Urheiluvuosi 2015
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
| Urheiluvuodet |
|---|
| 2005 • 2006 • 2007 • 2008 • 2009 • 2010 • 2011 • 2012 • 2013 • 2014 – 2015 – 2016 • 2017 • 2018 • 2019 • 2020 • 2021 • 2022 • 2023 • 2024 • 2025 |
| Vuodet |
| 2012 • 2013 • 2014 – 2015 – 2016 • 2017 • 2018 |
Urheiluvuosi 2015 käsittelee vuoden 2015 merkittäviä uutisia ja tapahtumia urheilussa.
Alppihiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut Beaver Creekissä ja Vailissa, Yhdysvalloissa 2.–15.2. Itävalta voitti viisi kultamitalia kisojen 11 lajista. Mitaleille ylsi kaikkiaan kymmenen maata. Kaksinkertaisia kultamitalisteja olivat Slovenian Tina Maze sekä Itävallan Anna Fenninger ja Marcel Hirscher, joista viimeksi mainitun toinen kultamitali tuli joukkuekilpailusta.[1]
- Maailmancupkaudella 2014–2015 miesten kokonaiskilpailun voitti Itävallan Marcel Hirscher 160 pisteen erolla Norjan Kjetil Jansrudiin ja naisten kokonaiskilpailun Itävallan Anna Fenninger 22 pisteen erolla Slovenian Tina Mazeen. Hirscherille voitto oli neljäs perättäinen.[2]
Amerikkalainen jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 49. Super Bowl 1.2. Glendalessa, Arizonassa. New England Patriots voitti Seattle Seahawksin pistein 28–24. Patriotsin pelinrakentaja Tom Brady voitti neljännen mestaruutensa ja hänet valittiin Super Bowlin arvokkaimmaksi pelaajaksi.[3]
Ampumahiihto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut Kontiolahdella, Suomessa 5.–15.3. Kisojen 11 lajista Ranska ja Saksa voittivat kumpikin kolme kultaa. Kaikkiaan mitaleille ylsi 11 maata. Ranskan Marie Dorin Habert voitti kaksi henkilökohtaista kultamitalia. Saksan Erik Lesser voitti kultaa takaa-ajokilpailussa ja viestissä.[4]
Autourheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mercedeksellä ajanut Lewis Hamilton voitti Formula 1 -sarjan maailmanmestaruuden, uransa kolmannen. Toiseksi sijoittui Hamiltonin tallitoveri Nico Rosberg 59 pisteen erolla Hamiltoniin ja kolmas oli Ferrari-kuljettaja Sebastian Vettel. Kauden aikana ajettiin 19 osakilpailua 15.3.–29.11. ja Hamilton voitti niistä kymmenen, Rosberg kuusi sekä Vettel kolme. Tallien mestaruuden voitti ylivoimaisesti Mercedes.[5]
- Rallin maailmanmestaruuden voitti Volkswagenilla ajanut ranskalainen Sébastien Ogier, jolle mestaruus oli kolmas perättäinen. Toiseksi sijoittui 80 pistettä vähemmän kerännyt suomalainen Volkswagen-kuljettaja Jari-Matti Latvala ja kolmas oli myös Volkswagenilla ajanut norjalainen Andreas Mikkelsen. Kauden aikana ajettiin 13 osakilpailua 22.1.–15.11. ja Ogier voitti niistä kahdeksan, Latvala kolme sekä Mikkelsen ja Citroën-kuljettaja Kris Meeke yhden. Tallien mestaruuden voitti ylivoimaisesti Volkswagen Motorsport.[6]
Baseball
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- MLB:n mestaruuden voitti Kansas City Royals, joka oli World Seriesissä New York Metsiä parempi otteluvoitoin 4–1 ja saavutti näin historiansa toisen mestaruuden. Viimeinen loppuottelu pelattiin New Yorkissa 1.11. ja sen Royals voitti 2–7. Loppuotteluiden arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Royalsin Salvador Pérez.[7]
