Net. Wisconsin Primate Research Center. Viitattu 25.1.2020. (englanniksi)
- ↑ Schwitzer, C., Mittermeier, R.A., Rylands, A.B., Chiozza, F., Williamson, E.A., Macfie, E.J., Wallis, J. and Cotton, A. (toim.).: Primates in Peril The World's 25 Most Endagered Primates. 2017. IUCN SSC Primate Specialist Group (PSG), International Primatological Society (IPS), Conservation International (CI), and Bristol Zoological Society, Arlington, VA.. Viitattu 13.12.2023.