Urhea
| Urhea | |
|---|---|
| Brave | |
 |
|
| Ohjaaja |
Mark Andrews Brenda Chapman |
| Käsikirjoittaja |
Mark Andrews Brenda Chapman Steve Purcell Irene Mecchi |
| Tuottaja | Katherine Sarafian |
| Säveltäjä | Patrick Doyle |
| Leikkaaja | Nicholas C. Smith |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö |
Walt Disney Pictures Pixar |
| Levittäjä |
Walt Disney Studios Motion Pictures Disney+ |
| Ensi-ilta |
 24. elokuuta 2012 |
| Kesto | 93 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | englanti |
| Budjetti | 185 milj. USD |
| Tuotto | 554 561 288 USD |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Urhea (Brave) on vuonna 2012 ensi-iltansa saanut Pixarin tuottama animaatioelokuva.[1] Se kertoo skotlantilaisesta prinsessasta Meridasta.[2] Elokuva voitti parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkinnon vuonna 2013.[3]
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Keskiaikaisessa Skotlannissa, Dunbrochin klaanin nuori prinsessa Merida saa jousen syntymäpäivälahjaksi isältään, kuningas Fergusilta. Hänen äitinsä, kuningatar Elinor, pitää lahjaa sopimattomana prinsessalle. Etsiessään metsästä harhaan ampumaansa nuolta, Merida näkee virvatulia. Ne johdattavat hänet takaisin perheensä luo, mutta hetken päästä suuri demonikarhu, Mor’du, hyökkää heidän kimppuunsa. Elinor ja Merida pakenevat hevosella, kun taas Fergus jää taistelemaan, menettäen taistelussa toisen jalkansa.
Useita vuosia myöhemmin Merida saa tietää, että hänet aiotaan kihlata yhdelle Dunbrochin liittolaisklaanien pojista. Merida ei pidä ajatuksesta. Ojentaakseen tytärtään hänen äitinsä kertoo hänelle tarinan prinssistä, jonka ylpeys esti tätä kuuntelemasta isäänsä ja sai tämän lopulta ajamaan valtakuntansa kaaokseen.
Kolmen klaanin päälliköt saapuvat pian poikineen Dunbrochiin kilpaillakseen Meridan kädestä. Merida kuitenkin löytää säännöistä porsaanreiän; vain klaanin esikoinen saa kilpailla prinsessan kädestä (sukupuolesta ei mainita mitään) ja hän on klaaninsa esikoinen. Niinpä hän osallistuu salaa itsekin kilpailuun ja voittaa helposti jousiammunnassa, saattaen muut klaanit häpeään. Kuningatar Elinor raivostuu tästä ja hänen ja Meridan välille syttyy valtaisa riita, jonka seurauksena Merida ratsastaa pois valtakunnasta. Metsässä hän kohtaa jälleen virvatulet, jotka johdattavat hänet puunveistäjänä toimivan noidan luokse. Merida pyytää ja lopulta saakin noidalta loitsun, joka muuttaa hänen kohtalonsa.
Kun Merida antaa leivoksen muodossa olevan loitsun Elinorille, tämä muuttuu karhuksi, menettäen kykynsä puhua mutta säilyttäen kuitenkin suurimman osan inhimmillisestä persoonallisuudestaan. Merida palaa noidan mökille äitinsä kanssa, vain huomatakseen noidan lähteneen. Noita on kuitenkin jättänyt hänelle viestin: jos hän tahtoisi perua loitsun, hänen pitää korjata ylpeyden rikkoma side ennen toista auringonnousua tai loitsusta tulee pysyvä. Virvatulet johdattavat Meridan ja Elinorin muinaisen linnan raunioille, jossa he kohtaavat Mor’dun. Merida tajuaa, että Mor’du on se prinssi, josta hänen äitinsä tarina kertoi ja lupaa, ettei anna saman tapahtua äidilleen. Hän tulee siihen lopputulokseen, että loitsun purkamiseksi hänen tulee korjata seinägobeliini, jonka hän viilsi miekalla rikki riidellessään Elinorin kanssa.