Golf
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Masters-turnaus 9.–12.4. Augustassa. Yhdysvaltain Jordan Spieth voitti neljän lyönnin erolla maanmieheensä Phil Mickelsoniin ja Englannin Justin Roseen.[8]
- Yhdysvaltain avoin turnaus 18.–21.6. University Placessa, Washingtonissa. Jordan Spieth voitti yhden lyönnin erolla maanmieheensä Dustin Johnsoniin ja Etelä-Afrikan Louis Oosthuizeniin.[8]
- Britannian avoin turnaus 16.–20.7. St. Andrewsissa, Skotlannissa. Yhdysvaltain Zach Johnson voitti uusinnassa Louis Oosthuizenin ja Australian Marc Leishmanin.[8]
- PGA Championship 13.–16.8. Kohler/Havenissa, Wisconsinissa. Australian Jason Day voitti kolmen lyönnin erolla Jordan Spiethiin.[8]
Jalkapallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 6.6.–5.7. Kanadassa. Vancouverissa pelatussa loppuottelussa Yhdysvallat voitti Japanin 5–2. Pronssiottelussa Englanti voitti jatkoajalla Saksan 1–0. Turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittiin Yhdysvaltain Carli Lloyd, joka teki loppuottelussa hattutempun 16 minuutissa pelin alusta. Kuusi maalia koko turnauksessa tehnyt Lloyd oli kisojen paras maalintekijä yhdessä Saksan Célia Šašićin kanssa.[9]
- Naisten Mestarien liigan loppuottelu 14.5. Berliinissä, Saksassa. Saksalainen 1. FFC Frankfurt otti historiansa neljännen mestaruuden voittamalla ranskalaisen Paris Saint-Germainin 2–1.[10]
- Eurooppa-liigan loppuottelu 27.5. Varsovassa, Puolassa. Espanjalaisseura Sevilla otti toisen peräkkäisen mestaruutensa voittamalla ukrainalaisen Dnipro Dnipropetrovskin 3–2.[11]
- Mestarien liigan loppuottelu 6.6. Berliinissä, Saksassa. Espanjalainen FC Barcelona voitti italialaisseura Juventuksen 3–1. Mestaruus oli Barcelonan viides.[12]
- Kansainvälisessä jalkapalloliitossa (FIFA) vallinnut korruptio alkoi tulla kunnolla julkisuuteen, kun Sveitsin poliisi 27.5. pidätti seitsemän FIFA:n kongressiin saapunutta jalkapallojohtajaa ja järjestön päämajaan tehtiin ratsia. Kaksi päivää myöhemmin Sepp Blatter valittiin uudelleen FIFA:n puheenjohtajaksi vaikka Euroopan jalkapalloliitto (UEFA) ja Yhdysvallat yrittivät saada häntä korvattua Jordanian prinssi Ali Bin Al-Husseinilla. Lisäpaljastusten myötä Blatter ilmoitti jättävänsä tehtävän vuonna 2016 mutta jo 8.10. FIFA:n eettinen komitea hyllytti sekä Blatterin että UEFA:n puheenjohtajan Michel Platinin ja määräsi 21.12. molemmat kahdeksan vuoden toimintakieltoon.[13][14]
Jääkiekko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 28.3.–4.4. Malmössä, Ruotsissa. Yhdysvallat voitti loppuottelussa Kanadan 7–5. Pronssiottelussa Suomi voitti Venäjän 4–1. Pistepörssin ykkönen oli Yhdysvaltain Hilary Knight (7+5=12). Hänet valittiin myös kisojen parhaaksi pelaajaksi. Tähdistöjoukkueeseen valittiin hyökkääjistä Knightin lisäksi Yhdysvaltain Brianna Decker ja Kanadan Natalie Spooner, puolustajista Yhdysvaltain Monique Lamoureux-Kolls ja Suomen Jenni Hiirikoski sekä Suomen maalivahti Meeri Räisänen.[15]
- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 1.–17.5. Prahassa ja Ostravassa, Tšekissä. Mukana oli 16 joukkuetta. Kanada voitti Prahassa pelatussa loppuottelussa Venäjän 6–1. Pronssiottelussa Yhdysvallat voitti Tšekin 3–0. Pistepörssin ykkönen oli Kanadan Jason Spezza (6+8=14) ja paras maalintekijä yhdeksän maalia tehnyt Kanadan Tyler Seguin. Kisojen parhaaksi pelaajaksi valittiin Tšekin Jaromír Jágr. Tähdistöjoukkueeseen valittiin hyökkääjäksi Jágrin ja Spezzan lisäksi kanadalainen Taylor Hall, puolustajiksi Kanadan Brent Burns ja Ruotsin Oliver Ekman-Larsson sekä maalivahdiksi Yhdysvaltain Connor Hellebuyck.[16]
- NHL:n mestaruuden voitti Chicago Blackhawks, joka oli Stanley Cupin loppuotteluissa Tampa Bay Lightningia parempi otteluvoitoin 4–2. Runkosarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Montreal Canadiensin Carey Price ja pudotuspelien arvokkaimmaksi pelaajaksi Chicagon Duncan Keith.[17]
Jääpallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 29.3.–4.4. Habarovskissa, Venäjällä. Loppuottelussa Venäjä voitti Ruotsin 5–3 ja pronssiottelussa Kazakstan voitti Suomen 8–6. Turnauksen parhaaksi pelaajaksi valittiin Venäjän Sergei Lomanov.[18]
Koripallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 11.–28.6. Unkarissa ja Romaniassa. Loppuottelussa Serbia voitti Ranskan 76–68, ja pronssille sijoittui Espanja. Kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Serbian Ana Dabović.[19]
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 5.–20.9. Ranskassa, Saksassa, Kroatiassa ja Latviassa. Loppuottelussa Espanja voitti Liettuan 80–63, ja pronssia sai Ranska. Kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Espanjan Pau Gasol.[19]
- NBA:n loppuotteluissa Golden State Warriors voitti Cleveland Cavaliersin otteluvoitoin 4–2. Runkosarjan arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Warriorsin Stephen Curry ja loppuotteluiden arvokkaimmaksi pelaajaksi saman joukkueen Andre Iguodala.[20]
Käsipallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Miesten maailmanmestaruuskilpailut 15.1.–1.2. Qatarissa. Loppuottelussa Ranska voitti Qatarin 25–22. Pronssiottelussa Puola voitti Espanjan jatkoajalla 29–28. Kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Ranskan Thierry Omeyer.[21]
- Naisten maailmanmestaruuskilpailut 5.–20.12. Tanskassa. Loppuottelussa Norja voitti Alankomaat 31–23. Pronssiottelussa Romania voitti Puolan 31–22. Kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Romanian Cristina Neagu.[22]
Lentopallo
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Naisten Euroopan-mestaruuskilpailut 26.9.–4.10. Alankomaissa ja Belgiassa. Loppuottelussa Venäjä voitti Alankomaat 3–0, ja pronssille sijoittui Serbia. Kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Venäjän Tatjana Košeleva.[23]
