Sveitsin talous

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Sveitsin talous on yksi Euroopan vauraimmista ja sitä pidetään yhtenä maailman vakaimmista talouksista. Sveitsin bruttokansantuote oli vuonna 2015 Euroopan yhdeksänneksi suurin ja maailman 20:nneksi suurin nimellisarvoisena laskettuna.[1] Asukasta kohden Sveitsin BKT on ostovoimakorjattuna maailman yhdeksänneksi korkein.[2] Sveitsin jäsenyys Euroopan talousalueessa hylättiin kansanäänestyksessä joulukuussa 1992,[3] mutta Sveitsi on avannut kauppaansa bilateraalisilla sopimuksilla.

Yleistä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman talousfoorumi (WEF) on useasti arvioinut Sveitsin maailman kilpailukykyisimmäksi valtioksi, muun muassa syksyllä 2011. Arvio perustuu sekä julkisiin tunnuslukuihin että yritysjohtajien haastatteluihin.[4] WEF on myös nimennyt maan maailmantalouden vakaimmaksi valtioksi.

Sveitsin talous perustuu koulutettuun ja erikoistuneeseen työvoimaan. Suurin sektori on palvelusektori (vuonna 2003 noin 72 prosenttia). Teollisuuden tuotteista tunnetaan ulkomailla perinteisesti parhaiten kellot, linkkuveitset, suklaa, viinit ja juustot. Maataloudesta elantonsa hankkii vain noin viisi prosenttia väestöstä, vaikka yli puolet pinta-alasta on maatalouteen sopivaa. Sveitsi on pitkään ollut sijoittajien suosiossa tiukan pankkisalaisuuden ja valuuttansa vakauden ansiosta. Veronkierto ei monissa tapauksissa anna Sveitsissä oikeutta rikkoa pankkisalaisuutta, mikä on tuonut sveitsiläisiin pankkeihin myös rahanpesua ja varallisuuden piilottamista.[5] Vuonna 2004 sovittiin kuitenkin, että EU-kansalaisten varoja sveitsiläisissä pankeissa voidaan verottaa.[3]

Sveitsi on hintatasoltaan Euroopan kallein maa. Sveitsiläisten keskiansio vuonna 2016 oli yli 6 000 euroa kuukaudessa, mutta korkeasti koulutettujen keskipalkka nousee helposti yli 9 000 euroon. Sveitsissä myös koulutetut ulkomaalaiset yltävät usein korkeisiin ansioihin. Sveitsin hintataso ylittää EU:n keskiarvon 61 %:lla. Tuloerot maassa ovat suuret, ja parhaiten palkatut ansaitsevat usein jopa 5 kertaa vähiten ansaitsevia enemmän. Suomessa vastaava ero on 2,8-kertainen.[6]

Vienti

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsin merkittävimmät luonnonvarat ovat vesivoima, suola, puu ja maataloustuotteet. Vuonna 2013 Sveitsin viennin arvo oli 212 miljardia frangia (CHF). Merkittävimmät vientituotteet ovat lääkkeet ja vitamiinit, teollisuuden koneet ja laitteet, kellot, hienomekaniikka sekä sähkö- ja elektroniikkalaitteet. Erityisesti lääketeollisuus on kasvattanut osuuttaan: sen osuus viennin arvosta nousi 10 vuodessa (vuosina 2003–2013) 22 prosentista 31 prosenttiin, ja arvo oli vuonna 2013 67 mrd. CHF. Kelloteollisuuden viennin arvo oli vuonna 2013 22 mrd. CHF. [7]

Bruttokansantuote

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsin bruttokansantuote (BKT) oli vuonna 2013 yhteensä 635 mrd. CHF. Merkittävimmät toimialat ovat tavaroiden valmistus (115 mrd. CHF), kauppa (90 mrd. CHF) sekä julkinen hallinto (66 mrd. CHF). Maatalouden osuus bruttokansantuotteesta oli vuonna 2013 noin 0,7 % (4 mrd. CHF).[8]

Vuonna 2010 BKT oli suurin Zürichin kantonissa (126 mrd. CHF) ja pienin Appenzell Innerrhodenissa (0,8 mrd. CHF). Keskimäärin kansantuote oli noin 73 000 CHF asukasta kohden. Suurin asukaskohtainen tuotannon arvo oli Basel-Stadtissa (147 000 CHF) ja pienin Urissa (48 000 CHF).[9]

Energia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsin energian kulutus on noin 900 petajoulea (PJ) vuodessa. Yli puolet energiasta on peräisin öljytuotteista. Vuonna 2010 energian kulutus oli yhteensä 912 PJ. Vastaavasti vuonna 2013 energian kulutus oli yhteensä 896 PJ ja energialähteittäin seuraava:[10]

Energialähde Vuonna 2010
energiamäärä (PJ)		 Vuonna 2010
osuus (%)		 Vuonna 2013
energiamäärä (PJ)		 Vuonna 2013
osuus (%)
öljy 494 54,2 469 52,3
sähkö 215 23,6 214 23,8
maakaasu 116 12,7 121 13,5
kivihiili 6 0,7 6 0,6
puu 38 4,2 40 4,5
kaukolämpö 17 1,9 18 2,0
teollisuusjäte 10 1,1 11 1,2
muut uusiutuvat 15 1,6 18 2,0
Yhteensä 912 100 896 100

