Väinö Heino
Väinö Johannes Heino (27. helmikuuta 1893 Rauma – 6. tammikuuta 1944) oli suomalainen jääkäriluutnantti. Hänen vanhempansa olivat työmies Johan Pihl ja Amanda Tamlander. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Alma Elviira Leppälän kanssa.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heino oli kansakoulun käynyt.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heino oli ammatiltaan merimies ja oli palveluksessa suomalaisessa parkkilaiva Plejonessa, kun ensimmäinen maailmansota syttyi. Sodan syttyessä saksalaiset kaappasivat parkin Pohjanmerellä 9. elokuuta 1914 ja kuljettivat sen miehistöineen Hampuriin, missä heidät internoitiin, mutta kun hänelle tuli tilaisuus päästä vapauteen niin hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 3. komppaniaan 10. lokakuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Heino osallistui Polangenissa vuonna 1917 järjestetyille erikoiskursseille (pommarikurssi).[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Suomen sisällissota
Heino saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueen varajohtajaksi 1. Jääkärirykmentin 1. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Lempäälässä, Vuohiniemellä ja Säiniöllä sekä Viipurissa.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Heino siirrettiin sisällissodan jälkeen suoritetun armeijan uudelleenjärjestelyn yhteydessä Suomen valkoisen kaartin 7. komppaniaan ja 17. elokuuta 1918 alkaen Karjalan kaartin rykmentin 1. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 28. helmikuuta 1919 ja liittyi suojeluskuntajärjestöön paikallispäälliköksi ensin Pohjois-Lohjan suojeluskuntaan ja myöhemmin Pornaisten suojeluskuntaan. Suojeluskunnista hän erosi 1. kesäkuuta 1920 ja toimi sen jälkeen erilaisissa tilapäistöissä.[1][2]
Talvi- ja jatkosota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talvisotaan Heino osallistui 29. Kuormastokomppanian päällikkönä. Välirauhan aikana hän palveli Huoltokoulutuskomppaniassa ja Ampumatarvikevaraston päällikkönä. Jatkosotaan hän osallistui Topografipataljoonan kartoituskomppaniassa ja palvelikin komppaniassa koko sodan ajan.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
     |
|