- Miesten Euroopan-mestaruuskilpailut 9.–18.10. Bulgariassa ja Italiassa. Loppuottelussa Ranska voitti Slovenian 3–0, ja pronssille sijoittui Italia. Kisojen arvokkaimmaksi pelaajaksi valittiin Ranskan Antonin Rouzier.[23]
Moottoripyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- RR-ajon maailmanmestaruuden voittivat espanjalainen Jorge Lorenzo (MotoGP), ranskalainen Johann Zarco (Moto2) ja britti Danny Kent (Moto3).[24]
- Motocrossin maailmanmestareiksi ajoivat ranskalainen Romain Febvre (MXGP), slovenialainen Tim Gajser (MX2) ja italialainen Kiara Fontanesi (naiset).[24]
- Trialin maailmanmestaruuden voitti espanjalainen Toni Bou.[25]
- Enduron maailmanmestarit olivat suomalainen Eero Remes (Enduro I), ranskalainen Antoine Méo (Enduro II), ranskalainen Mathias Bellino (Enduro III) ja espanjalainen Laia Sanz (naiset).[26]
- Speedwayn maailmanmestaruuden voitti britti Tai Woffinden, jääspeedwayn maailmanmestaruuden Venäjän Dmitri Koltakov ja maaradan maailmanmestaruuden alankomaalainen Jannick de Jong.[24]
Pikaluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Matkakohtaiset maailmanmestaruuskilpailut 12.–15.2. Heerenveenissä, Alankomaissa. Yhdysvaltain Brittany Bowe ja Tšekin Martina Sáblíková voittivat kumpikin kaksi henkilökohtaista kultamitalia. Alankomaiden Sven Kramer voitti kaksi kultamitalia, joista toinen tuli joukkuetakaa-ajosta. Alankomaat voitti kaikkiaan viisi kultamitalia 14 lajista.[27]
- Sprinttimaailmanmestaruuskilpailut 28.2.–1.3. Astanassa, Kazakstanissa. Miesten mestaruuden voitti Venäjän Pavel Kuližnikov ja naisten paras oli Yhdysvaltain Brittany Bowe.[28]
- Yleisluistelun maailmanmestaruuskilpailut 7.–8.3. Calgaryssa, Kanadassa. Miesten mestaruuden voitti Alankomaiden Sven Kramer ja naisten ykkönen oli Tšekin Martina Sáblíková.[28]
- Euroopan-mestaruuskilpailut 10.–11.1. Tšeljabinskissä, Venäjällä. Mestaruuden voittivat Alankomaiden Sven Kramer ja saman maan Ireen Wüst.[28]
Pohjoismaiset hiihtolajit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 18.2.–1.3. Falunissa, Ruotsissa. Norja voitti 11 kultamitalia kisojen 21 lajista. Viisi kultamitalia voittanut Saksa oli mitalitilastossa toinen. Mitaleille pääsi kaikkiaan 14 maata. Norjalainen maastohiihtäjä Petter Northug voitti neljä kultamitalia. Norjan naishiihtäjistä Therese Johaug voitti kolme kultaa ja Marit Bjørgen kaksi. Mäkihypyssä Norjan Rune Velta sekä Saksan Severin Freund ja Carina Vogt voittivat kaksi kultamitalia. Yhdistetyssä Saksan Johannes Rydzek oli kaksinkertainen kultamitalisti.[29]
- Keski-Euroopan mäkiviikko 29.12.2014–6.1.2015. Itävallan Stefan Kraft voitti kokonaiskilpailun kuuden pisteen erolla maanmieheensä Michael Hayböckiin. Kolmanneksi sijoittui Slovenian Peter Prevc.[30]
Pyöräily
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Italian ympäriajo 9.–31.5. Kilpailun voitti Espanjan Alberto Contador 1.53 minuutin erolla Italian Fabio Aruun ja 3.05 minuutin erolla Espanjan Mikel Landaan.[31]
- Ranskan ympäriajo 4.–26.7. Alankomaiden Utrechtista alkaneen kilpailun voitti Ison-Britannian Chris Froome 1.12 minuutin erolla Kolumbian Nairo Quintanaan ja 5.25 minuutin erolla Espanjan Alejandro Valverdeen.[32]
