Uskonto Saksassa

Uskontokunnat Saksassa (2022)

  Uskonnottomat (43,8%) (43.8%)

  Katolilaisuus (24,8%) (24.8%)

  Evankelinen kirkko (22,6%) (22.6%)

  Ortodoksisuus (2,2%) (2.2%)

  Muut kristilliset kirkot (1,1%) (1.1%)

  Islam (3,7%) (3.7%)

  Alaviitit (0,8%) (0.8%)

  Buddhalaisuus (0.2%) (0.2%)

  Juutalaisuus (0,1%) (0.1%)

  Hindulaisuus (0,1%) (0.1%)

  Jesidismi (0,1%) (0.1%)

  Muut uskonnot (0,4%) (0.4%)

Saksan väestön uskonnollinen identifioituminen vuoden 2011 väestönlaskun mukaan. Tulos ei kerro kirkkojen jäsenmääriä, vaan ihmisten oman identiteetin. Sininen tarkoittaa protestantteja, vihreä katolisia ja punainen uskonnottomia. Vaaleampi sävy tarkoittaa yli 50 % enemmistöä, tummempi yli 75 % enemmistöä.

Saksan merkittävimmät uskonnolliset yhteisöt ovat katolinen kirkko sekä protestanttinen Saksan evankelinen kirkko. Saksassa toimii myös useita muita uskonnollisia yhteisöjä, ja esimerkiksi islamin kannatus on ollut kasvussa. Uskonnottomuus on yleistä erityisesti entisen Itä-Saksan alueella.

Maan perustuslaki takaa uskonnon- ja omantunnonvapauden. Lisäks se vaatii, että valtion tulee olla uskonnollisesti ja ideologisesti neutraali, mutta uskonnollisten järjestöjen kanssa voidaan kuitenkin tehdä yhteistyötä koko yhteiskunnan hyväksi. Saksan sisäministeriö on päävastuussa valtion ja uskonnollisten yhteisöjen välisestä suhteesta.

Syksyllä 2021 julkaistun kyselytutkimuksen mukaan vain 33 % saksalaisista kertoi, että uskonto on tärkeä osa heidän elämäänsä.

Historia

Weimarin tasavallan aikana valtiota pyrittiin sekularisoimaan jo jonkin verran. Tämä vaikutti erityisesti maan itäosissa.

1950-luvulla nykyisen Saksan alueella protestantteja oli 59 % väestöstä, katolilaisia oli 37 prosenttia ja uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomia oli alle 4 %. Vuonna 1949 perustetussa ja 1990 Länsi-Saksan kanssa jälleen yhdistyneessä Itä-Saksassa tuettiin valtioateismia. Uskonto ei kuitenkaan ollut täysin kielletty, mutta julkisesti uskonnollisilla ja kommunistipuolueeseen kuulumattomilla henkilöillä ei ollut käytännössä mitään mahdollisuutta edetä urallaan. Uskontokuntiin kuuluvilla nuorilla oli myös käytännössä mahdotonta päästä yliopistoihin. Valtioateismi johti ajan kuluessa aiemmin protestanttisen alueen muuttumiseen enemmistöltään uskonnottomaksi. Edelleen on nähtävissä uskonnottomien suurempi osuus väestöstä Itä-Saksassa verrattuna Länsi-Saksaan.

Vuonna 2010 katolisia, protestantteja ja uskonnottomia oli kutakin noin 30 % väestöstä. 60 vuoden aikana protestanttien suhteellinen osuus oli siis puolittunut ja katolisten määrä vähentynyt seitsemän prosenttiyksikköä, samalla kun uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomien määrä oli noussut huomattavasti.

Vuoden 2019 alussa Pew Research Center teki selvityksen, jossa tiedusteltiin täysi-ikäisten saksalaisten uskonnollista vakaumusta. Tämä ei välttämättä pidä yhtä sen kanssa, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan henkilö kuuluu. 33% vastaajista kertoi saaneensa protestanttisen kasvatuksen ja vakaumukseltaan protestantteja oli 28 %. Katolisen kasvatuksen saaneita oli 45 % ja katolilaisia 43 %.

Kristinusko

Pääartikkeli: Kristinusko Saksassa

Kristilliset kirkot saavat myös liittovaltiolta rahallista tukea, joka vuonna 2020 oli 570 miljoonaa euroa. Kirkot ovat merkittäviä maanomistajia sekä sairaaloiden ja koulujen pyörittäjiä. Kirkkokunnat ovat myös Saksan toiseksi suurin työnantaja valtion jälkeen. Kritiikkiä on tosin herättänyt se, että kirkkokuntien kohdalla voidaan poiketa Saksan työlaeista: esim. katolisen kirkon hallinnoima sairaala voi kieltää henkilökunnaltaan abortin tekemisen tai siihen liittyvän tiedon jakamisen. Uskonnollinen vakaumus, tai siitä luopuminen, voi olla myös peruste työhön palkkaamiselle tai siitä irtisanomiselle.

Säännöllisesti kirkossa kävijöiden määrä on kristittyjen keskuudessa pieni: katolilaisista alle 10 % ja protestanteista vain noin 3 %. Tämä on pakottanut seurakuntia luoviin ratkaisuihin kirkkorakennuksia käytettäessä. Vuonna 2002 alkanut Kulttuurikirkko (saks. Kulturkirche) -niminen projekti on tuonut kirkkoihin musiikkiesityksiä ja stand up -komiikkaa, koska kirkkorakennusten akustiikkaa hyödyntäen haluttiin luoda uudenlainen elämys.

