Thelma Ritter
| Thelma Ritter | |
|---|---|
 Ritter vuoden 1951 Rakastelua-elokuvan esittelyfilmillä. |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. helmikuuta 1902 New York, New York, Yhdysvallat |
| Kuollut | 5. helmikuuta 1969 (66 vuotta) New York, New York, Yhdysvallat |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Joseph Moran (1927–1969) |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1947–1968 |
| Merkittävät roolit |
Kaikki Eevasta Takaikkuna |
| Palkinnot | |
|
Tony-palkinto 1957 (New Girl in Town) |
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Thelma Ritter (14. helmikuuta 1902 New York – 5. helmikuuta 1969 New York) oli yhdysvaltalainen teatteri- ja elokuvanäyttelijä. Hän tuli tunnetuksi monista sivurooleistaan 1940-, 1950- ja 1960-luvun elokuvissa.
Ritter aloitti uransa teatterissa ja voittikin urallaan Tony-palkinnon. Hänen elokuvabedyyttinsä oli pikkurooli elokuvassa Susanin kääntymys (1947), jota seurasi pikkurooli elokuvassa Kirje kolmelle naiselle (1949). Hänen uransa tunnetuimpia elokuvia ovat Kaikki Eevasta (1950), Rakastelua (The Mating Season, 1951), Titanic (1953), Takaikkuna (1954), Setä Pitkäsääri (Daddy Long Legs, 1955), Kaikki alkoi puhelimesta (1959), Sopeutumattomat (1961), Alcatrazin vanki (Birdman of Alcatraz, 1962), Näin valloitettiin Villi Länsi (How the West Was Won, 1962) ja Sänky kolmelle (Move Over, Darling, 1963). Ritterin viimeiseksi elokuvaksi jäi Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin (What's So Bad About Feeling Good?, 1968). Vuonna 1954 hän juonsi Oscar-gaalan yhdessä Bob Hopen kanssa.
Ritter oli naimisissa Joseph Moranin kanssa aina kuolemaansa saakka. Heillä oli kaksi lasta. Hän kuoli sydänsairauteen 66-vuotiaana.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Thelma Ritter Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Thelma Ritter NNDB:ssä