- Espanjan ympäriajo 22.8.–13.9. Kilpailun voitti Italian Fabio Aru 57 sekunnin erolla Espanjan Joaquim Rodrígueziin ja 1.09 minuutin erolla Puolan Rafał Majkaan.[33]
- Maantiepyöräilyn maailmanmestaruuskilpailut 19.–27.9. Richmondissa, Virginiassa, Yhdysvalloissa. Maantieajon maailmanmestaruuden voittivat Slovakian Peter Sagan ja Ison-Britannian Elizabeth Armitstead. Aika-ajon nopeimmat olivat Valko-Venäjän Vasil Kiryjenka ja Uuden-Seelannin Linda Villumsen. Miesten joukkueaika-ajon voitti BMC Racing Team ja naisten Velocio-SRAM.[34]
- Ratapyöräilyn maailmanmestaruuskilpailut 18.–22.2. Saint-Quentin-en-Yvelinesissä, Ranskassa. Ohjelmassa oli kymmenen miesten ja yhdeksän naisten lajia. Ranska voitti viisi kultamitalia, Australia neljä ja Saksa kolme. Kaikkiaan mitaleille ylsi 18 maata. Ranskan François Pervis voitti 1 kilometrin aika-ajon ja keirinin, ja hänen maanmiehensä Grégory Baugé sai kultaa eräajossa ja joukkuesprintissä. Australian Annette Edmondson voitti kultaa omniumissa ja joukkuetakaa-ajossa.[33]
Taitoluistelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Taitoluistelun maailmanmestaruuskilpailut 23.–29.3. Shanghaissa, Kiinassa. Maailmanmestaruuden voittivat Espanjan Javier Fernández, Venäjän Jelizaveta Tuktamyševa, pariluistelussa Kanadan Meagan Duhamel / Eric Radford sekä jäätanssissa Ranskan Gabriella Papadakis / Guillaume Cizeron.[35]
- Taitoluistelun Euroopan-mestaruuskilpailut 26.1.–1.2. Tukholmassa, Ruotsissa. Mestaruuden voittivat Espanjan Javier Fernández, Venäjän Jelizaveta Tuktamyševa, pariluistelussa Venäjän Juko Kavaguti / Aleksandr Smirnov sekä jäätanssissa Ranskan Gabriella Papadakis / Guillaume Cizeron.[36]
- Muodostelmaluistelun maailmanmestaruuskilpailut 8.–11.4. Hamiltonissa, Kanadassa. Kultaa voitti kanadalaisjoukkue Nexxice, hopealle sijoittui Suomen Marigold IceUnity ja pronssia sai Venäjän Paradise.[37]
Tennis
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Australian avoin turnaus 19.1.–1.2. Miesten kaksinpelin loppuottelussa serbialainen Novak Đoković voitti britti Andy Murrayn 3–1 ja sai viidennen voittonsa Australiassa. Naisten kaksinpelin loppuottelussa yhdysvaltalainen Serena Williams voitti venäläisen Marija Šarapovan 2–0.[38]
- Ranskan avoin turnaus 24.5.–7.6. Miesten kaksinpelin loppuottelussa Sveitsin Stanislas Wawrinka voitti Novak Đokovićin 3–1. Naisten kaksinpelin loppuottelussa Serena Williams voitti Tšekin Lucie Šafářován 2–1 ja otti 20. Grand Slam -voittonsa kaksinpeleissä. Naisten nelinpelissä Šafářová sai yhdysvaltalaisen Bethanie Mattek-Sandsin parina vuoden toisen Grand Slam -voittonsa. Mattek-Sands voitti Mike Bryanin parina myös sekanelinpelin.[39]
- Wimbledonin turnaus 29.6.–12.7. Novak Đoković voitti miesten kaksinpelin loppuottelussa sveitsiläisen Roger Federerin 3–1. Naisten kaksinpelin loppuottelussa Serena Williams voitti espanjalaisen Garbiñe Muguruzan 2–0 ja saavutti neljännen peräkkäisen kaksinpelin Grand Slam -tittelin alkaen vuoden 2014 Yhdysvaltain avoimista. Sveitsin Martina Hingis otti voiton sekä naisten nelinpelissä että sekanelinpelissä.[40]
