Venäjän–Persian sota (1722–1723)

Venäjän–Persian sota
Eugene Lanceray: Pietari Suuren laivasto (1909)
Päivämäärä: 1722–1723 Lopputulos: Venäjän voitto Pietarin sopimus (1723) Aluemuutokset: Persia menetti Derbentin, Bakun, ja Širvanin, Gīlānin, Māzandarānin ja Astrabadin Venäjälle.
Osapuolet
Venäjän keisarikunta Ukrainan kasakat Kartlin kuningaskunta (Georgia)	Safavidien Persia
Komentajat
Pietari Suuri Fjodor Apraksin Mihail Matjuškin Danylo Apostol Vakhtang VI	Tahmasp II
Vahvuudet
22 000 jalkaväkeä 9000 vakinaisen väen ratsuväkeä 196 tykkiä 6000 merimiestä 10 000 ukrainan kasakkaa 7000 kalmukkia 1000 Donin kasakkaa 30 000 tataaria 40 000-52 000 georgialais-armenialaisen armeijan sotilasta	ei tietoa

Venäjän-Persian sota oli sota Venäjän ja Persian välillä vuosina 1722-1723. Se tunnetaan venäläisessä historiankirjoituksessa Pietari Suuren sotana Venäjän ja Persian (Iranin) välillä. Tsaarin pyrkimyksenä oli laajentaa Venäjän vaikutusvaltaa Kaspianmeren ja Etelä-Kaukasian alueilla ja estää sen kilpailijaa, Osmanien valtakuntaa hyötymästä Safavidien hallitseman Persian valtakunnan heikkenemisestä.

Ennen sotaa Venäjän Pietari I turvasi Georgian kuningas Vakhtang VI:n ja Armenian katolikos Asdvadzadurin tekemän liiton. Nämä kristityt hallitsijat hakivat Venäjän tukea ristiriidoissaan Persian ja Osmanien valtakunnan kanssa.

Heinäkuussa 1722 Venäjän armeijan ratsuväki ja kasakat, noin 22000 miestä, aloittivat hyökkäyksen vähän aikaisemmin rakennetun Kaspianmeren laivueen avulla ja amiraali Fjodor Apraksin johdolla Astrahanista. He marssivat maitse Tsaritsyniin. 23. elokuuta 1722 Venäjän armeija valloitti Derbentin Etelä-Dagestanissa. Kuitenkin syysmyrskyt Kaspianmerellä pakottivat Pietari Suuren palaamaan Astrahaniin, mutta Venäjä jätti varuskuntia Derbentiin ja Svyatoy Kresiin . Syyskuussa 1722 Vakhtang VI leiriytyi Ganjaan. Georgian ja Armenian armeijoissa oli yhteensä 40 000 miestä, ja ne olivat aikeissa liittyä etenevään Venäjän armeijaan, mutta saatuaan uutisia Pietari I:n lähdöstä ne palasivat marraskuussa takaisin Tbilisiin.

Joulukuussa 1722 Venäjän armeija ja laivasto valtasivat kenraalimajuri Mihail Matyushkin johdolla Raštin, ja heinäkuussa 1723 ne etenivät kaapatakseen Bakun. Venäjän sotilaallinen menestys Etelä-Kaukasiassa keväällä 1723 pakotti Tahmasp II:n hallituksen allekirjoittamaan Pietarin rauhansopimuksen, jossa se luovutti Derbentin, Bakun sekä Persian maakunnat Širvanin, Gīlānin, Māzandarānin ja Astrabadin venäläisille 12. syyskuuta 1723.

Vuonna 1735, juuri ennen Venäjän–Turkin sotaa, keisarinna Anna Ivanovnan hallitus palautti kaikki nämä alueet Persialle sillä ehdolla, että persialaiset tulivat mukaan liittoutumaan ottomaanien Turkkia vastaan. Samaan aikaan Venäjä kiinnostui Kaukasian valtaamisesta. Georgialaiset pyysivät Venäjältä apua omassa taistelussaan Turkkia vastaan. Toisaalta Persia vahvistui ja Georgia joutui kahden islamilaisen valtion puristuksessa turvautumaan Venäjän apuun. Venäjä sai siten yliotteen Georgiasta.

Lähteet

• Great Soviet Encyclopedia. Web Archive (Great Soviet Encyclopedia 14.5.2011).