Saksassa on käytössä kirkollisvero, joka koskee evankelisia, reformoituja ja katolilaisia. Veron suuruus on 9 % veronalaisista tuloista (paitsi Baijerissa ja Baden-Württembergissä 8 %). Veroa kantaa valtio, joka jakaa sen sitten verovelvollisen omalle kirkkokunnalle. Vuonna 2019 kirkollisveroa kerättiin yhteensä 11 miljardia euroa. Verosta on mahdollisuus vapautua, mikäli eroaa kirkosta.

Protestanttisuus

Saksan evankelinen kirkko (EKD) on maan suurin protestanttinen kirkko. Sen jäsenmäärä on kuitenkin ollut laskussa. Vuoden 2017 lopussa sillä oli 21 535 858 jäsentä. Edellisen vuoden aikana sen jäsenmäärä oli laskenut yli 386 000 hengellä eli 1,8%. Tätä selitettiin väestöpohjan muutoksella sekä sillä, että vuoden aikana kuoli noin 350 000 EKD:n jäsentä.

EKD:n lisäksi Saksassa on muitakin protestanttisia yhteisöjä. Yksi näistä on luterilainen vapaakirkko nimeltään Itsenäinen evankelis-luterilainen kirkko (SELK), jolla oli vuoden 2016 lopussa 33 474 jäsentä, missä oli kasvua edellisvuoteen 283 henkeä.

Katolilaisuus

Vuonna 2012 katolinen piispainkokous päätti, että maksamattomat kirkollisverot johtavat tiettyjen oikeuksien menettämiseen. Näihin kuuluivat mm. pääsy ehtoolliselle tai oikeus kirkollisiin hautajaisiin.

Islam

Pääartikkeli: Islam Saksassa

Kölnin keskusmoskeija

Islam on Saksan suurin ei-kristillinen uskonto. Vuonna 2020 Saksassa eli 5,5 miljoonaa muslimia eli lähes 7 prosenttia koko väestöstä. Muslimit ovat Saksan toiseksi suurin uskonnollinen ryhmittymä. Suurin yksittäinen ryhmä saksan muslimeista ovat Saksan turkkilaiset, joista suurin osa on 1960–1980 -luvuilla maahanmuuttaneita tai heidän jälkeläisiään. Toiseksi suurimman muslimiryhmän muodostavat Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta tulevat muslimit (n. 27 %) ja kolmanneksi suurimmat kaakkoiseurooppalaiset muslimit (n. 19 %). Noin 3/4 on sunnimuslimeja.

Vuonna 2020 Saksassa olin noin 2 800 moskeijaa. Ensimmäinen saksalainen imaamikoulutus alkoi Osnabrückissa ja ensimmäiset imaamit valmistuivat vuonna 2023. Syynä kotoperäiseen imaamikoulutuksen tarjoamiseen oli se, että suurin osa Saksassa työskentelevistä imaameista tuli ulkomailta, josta nämä myös saivat palkkansa, minkä lisäksi näiden tuntemus saksalaisesta kulttuurista oli vähäistä.

Juutalaisuus

Tammikuussa 1933 Saksan juutalaisten määräksi ilmoitettiin 522 000. Toisen maailmansodan alettua puolet maan juutalaisista oli paennut maasta. Juutalaisten oikeutta tehdä töitä oltiin myös kavennettu siinä määrin, että vain 16 % perheensä elannosta vastuussa olevista juutalaisista oli jonkinlainen vakituinen työsuhde. Vuonna 1942 natsiviranomaiset ilmoittivat valtakunnan olevan juutalaisvapaa, jolloin juutalaisten määräksi arvioitiin vain 20 000. Osa näistä pelastui naimalla ei-juutalaisiin perheisiin, tai heillä oli monikulttuurinen tausta, jonka johdosta natsit määrittelivät nämä "sekarotuisiksi". Toisen maailmansodan aikana kuoli arviolta 160 000 – 180 000 Saksan juutalaista.

Saksan juutalaiset, ja näiden jälkeläiset, voivat hakea Saksan kansalaisuuden palautusta, mikäli natsit veivät sen vuosina 1933–1945. Kansalaisuuden palautus koskee myös muita natsismin uhreja sekä näiden jälkeläisiä.

Saksassa arvioidaan olevan noin 118 000 henkilöä, jotka laskevat itsensä juutalaisiksi eivätkä kuulu mihinkään muuhun uskontokuntaan. Kun lasketaan myös sellaiset henkilöt, joiden vanhemmista vähintään toinen on juutalainen, luku nousee 175 000.

Saksan kirkollisvero koskee myös juutalaisia, jotka ovat ainoa ei-kristillinen uskontokunta, jonka jäsenet maksavat kirkollisveroa.

Uskontokuntiin kuulumattomat ja ateistit

Noin kolmannes saksalaisista ei kertomansa mukaan kuulu mihinkään uskontokuntaan. 2020-luvun kuluessa uskonnollisiin yhteisöön kuuluvien saksalaisten määrä vähenee, ja esim. kristillisistä kirkkokunnista eroaa noin 300 000 henkilöä joka vuosi.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Uskonto Saksassa Wikimedia Commonsissa