- Yhdysvaltain avoin turnaus 31.8.–13.9. Miesten kaksinpelin loppuottelussa Novak Đoković voitti Roger Federerin 3–1. Naisten loppuottelussa italialainen Flavia Pennetta voitti maannaisensa Roberta Vincin 2–0. Sekanelinpelissä intialais-sveitsiläinen pari Leander Paes / Martina Hingis saavutti vuoden kolmannen Grand Slam -tittelinsä. Naisten nelinpelissä Hingis ja Intian Sania Mirza ottivat vuoden toisen Grand Slam -voittonsa.[41]
- Fed Cupin loppuottelu 14.–15.11. Prahassa, Tšekissä. Tšekki voitti Venäjän 3–2.[42]
- Davis Cupin loppuottelu 27.–29.11. Gentissä, Belgiassa. Iso-Britannia voitti Belgian 3–1. Mestaruus oli Britannialle ensimmäinen sitten vuoden 1936.[43]
Uinti
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pitkän radan maailmanmestaruuskilpailut 24.7.–9.8. Kazanissa, Venäjällä. Mitalitilaston ykkönen oli Kiina, jonka 15 kultamitalista kymmenen tuli uimahypyistä. Ratauintilajien ykkönen oli Yhdysvallat kahdeksalla kultamitalilla. Taitouinnissa Venäjä voitti kahdeksan kultaa yhdeksästä. Mitaleille ylsi kaikkiaan 31 maata. Yhdysvaltain Katie Ledecky voitti viisi kultamitalia, joista neljä henkilökohtaisilta matkoilta.[44]
- Lyhyen radan Euroopan-mestaruuskilpailut 2.–6.12. Netanyassa, Israelissa. Mitalitilaston ykkönen oli 11 kultaa voittanut Unkari. Kaikkiaan mitaleille ylsi 24 maata. Unkarin Katinka Hosszú voitti kuusi kultamitalia eli kaikki naisten henkilökohtaiset selkä- ja sekauintimatkat. Lisäksi hän saavutti hopeaa 400 metrin vapaauinnissa.[45]
Yleisurheilu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maailmanmestaruuskilpailut 22.–30.8. Pekingissä, Kiinassa. Kolmeen kultamitaliin ylsi jamaikalainen pikajuoksija Usain Bolt, jonka lisäksi kahden henkilökohtaisen kultamitalin saaliin sai brittiläinen kestävyysjuoksija Mohamed Farah. Kisojen ainoan maailmanennätyksen teki yhdysvaltalainen kymmenottelija Ashton Eaton tuloksella 9045. Mitalitilaston kärjessä olivat seitsemän kultamitalia keränneet Kenia ja Jamaika. Kaikkiaan mitaleille ylsi 43 joukkuetta.[46]
- Maastojuoksun maailmanmestaruuskilpailut 28.3. Guiyangissa, Kiinassa. Miesten maailmanmestaruuden voitti kenialainen Geoffrey Kipsang Kamworor ennen maanmiestään Bedan Karoki Muchiria. Joukkuemestaruuden voitti kuitenkin Etiopia. Naisten kilpailussa voiton vei kenialainen Agnes Jebet Tirop mutta kaksi muuta mitalia ja myös joukkuekilpailun mestaruus menivät Etiopiaan.[47]
- IAAF World Relays 2.–3.5. Nassaussa, Bahamalla. Yhdysvallat voitti kymmenestä lajista seitsemän.[48]
- Kenialainen Florence Jebet Kiplagat juoksi 15.2. Barcelonassa puolimaratonin maailmanennätyksen 1.05.09 ja teki väliaikoina maailmanennätykset myös 15 kilometrillä (46.14) ja 20 kilometrillä (1.01.54).[49]
