Tähden nimi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tähdille antaa nykyään nimiä vain Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni IAU.[1] Monilla kirkkaimmista paljain silmin nähtävistä tähdistä on perinteellinen nimi, joka on monesti arabien tai kreikkalaisten antama, esimerkiksi Sirius. Useimmilla tähdillä ei ole nimeä, tai niihin viitataan vain luettelonimillä.

Yleensä melko kirkkaasta tähdestä käytetään Bayerin nimeä tai Flamsteedin numeroa. Bayerin nimessä on tavallisimmin kreikkalainen aakkonen, joka on valittu tähden kirkkauden mukaan ja lisäksi tähdistön nimen genetiivi.[2] Flamsteedin numerossa on numero ja tähdistön nimen genetiivimuoto. Bayerin nimeä muistuttaa Proxima Centauri, joka on "Kentaurin tähdistön lähin tähti". Kirkkaudeltaan muuttuvat tähdet nimetään kirjaimilla tai V999-tyyliin (V ja numero) sekä lisätään tähdistön nimen genetiivi.[2] Joillakin tähdillä on nimi henkilön mukaan, esimerkiksi Barnardin tähti.

Tähtien nimeämisessä on runsaasti epäselvyyksiä. Monesti sama nimi kirjoitetaan monin eri tavoin esimerkiksi Almach, Almaach, Almak ja Alamak ovat sama tähti. Lisäksi samaa tähteä kutsutaan muutenkin monin eri nimin, esimerkiksi Otavassa on Alkaid tai Benetnasch. Aina ei olla myöskään varmoja, onko vanhan tähtiluettelon tähti juuri se mitä sillä nykyisin tarkoitetaan. Samaa nimeä käytetään monesti eri tähdistä, esimerkiksi nimeä Algenib käytetään sekä Perseuksen että Pegasuksen tähdistöissä sijaitsevasta tähdestä.

Maailmalla toimii yhtiöitä, jotka nimeävät tähtiä maksua vastaan, mutta näitä nimiä eivät käytä muut kuin nimen rekisteröinyt yhtiö ja asiakas.[1] Tähtitieteilijät eivät tunnusta eivätkä käytä näitä nimiä.

Tähtiluettelot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monilla tähdillä on luettelonimi, esimerkiksi HD ja numerosarja. Muita monesti käytettyjä luetteloita ovat HDE, BD, CD, AG, Gliese (GJ, Gl), HIP, SAO, Lyuten (L) sekä HR (BS, BSC). Alla on lueteltu tunnetuimmat tähtiluettelot. Tähdet tunnetaan yleensä parhaiten jollakin tietyllä luettelonimellä.

  • BD: Bonner Durchmusterung tehty 1852–1859, epookki 1855.0, 320 000 tähteä, täydennys SD, 120 000 hieman päiväntasaajasta etelään sijaitsevaa tähteä. BD:ssä on tähden leveysaste ja nelinumeroinen luku esimerkiksi BD+50°1725.
  • CD: Cordoba Durchmusterung 580 000 tähteä.
  • CPD: Cape Photographic Durchmusterung 450 000 tähteä, julkaistu 1896, etelän taivaan tähtiä deklinaatioista -18 -- -90
  • AC: Astrographic Catalogue (Catalogue astrographique) oli osa Carte du ciel -ohjelmaa. Luettelo laadittiin 1891–1950 pyrkien kartoittamaan tähtiä kirkkausluokkaan 11 magnitudia asti. Tähtiä kertyi kaikkiaan 4,6 miljoonaa jopa 13 magnitudiin asti.
  • HD, HDE: Henry Draper Catalogue eli HD käsittää 225 300 tähteä. Tähtiä on numeroitu 1–225300. Ensimmäisen kerran luettelo julkaistiin 1918–1924. Luettelossa on tietoja tähtien liikkeestä, etäisyydestä ja spektristä kirkkausluokkaan 9 magnitudia asti. Tämän laajennus Henry Draper catalogue Extension (HDE) käsittää luettelonumerot 225301–359083. Näistä käytetään merkintää HDE tai myös HD. Eepokki 1900.0.
  • HR, BS, BSC Harvard Revised Photometry Catalogue, suhteellisen kirkkaita alle 7,1 magnitudin tähtiä.
  • SAO: Smithsonian Astrophysical Observatory, epookki J2000.0.
  • HIP: Hipparcos catalogue, eurooppalaisen Hipparcos-satelliitin antamista tiedoista koottu luettelo. Satelliitti kiersi maata 1989–1993. Vuonna 1997 julkaistussa luettelossa on 118 218 tähteä.
  • Luyten (L, LHS) ominaisliikkeitä ja valkeita kääpiöitä.
  • Gliese (GJ, Gliese, Gl) luetteloi 20 parsekin eli noin 65,5 valovuoden säteellä olevia tähtiä. Myöhemmin luetteloa on laajennettu ulottumaan 25 parsekin päähän. Luettelo koostuu useista eri osista tai työvaiheista, jotka hitsautuvat saman numerosarjan alle.
  • ADS, Aitken Double Star Catalogue Aitkenin kaksoistähtiluettelo.
  • Σ ”sigma” Burnhamin kaksoistähtiluettelo.
  1. a b IAU: Buying Stars and Star Names Viitattu 15.2.2012
  2. a b IAU: Naming of Astrological Objects Viitattu 15.2.2012