Sähkö tuotetaan Sveitsissä suurimmaksi osaksi vesivoimalla (57 prosenttia vuonna 2013) ja ydinvoimalla (38 prosenttia). Konventionaaliset fossiilisia poltto­aineita tai uusiutuvia energian­lähteitä käyttävät lämpövoimalat tuottavat noin 6 prosenttia kokonaistuotannosta. Vuonna 2013 Sveitsi kulutti 63,8 miljardia kilowattituntia sähköä ja tuotti 68,3 miljardia kilowattituntia.[11] Kotitaloudet, teollisuus ja palvelut kuluttavat kukin noin kolmanneksen sähköstä.[10]

Vuonna 2003 sveitsiläiset hylkäsivät kaksi ydinvoiman vastaista lakiehdotusta: Moratorium Plus, joka olisi jatkanut uusien ydinvoimaloiden rakennuskieltoa,[12] ja Strom ohne Atom, joka olisi johtanut ydinvoimaloiden alasajoon.[13] Fukushiman ydinonnettomuuden jälkeen vuonna 2011 Sveitsi päätti luopua ydinvoiman rakentamisesta antaen kuitenkin olemassa oleville viidelle voimalaitokselle 50 vuoden käyttöiän.[14]

Liikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sveitsin rautatieverkko.

Rautatieliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Sveitsin rautatieliikenne

Sveitsissä on Euroopan tihein, yli 5 000 kilometrin pituinen[15] rautatieverkko, joka kuljettaa noin 474 miljoonaa matkustajaa vuosittain (vuonna 2011).[16] Vuonna 2007 sveitsiläiset matkustivat rautateitse keskimäärin 2 103 kilometrin matkan, mikä tekee heistä maailman innokkaimpia rautatiematkustajia (ennen japanilaisia).[17] Merkittävin rautatieliikennöijä on valtiollinen rautatieyhtiö SBB-CFF-FFS. Maassa on lisäksi useita kymmeniä kapearaiteisia rautateitä ja yksityisiä rautatieyhtiöitä.[18] Esimerkiksi Graubündenin kantonissa toimii Rhätische Bahn -rautatieyhtiö, jonka verkostoon kuuluu myös kaksi Unescon maailmanperintöluetteloon otettua rautatielinjaa.[19] AlpTransit-hankkeeseen liittyy useiden pitkien tunnelien rakentaminen Alppien läpi rautatieyhteyksien nopeuttamiseksi. Näistä pisin on Gotthardin pohjatunneli, joka avattiin vuonna 2016.[20]

Sveitsin päätieverkosto.

Maantiet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsin maantieverkon pituus on yhteensä 71 528 kilometriä (vuonna 2013). Teistä 1 812 kilometriä on valtateitä (saks. Nationalstrassen), joista 1 419 kilometriä on moottoritietä (saks. Autobahn). [21] Moottoriteiden käytöstä veloitetaan maksu: auton tuulilasiin kiinnitetään tarra (vignette), joka on voimassa kalenterivuosittain (14 kk joulukuun alusta tammikuun loppuun).[22]

Lentoliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsin merkittävin lentoliikenteen solmukohta on Zürichin lentoasema, jota käytti vuonna 2016 lähes 28 miljoonaa matkustajaa. Isoja, kansainvälisiä asemia ovat myös Geneven ja Baselin lentoasemat. Pienempiä lentoasemia ovat Bernin lentoasema Belpissä, Luganon lentoasema Agnossa, St. Gallen-Altenrheinin lentoasema Bodenjärven rannalla Thalissa ja Sionin lentoasema Valais’ssa. Asemakohtaiset matkustajamäärät (lentokoneiden kaupallinen reitti- ja tilausliikenne) ovat olleet seuraavia:[23]

Matkustajamäärä
asemittain, milj.		 v. 2000 v. 2010 v. 2015 v. 2016 sijainti
Zürich 22,5 22,9 26,3 27,6 47°27′21″N, 8°33′17″E
Geneve 7,7 11,7 15,7 16,4 46°0′5″N, 8°54′31″E
Basel-Mulhouse 3,7 4,1 7,0 7,3 47°35′51″N, 7°31′25″E
Bern-Belp 0,21 0,09 0,18 0,17 46°54′43″N, 7°29′56″E
Lugano-Agno 0,29 0,16 0,16 0,17 46°0′5″N, 8°54′31″E
St. Gallen - Altenrhein 0,10 0,07 0,09 0,10 47°29′7″N, 9°33′33″E
Sion 0,009 0,004 0,007 0,004 46°13′16″N, 7°20′8″E
Yhteensä 34,4 39,0 49,4 51,8

Merkittävin Sveitsissä toimiva lentoyhtiö on saksalaisen Lufthansan omistama Swiss, joka seurasi konkurssiin mennyttä kansallista Swissairia. Zürichin lisäksi Swissin keskuskenttänä toimii Geneven lentoasema.[24]

Laivaliikenne

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Basel on merkittävä kansainvälisen laivaliikenteen satamakaupunki Reinin varrella.