He palaavat linnaan, mutta saavat tietää, että klaanit ovat kihlauksen takia sodan partaalla. Estääkseen sotaa syttymästä, Merida aikoo ilmoittaa menevänsä naimisiin kuten perinteet velvoittavat, mutta hänen äitinsä sanattoman rohkaisun avulla hän ehdottaakin klaaninjohtajille, että esikoiset saisivat mennä naimisiin kenen kanssa itse haluavat. Klaanit ovat lopulta samaa mieltä, ja päättävät rikkoa perinteen, mutta vahvistavat samalla keskinäistä liittoaan. Klaaninjohtajien alkaessa juhlia uutta liittoa, Merida ja Elinor kiiruhtavat gobeliinihuoneeseen. Juuri kun Fergus tulee sattumalta sisään, Elinor muuttuu hetkeksi oikeaksi karhuksi ja hyökkää tämän kimppuun. Tullessaan takaisin järkiinsä, Elinor on kauhuissaan siitä mitä on tapahtunut ja pakenee linnasta. Luullen vaimoaan Mor’duksi, Fergus kieltäytyy kuuntelemasta Meridan yrityksiä selittää tilanne ja lukitsee tämän gobeliinihuoneeseen. Hän lähtee muiden klaanien kanssa ajamaan Elinoria takaa. Pikkuveljiensä avulla, jotka myös söivät vahingossa kakkua ja muuttuivat karhunpennuiksi, Merida pakenee ja lähtee isänsä perään. Matkalla hän parsii umpeen mukaan ottamansa gobeliinin. Fergus ja klaaninjohtajat saavat Elinorin vangituksi, mutta Merida ehtii estämään isäänsä tappamasta tätä. Silloin Mor’du ilmestyy paikalle, ja klaanisoturit yrittävät huonolla menestyksellä taistella tätä vastaan. Kun Mor’du yrittää vahingoittaa Meridaa, Elinor riistäytyy irti köysistä auttaakseen tytärtään, ja lopulta voittaa Mor’dun, joka murskaantuu kaatuvan menhirin alle. Tapahtuma vapauttaa prinssin hengen, joka katselee prinsessaa hetken ennen kuin muuttuu virvatuleksi. Auringon noustessa toisen kerran, Merida ymmärtää tekemänsä virheet ja pyytää itkien anteeksi äidiltään. Näin noidan viestin todellinen tarkoitus täyttyy, ja Elinor sekä Meridan pikkuveljet muuttuvat takaisin ihmisiksi.
Elokuvan lopuksi nähdään Merida ja Elinor ripustamassa uutta gobeliinia seinälle ja jättämässä hyvästejä klaaneille, jotka palaavat takaisin omiin valtakuntiinsa.
Äänirooleissa[4]
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomenkielisen dubbausstudio: SDI Media A/S
| Alkuperäinen ääninäyttelijä | Suomalainen ääninäyttelijä | Rooli |
|---|---|---|
| Kelly Macdonald (aikuinen)
Peigi Barker (lapsi) |
Heljä Heikkinen (aikuinen)
Seera Alexander (lapsi) |
Prinsessa Merida |
| Emma Thompson | Satu Silvo | Kuningatar Elinor |
| Billy Connolly | Jarmo Mäkinen | Kuningas Fergus |
| Julie Walters | Maija-Liisa Peuhu | Noita |
| Robbie Coltrane | Jouko Klemettilä | Lordi Dingwall |
| Kevin McKidd | Sasu Moilanen | Lordi MacGuffin |
| Craig Ferguson | Aku Laitinen | Lordi Macintosh |
| Sally Kinghorn | Eija Vilpas | Maudie |
| Kevin McKidd | Santtu Karvonen | Nuori MacGuffin |
| Steven Cree | Aksu Palmén | Nuori Macintosh |
| Steve Purcell | Antti Jaakola | Raakku |
| Callum O'Neill | Petrus Kähkönen | Pikku Dingwall |
| Patrick Doyle | Mikael Eklund | Martin |
| John Ratzenberger | Heikki Sankari | Gordon |
| Julie Fowlis | Saara Aalto | Laulaja |
| Ella Pyhältö, Kari Tamminen, Tommi Haapaniemi, Hanna-Riikka Siitonen, Susa Saukko, Katja Aakkula, Camilla Bäckman, Pasi Piispanen ja Pekka Kuorikoski | Muissa rooleissa | |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Urhea Elonet.
- ↑ Pixarin uutuusanimaatio Urhea on pian täällä Ilta-Sanomat. Arkistoitu 1.3.2013. Viitattu 24.11.2012.
- ↑ Brave Wins The Academy Award For Best Animated Feature Film stories99.com. 25.2.2013. Stories99. Arkistoitu 10.5.2013. Viitattu 25.2.2013. (englanniksi)
- ↑ Elokuvan lopputekstit