- Ranskalainen Yohann Diniz käveli 8.3. Arlesissa 20 kilometrin maailmanennätyksen 1.17.02 mutta menetti sen jo viikkoa myöhemmin japanilaiselle Yūsuke Suzukille, joka käveli Nomissa ajan 1.16,36.[50]
- Etiopian Genzebe Dibaba juoksi 17.7. Monacossa Timanttiliigan kilpailussa 1 500 metrin juoksun maailmanennätyksen 3.50,07 ja paransi lähes 22 vuotta vanhaa maailmanennätystä 0,39 sekunnilla.[51]
- Puolan Anita Włodarczyk heitti 1.8. Cetniewossa moukaria ensimmäisenä naisena yli 80 metriä. Uusi maailmanennätys oli 81,08.[52]
- Kansainvälisen yleisurheiluliiton (IAAF) uudeksi puheenjohtajaksi valittiin 19.8. Pekingissä britti Sebastian Coe.[53]
- IAAF:n entinen puheenjohtaja Lamine Diack paljastui marras-joulukuussa osalliseksi venäläisten yleisurheilijoiden dopingkäryjen peittelyyn ja kärähtäneiden urheilijoiden kiristämiseen.[54]
- Maailman antidopingtoimisto (WADA) totesi Venäjän syyllistyneen järjestelmälliseen valtiojohtoiseen dopingiin, minkä johdosta IAAF sulki 13.11. Venäjän toistaiseksi ulos kaikesta kansainvälisestä yleisurheilutoiminnasta.[55]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tikander, Vesa: Urheilun vuosikirja 37. Urheilumuseo, 2016. ISBN 978-952-6644-10-3
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Tikander 2016, s. 191–192
- ↑ Tikander 2016, s. 71, 192
- ↑ Tikander 2016, s. 51–52, 193
- ↑ Tikander 2016, s. 200
- ↑ Tikander 2016, s. 165, 253
- ↑ Tikander 2016, s. 151, 253
- ↑ Tikander 2016, s. 170, 201–202
- ↑ a b c d Tikander 2016, s. 209
- ↑ Tikander 2016, s. 117, 220
- ↑ Tikander 2016, s. 92, 220
- ↑ Tikander 2016, s. 98, 220
- ↑ Tikander 2016, s. 102, 220
- ↑ Tikander 2016, s. 24–25, 97–98, 100, 159, 188–189
- ↑ Fifa corruption inquiries: Officials arrested in Zurich BBC News. 27.5.2015. (englanniksi)
- ↑ Tikander 2016, s. 230
- ↑ Tikander 2016, s. 227–228
- ↑ Tikander 2016, s. 107, 228
- ↑ Tikander 2016, s. 232
- ↑ a b Tikander 2016, s. 238
- ↑ Tikander 2016, s. 237–238
- ↑ Tikander 2016, s. 240
- ↑ Tikander 2016, s. 240–241
- ↑ a b Tikander 2016, s. 242
- ↑ a b c Tikander 2016, s. 255
- ↑ Tikander 2016, s. 256
- ↑ Tikander 2016, s. 255–256
- ↑ Tikander 2016, s. 267
- ↑ a b c Tikander 2016, s. 268
- ↑ Tikander 2016, s. 211–212
- ↑ Tikander 2016, s. 214
- ↑ Tikander 2016, s. 273–274
- ↑ Tikander 2016, s. 116, 274
- ↑ a b Tikander 2016, s. 274
- ↑ Tikander 2016, s. 273
- ↑ Tikander 2016, s. 295
- ↑ Tikander 2016, s. 295–296
- ↑ Tikander 2016, s. 296
- ↑ Tikander 2016, s. 51, 298
- ↑ Tikander 2016, s. 102, 298
- ↑ Tikander 2016, s. 120, 298–299
- ↑ Tikander 2016, s. 298–299
- ↑ Tikander 2016, s. 299
- ↑ Tikander 2016, s. 180, 299
- ↑ Tikander 2016, s. 302–304
- ↑ Tikander 2016, s. 183, 304–305
- ↑ Tikander 2016, s. 318–321
- ↑ Tikander 2016, s. 321
- ↑ Tikander 2016, s. 326–327
- ↑ Tikander 2016, s. 56, 333
- ↑ Tikander 2016, s. 65, 69, 332
- ↑ Tikander 2016, s. 123, 333
- ↑ Tikander 2016, s. 130, 333
- ↑ Tikander 2016, s. 136
- ↑ Tikander 2016, s. 26–27, 170–171
- ↑ Tikander 2016, s. 26–27, 172–173
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Urheiluvuosi 2015 Wikimedia Commonsissa