Öljyn kuljetus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsiin kulkee kolme öljyputkea, joita pitkin tuodaan raakaöljyä jalostamoille (Genova-Collombey, Marseille-Cressier) ja siirretään valmiita öljytuotteita (Ranska-Vernier). Öljyntuonnista lähes puolet tapahtui putkien kautta, neljännes rautateitse ja viidennes Reinin-laivoilla.[25]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ http://statisticstimes.com/economy/european-countries-by-gdp.php
  2. ↑ http://statisticstimes.com/economy/countries-by-gdp-capita-ppp.php
  3. ↑ a b Timeline Switzerland BBC News
  4. ↑ The Global Competitiveness Report 2011-2012 World Economic Forum.
  5. ↑ Crackdown on The Swiss Laundry 1989. Time. Arkistoitu 19.10.2011. Viitattu 1.4.2012.
  6. ↑ Palkat eri maissa: Minne muuttaa elintason perässä? Oikotie Työpaikat. 3.10.2017. Viitattu 6.4.2020.
  7. ↑ Eidgenössische Zollverwaltung: Detaillierte Daten, Daten - Aussenhandel (Excel) Ausfuhr wichtiger Waren. 2014. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik. Viitattu 15.2.2015. (saksaksi)
  8. ↑ Produktionskonto (Excel) Produktionskonto nach Branchen (aggregiert nach Abschnitten 1995-2013. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik, Volkswirtschaftliche Gesamtrechnung. Viitattu 14.2.2015. (saksaksi)
  9. ↑ Bruttoinlandsprodukt (BIP) nach Grossregion und Kanton im Jahr 2010 (Excel) Kantonale Bruttoinlandprodukte 2010. 14.12.2012. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik. Viitattu 1.5.2013. (saksaksi)
  10. ↑ a b Gesamtenergiestatistik (pdf) (Schweizerische Gesamtenergiestatistik 2010 ja 2013) 2011–2014. Bern: Bundesamt für Energie, BFE. Viitattu 15.2.2015. (saksaksi)
  11. ↑ Electricity statistics (pdf) (Gesamte Erzeugung und Abgabe elektrischer Energie in der Schweiz 2014) 30.1.2015. Bern: Bundesamt für Energie, BFE. Viitattu 15.2.2015. (saksaksi), (ranskaksi)
  12. ↑ Vote No. 502 – Übersicht admin.ch. 18.5.2003. Viitattu 8.3.2011.
  13. ↑ Vote No. 501 – Übersicht admin.ch. 18.5.2003. Viitattu 8.3.2011.
  14. ↑ Schweiz plant Atomausstieg bis 2034 (Die Zeit -lehden uutisartikkeli) 25.5.2011. Hampuri: Zeit Online GmbH. Viitattu 15.2.2015. (saksaksi)
  15. ↑ Wägli, Hans G.: Bahnprofil Schweiz. Le rail suisse en profil. CH+. (Teoksen Schienennetz Schweiz, Réseau ferré suisse erillinen liite) Zürich: AS Verlag & Buchkonzept AG, 2010. ISBN 978-3-909111-74-9 (saksaksi), (ranskaksi)
  16. ↑ Mobilität und Verkehr (Excel) (Öffentlicher Verkehr (inkl. Schienengüterverkehr)) Öffentlicher Verkehr - Zeitreihen 1990, 1995, 2000-2011. April 2013. Neuchâtel: Bundesamt für Statistik. Viitattu 1.5.2013. (saksaksi)
  17. ↑ Schienenverkehr Bundesverwaltung - Bundesamt für Verkehr (BAV). Viitattu 1.4.2012. (saksaksi)
  18. ↑ Overview map narrow gauge railways Rail Info Switzerland. Viitattu 1.4.2012.
  19. ↑ Rhaetian Railway in the Albula / Bernina Landscapes Unesco. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  20. ↑ Swiss create world's longest tunnel BBc News. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  21. ↑ Verkehrsinfrastruktur und Fahrzeuge - Infrastruktur und Streckenlänge Statistik Schweiz. Viitattu 15.2.2015. (saksaksi)
  22. ↑ Roads and traffic in Switzerland www.ch.ch.. Arkistoitu 13.11.2011. Viitattu 1.4.2012. (englanniksi)
  23. ↑ Passagiere im Luftverkehr - Linien- und Charterverkehr (Lokal- und Transferpassagiere) (Excel) (Sveitsin lentomatkustajatilasto 1950–2017) 16.11.2017. Bundesamt für Statistik. Viitattu 17.2.2018. (saksaksi)
  24. ↑ Facts and figures, Brief portrait of SWISS (Lentoyhtiön perustietoja) swiss.com. Viitattu 17.2.2018.
  25. ↑ Mobilität und Verkehr Mobilität und Verkehr 2010, s. 27, 61. Viitattu 1.5.2013. (saksaksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sveitsin talous.
Maailman kauppajärjestön (WTO:n) jäsenet
EU:n jäsenmaat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sveitsin_talous&oldid=20611835”