Tšiang Kai-šek

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tšiang Kai-šek
Tšiang Kai-šek vuonna 1943.
Tšiang Kai-šek vuonna 1943.
Kiinan tasavallan presidentti
20. toukokuuta 1948 – 21. tammikuuta 1949
Seuraaja Li Zongren (virkaatekevä)
1. maaliskuuta 1950 – 5. huhtikuuta 1975
Edeltäjä Li Zongren (virkaatekevä)
Seuraaja Yen Chia-kan
Kiinan hallituksen puheenjohtaja
10. lokakuuta 1928 – 15. joulukuuta 1931
Edeltäjä Gu Weijun
Seuraaja Lin Sen
Kansallisen sotaneuvoston puheenjohtaja
15. joulukuuta 1931 – 31. toukokuuta 1946
Henkilötiedot
Syntynyt31. lokakuuta 1887
Fenghua, Zhejiang, Kiina
Kuollut5. huhtikuuta 1975 (87 vuotta)
Taipei, Taiwan
Ammatti Kiinan tasavallan presidentti
ArvonimiGeneralissimus
Puoliso Mao Fumei
Yao Yecheng
Chen Jieru
Song Meiling
Tiedot
Puolue Kuomintang
Uskonto metodismi
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Generalissimus Tšiang Kai-šek (perint.: 蔣介石; yksink.: 蒋介石; pinyin: Jiǎng Jièshí; Jyutping: Zoeng2 Gaai3-sek6; 31. lokakuuta 1887 – 5. huhtikuuta 1975) oli kiinalainen poliitikko ja sotilasjohtaja, yksi maansa 1900-luvun merkittävimmistä johtajista.[1] Hän johti Kiinan tasavaltaa vuosina 1928–1975.

Tšiang Kai-šek syntyi Xikoun kaupungissa. Hän aloitti sotilaskoulutuksensa 1906, mutta liittyi Japanin asevoimiin 1907 ja palveli sen armeijassa vuosina 1909–1911. Hän oli mukana kaatamassa Kiinan keisarisukua.[1]

Kiinan keisarikunnan hajoaminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1912 Tšiang Kai-šekistä tuli nationalistipuolue Kuomintangin perustajajäsen. Hän otti Kuomintangin johdon Sun Yat-senin kuoleman jälkeen 1925 ja johti pohjoista sotaretkeä. Tammikuussa 1927 hän liittoutui kiinalaisten kommunistien ja neuvostoliittolaisen vakoojan Mihail Borodinin kanssa ja valtasi Shanghain ja Nanjingin. 1. joulukuuta 1927 Tšiang Kai-šek meni naimisiin Song Meilingin kanssa ja kääntyi buddhalaisuudesta kristityksi. Tšiang Kai-šekin joukot valloittivat pääkaupunki Pekingin vuonna 1928.[1] Tšiang Kai-šekistä tuli voittoisana Kiinan tasavallan johtaja.

Kiinan–Japanin sota

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Japani hyökkäsi Mantšuriaan vuonna 1931. Joulukuussa 1936 Tšiang Kai-šekin omat kenraalit vangitsivat hänet kahdeksi viikoksi ja pakottivat hänet lopettamaan sisällissodan kommunistien kanssa sekä muodostamaan yhteisrintaman Japania vastaan. Kiina taisteli ensin neljä vuotta yksin Japania vastaan ja liittoutui sitten toisen maailmansodan puhjettua liittoutuneiden kanssa.[1] Hänen asemansa Kiinassa heikkeni, mutta kansainvälinen maineensa kasvoi, jolloin häntä alettiin pitää yhtenä neljästä suuresta liittoutuneiden johtajasta. Time-lehti valitsi Tšiang Kai-šekin vuoden mieheksi 1937.[2]

Tšiang Kai-šek, Franklin D. Roosevelt ja Winston Churchill Kairon konferenssissa 1943.
Cihun mausoleumi

Kiinan sisällissodan ja toisen maailmansodan jälkeen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiinan sisällissodan (1926–1949) aikana hän yritti tuhota kommunistit, mutta epäonnistui lopulta ja joutui luovuttamaan vallan kommunisteille ja Mao Zedongille. Hän pakeni joukkojensa kanssa Taiwanin saarelle. Tšiang Kai-šekistä tuli Kiinan tasavallan presidentti 1. maaliskuuta 1950.[3] Hän hallitsi Taiwania loppuikänsä Kiinan tasavallan presidenttinä, ja hänet uudelleenvalittiin presidentiksi myös vuosina 1954, 1960, 1966 ja 1972.

Tšiang Kai-šekin vanhetessa hänen terveytensä huonontui ja hän alkoi kärsiä keuhkokuumeesta ja sydänkohtauksista. Tšiang Kai-šek kuoli 87-vuotiaana vuonna 1975. Häntä ei haudattu kiinalaiseen tapaan, vaan hänen ruumiinsa on siitä asti ollut väliaikaisesti sijoitettuna Cihun mausoleumiin, koska hän ilmaisi toiveekseen tulla haudatuksi kotipaikkaansa Fenghuaan Manner-Kiinaan.[4] Mausoleumilla pidetään edelleen kunniavartiota.[5]

Kunnianosoituksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d Chiang Kai-shek Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.11.2013.
  2. ↑ Man & Wife of the Year: Generalissimo and Madame Chiang Kai-shek TIME. Viitattu 27.11.2013.
  3. ↑ The Life of Chiang Kai-shek: A Leader Who Was Thrust Aside by Revolution 1975. NY Times. Viitattu 26.11.2013.
  4. ↑ Marc Andre Matten: Places of Memory in Modern China: History, Politics, and Identity, s. 56. Brill, 2011. ISBN 9789004219014 Google books (viitattu 27.11.2013).
  5. ↑ Cihu Mausoleum- The quiet and beautiful resting place of President Chiang Kai-shek 2012. culture.tw. Arkistoitu 29.11.2014. Viitattu 26.11.2013.
  6. ↑ Briefer on the Philippine Legion of Honor Division of the Presidential Communications Operations Office. Arkistoitu 2021. Viitattu 30.6.2023. (englanniksi)
  7. ↑ The Order of Sikatuna Division of the Presidential Communications Operations Office. Arkistoitu 2019. Viitattu 30.6.2023.
  8. ↑ Chiang Kaishek World War II Database. Arkistoitu 2015. Viitattu 30.6.2023. (englanniksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tšiang_Kai-šek&oldid=22145273”